Milloin tunsin itseni äidiksi?

06 elokuu, 2020
Milloin tunsit itsesi äidiksi ensimmäistä kertaa, ja mitkä tilanteet muistuttavat sinua siitä, että olet äiti? Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia ja tunteita herättäviä kysymyksiä, joita käsittelemme tässä artikkelissa.

Katsoessaan taaksepäin äitiytensä taivalta, moni meistä voi osoittaa tarkalleen sen ajankohdan, jolloin ensimmäisen kerran tunsi itsensä äidiksi. Kyseinen hetki on jokaiselle naiselle erilainen ja ainutlaatuinen, mutta aina erityinen. Siinä missä yksi tuntee itsensä äidiksi jo positiivisen raskaustestin tehdessään tai tuntiessaan sikiön ensimmäiset liikkeet vatsassaan, joillain tunne syntyy vasta, kun hän pitelee lasta ensimmäisen kerran sylissään tai jopa myöhemmin.

Milloin tunsin itseni äidiksi?

Tässä artikkelissa jaan oman tarinani ja haluan kertoa, milloin minä tunsin itseni äidiksi. Sillä ei ole merkitystä, missä vaiheessa sama tapahtui sinulle, pystyt varmasti joka tapauksessa samastumaan moniin kertomiini asioihin.

Kun ymmärsin kantavani kasvavaa lastani

Joka kerta, kun katsoin kasvavaa vatsaani ja ymmärsin kantavani ihmettä. Tai kun tunsin lapseni liikkeet – aluksi pienen kutituksen, joka ajan myötä muuttui voimakkaiksi potkuiksi, jotka pitivät minut hereillä öisin.

Kun kohtasin lapseni kasvotusten ensimmäisen kerran ja tuuditin häntä sylissäni, silloin tiesin ensimmäisen kerran varmasti, että olen jonkun äiti. Kun lapsen lämmin iho oli omaa ihoani vasten, ja kuuntelin hänen pientä, mutta voimakasta itkuaan.

Milloin tunsin itseni äidiksi?

Kun imetin lastani

Tunsin itseni äidiksi, kun ensimmäistä kertaa imetin vauvaani, ollen kompelö ja epäillen itseäni. Totuus on, että tilanne tuntui oudolta, mutta samalla ihmeelliseltä. Ja niinä pitkinä öinä, jolloin en juurikaan nukkunut, koska lapseni tarvitsi minua. Ne ajat olivat vaikeita, mutta en vaihtaisi niitä mistään hinnasta.

Kun sydämeni särkyy

Tunnen itseni äidiksi myös silloin, kun sydämeni särkyy tuhansiksi sirpaleiksi. Sydämeni särkyy ja korjaantuu uudestaan ja uudestaan. Miksi? Omien pelkojeni ja murheideni vuoksi yhdistettynä siihen ylitsevuotavaan rakkauteen, jota tunnen lastani kohtaan. Niinä öinä, kun itken itseni uneen, tunnen itseni äidiksi. Mikä armoton tunne se onkaan, kun itsetunto murenee pieniksi palasiksi. Epäilen, teenkö asioita oikein, vai petänkö lapseni jollain tavalla. Ja murehdin sitä päivää, kun lapseni tulee kohtaamaan maailman ilman minua.

Kun lapseni tarvitsee minua

Tunnen itseni äidiksi, kun lapseni tarvitsee minua kampaamaan hiuksensa, sitomaan kengännauhansa tai vaihtamaan vaippansa. Tai kun hän vain haluaa minun makaavan vieressään tai viemään hänet vessaan keskellä yötä. Ja etenkin silloin, kun siivoan lapseni oksennusta ja mittaan hänen kuumettaan.

Kun valmistan lapselleni ruokaa, pelaan hänen kanssaan korttia tai lähden seikkailulle hänen kanssaan. Kun lapsi haluaa tehdä kanssani jotain tai vain kysyy, mitä on lounaaksi. Joskus vain katson lastani, hänen pieniä kasvojaan ja leveää hymyään, ja tiedän tehneeni jotain oikein.

Kun suunnitelmat täytyy peruuttaa

Äitiys tarkoittaa myös sitä, että asiat eivät aina suju suunnitellusti. Esimerkiksi silloin, kun jouduin kieltäytymään juhlakutsuista ollessani viimeisilläni raskaana, tai joutuessani perumaan suunnitelmat viime minuutilla, koska lapsellani nousi kuume. Ja niinä lukemattomina muina kertoina, kun minun on täytynyt laittaa lapsen tarpeet, toiveet ja rutiinit kaiken muun edelle – varsinkin sellaisina päivinä tunnen itseni täysin äidiksi.

Äiti laittaa lapsensa kaiken muun edelle

Kun tunnen lapseni ehdottoman rakkauden

Tunnen lapseni ehdottoman rakkauden joka kerta, kun hän halaa tai hukuttaa minut suukkoihin. Kun olen ainoa, joka pystyy kuivaamaan hänen kyyneleensä tai rauhoittamaan hänen huutonsa. Ja kun hän antaa vajaavaisuuteni anteeksi ja kertoo, että olen maailman paras äiti.

Äitiyden olemus

Äitiys on tehnyt minusta parhaan mahdollisen version itsestäni. Lapseni on opettanut minua rakastamaan täydellä sydämellä ja näkemään hyvän ihmisissä. Olemaan onnellinen myös kaoottisina päivinä – joita suurin osa päivistä on. Äitiys on opettanut minulle anteeksiantoa, kovaa työtä, myötätuntoa, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea nöyryyttä. Toisesta ihmisestä huolehtiminen on opettanut, mitä epäitsekkyys todella tarkoittaa. Perheen perustaminen ja lapsesta huolehtiminen yhdessä kumppanini kanssa on osoittanut minulle todellisen rakkauden merkityksen. Nyt tiedän, että rakkaus on suurempaa kuin mikään muu.

Joten jos kysyt minulta, milloin ensimmäistä kertaa tunsin itseni äidiksi, vastaan, että niitä hetkiä on miljoonia. Pienen pieniä yksittäisiä hetkiä ja suurempia virstanpylväitä. Ja yhtäkkiä tunteiden aalto pyyhkäisee ylitseni, kun ymmärrän olevani jonkun äiti.

Jos minun pitäisi tiivistää äitiyden olemus muutamaan lauseeseen, tekisin sen näin:

  • Tunsin itseni äidiksi, kun lapseni syntyi ja sain todistaa elämän ihmettä ensimmäistä kertaa.
  • Kun lapseni ensimmäisen kerran sanoi sanan äiti.
  • Joka kerta, kun koen jotain, mitä vain äiti voi kokea – vahvuuden yhdistettynä uupumukseen, turhautuneisuuden yhdistettynä tunteellisuuteen, pelot sekoittuneena vahvaan luottamukseen.

Edellä mainittua tunteiden vastakkainasettelua ei tapahdu päivittäin. Oikeastaan jotkut päivät sujuvat hyvinkin mukavasti. Mutta joinakin päivinä tunne omasta äitiydestäni elää vahvempana kuin muulloin. Minulla on äidin sydän, ja olen aina valmis ja halukas antamaan lapseni puolesta kaikkeni – suojelemaan, auttamaan ja ennen kaikkea tarjoamaan kaiken rakkauteni.

Entä sinä, milloin sinä tunsit itsesi ensimmäistä kertaa äidiksi?