Suuri halu tulla vanhemmaksi
Monella miehellä ja naisella on suuri halu tulla vanhemmaksi. Tällainen kaipaus voi syntyä missä vaiheessa elämää tahansa ja monesta syystä. Syyt lapsen hankkimiselle ovat hyvin moninaiset.
Vanhemmuus voi olla suunniteltu tai suunnittelematon asia, ja molemmissa tilanteissa olisi tärkeää, että vanhemmat pääsevät yksimielisyyteen siitä, miten vanhemmuuteen suhtaudutaan ja kuinka lasta hoidetaan ja kasvatetaan.
Ihanteellisessa tilanteessa lapsi syntyy sen seurauksena, että kaksi osapuolta tekee sopimuksen pariskuntana. Yleisesti ottaen tämä takaa parhaan varmuuden ja vakauden lapselle – mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myöskin yksinhuoltaja ja hänen lapsensa voisi olla hyvin onnellisia, aivan kuten myös perheet, joiden vanhemmat ovat eronneet.
Vakaus ja varmuus ovat tärkeitä asioita myös vanhempien mielenrauhalle. Vanhemmuus on nimittäin päätös, joka väkisinkin muuttaa pariskunnan dynamiikkaa. Tämä asia voi muuttua ongelmaksi, jos halu tulla vanhemmaksi ei ole aito. Toisin sanoen jotkut ihmiset näkevät lapsen saamisen keinona saada jotakin, sen sijaan, että vanhemmuus olisi jo sinänsä saavutus. Jos lapsi syntyy mainituissa olosuhteissa, edessä on monia mahdollisia ongelmia, jotka vaikuttavat perheen kaikkiin jäseniin.
Mistä halu tulla vanhemmaksi kumpuaa?
Vielä joitain vuosikymmeniä sitten päätös hankkia lapsia ei ollut asia, jota analysoitiin nykyiseen malliin. Vanhemmaksi tuleminen oli asia, jonka oletettiin tapahtuvan, kun kaksi ihmistä ovat vakaassa parisuhteessa.
Lisääntymisen nähtiin olevan välttämätöntä, mutta nykyiset edistyneet ehkäisymenetelmät ovat tehneet vanhemmuudesta aivan erilaisen asian kuin se ennen oli.
Nyt on vapaus valita ja tehdä erilaisia päätöksiä. Pari voi itse päättää, että nyt on tai ei ole oikea aika sille, että uusi perheenjäsen saapuu kuvioihin.
Tämä päätös tehdään ihanteellisesti silloin, kun pariskunta on samaa mieltä siitä, että halutaan edetä seuraavalle tasolle. He päättävät rakentaa perheen ja järjestävät elämänsä projektiksi tämän perheen ympärille.
Joskus päätös tulla vanhemmiksi tehdään huolimattomasti, ja näin käy silloin, kun ihmisillä ei ole halua tulla vanhemmiksi, vaan heihin vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi uskonto ja tavat.
Tällöin ihmiset päättävät ryhtyä vanhemmiksi vain siksi, että tuntevat syyllisyyttä tai velvollisuutta. Lapsi vie kuitenkin paljon aikaa ja vaivaa, ja uusi ihminen edellyttää sitoumuksia, jotka voidaan hoitaa terveellä tavalla vain silloin, kun on kyseessä aito ja pohdittu halu tulla vanhemmaksi.
Parit, jotka kokevat suhteessaan ongelmia, uskovat joskus, että lapsen hankkiminen auttaa ratkomaan nämä tilanteet. Tämä on valitettava tapa ajatella, sillä näissä tapauksissa uuden ihmisen saapuminen lopulta rikkoo sen, joka oli jo valmiiksikin säröillä. Poikkeusia kuitenkin on. Joskus ei alussa ole aitoa halua saada lapsi, mutta ajan kuluessa tämä halu kuitenkin kehittyy.
Muutama asia pohdittavaksi
Halu tulla vanhemmaksi ei ole riittävä syy hankkia lasta. Lapsi tuo mukanaan monia muutoksia, ja siksi on tärkeää, että ihmiset tekevät pariskuntana rehellisen arvioinnin tilanteestaan. Parin tulee päättää, ovatko he oikeasti valmiita ottamaan sen suuren vastuun, joka lapsen saaminen on.
Tärkeimmät asiat, jotka tulee huomioida, ovat seuravat:
- Päätös tulee tehdä pariskuntana yhdessä. Tämä aihe on sellainen, josta tulee puhua rehellisesti ja avoimesti. Kummankin tulisi tietää, mitä toiselta odotetaan.
- Miettikää käytännön asioita. On tärkeää arvioida, onko pariskunnalla tarpeeksi aikaa vanhemmuudelle. On myös olennaista miettiä rahallista ja tunne-elämän puolta. Parin tulee tehdä päätös yhdessä myös koskien sitä, mikä vanhemmuuden tyyli on sopiva.
- Pariskunnan tulee olla valmis muutokseen rutiineissa. Tässä tulee ymmärtää, kuinka kohdataan ne suuret muutokset, joita edessä on. Lapsi tarkoittaa täyttä muutosta arjen rutiiniin. Onko pariskunta valmis vastaanottamaan tämän syvällisen muutoksen elämäänsä?
- Sitoutuminen. Molempien tulee olla sitoutuneita päätökseen. On tärkeää, että kummatkin viestivät avoimesti siiitä, mitä he ovat valmiita antamaan ja mitä eivät ole.
Mitä jos vain toinen pariskunnan osapuolista haluaa lapsen?
Tilanteet, joissa vain toinen puolisoista haluaa lapsen, ovat valitettavan yleisiä. Näissä tilanteissa halu tulla vanhemmaksi ei ole molemminpuoleinen, mikä tarkoittaa, että jompikumpi pariskunnan osapuolista joutuu luopumaan omista unelmistaan.
Tällaisissa tapauksissa tärkeintä on keskusteleminen. On tärkeää, että kumpikin osapuoli haluaa kuunnella toista. Ennakkoluulot, paine ja riidat ova jätettävä pois, ja kummankin tulisi saada ilmaista itseään vapaasti.
Toisinaan henkilö ei halua tulla vanhemmaksi käytännön syistä, kuten esimerkiksi heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa on syytä miettiä positiivisia vaihtoehtoja ratkaisun löytämiseksi.
On myös tilanteita, joissa toinen pariskunnan osapuolista on syystä tai toisesta isän tai äidin rooliin astumista vastaan, ja näissä tapauksissa pariskunnan tulee miettiä, onko parisuhteen jatkaminen molemmille paras vaihtoehto.
