Kannattaako vanhempien olla ystäviä lastensa kanssa?

Vanhempien kuulee toisinaan kertovan, kuinka heidän lapsensa on kuin heidän parasta ystävänsä. Tässä artikkelissa analysoimme aihetta, pohtien, kannattaako lasten ja vanhempien olla ystäviä keskenään.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi María Matilde.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tänä päivänä vanhempien ja lasten välinen suhde on hyvin erilainen kuin vielä muutama vuosikymmen sitten – se ei ole enää autoritaarinen suhde, jossa on tiukat rajat ja roolit. Monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että uskotun ja ystävän roolin omaksuminen on hyvä tapa kasvattaa lasta. Mutta kannattaako vanhempien olla ystäviä lastensa kanssa vai aiheuttaako tämä ongelmia?

Vanhempien ja lasten suhde tänä päivänä

Tänä päivänä useimpia lasten ja vanhempien välistä suhdetta voidaan kuvata läheiseksi – jopa sen vaikeimman vaiheen, eli lapsen teini-iän, aikana. Nykypäivän vanhemmat pyrkivät olemaan enemmän yhteydessä lapsiinsa, viettämään aikaa heidän kanssaan, olemaan tietoisia heidän tekemisistään ja kiinnostuksen kohteistaan ja osallistumaan heidän kanssaan yhteisiin harrastuksiin.

Monet vanhemmat haluavat luoda lastensa kanssa tasavertaisen suhteen. Ongelmana on, että aina ei ole helppoa erottaa, asettaako rajat vanhempi vai lapsi ja kuka on suhteessa auktoriteetti.

Siinä missä aiempien sukupolvien lapset pyysivät lupaa lähteä ulos tai tehdä asioita, tänä päivänä lapsi vain ilmoittaa tekevänsä jotain. Jopa tapa, jolla lapset puhuvat ja kohtelevat vanhempiaan, on muuttunut vähemmän tiukaksi ja viralliseksi.

Miksi vanhempien ei kannatta olla ystäviä lastensa kanssa?

Vaikka vanhempien ja lasten väliset suhteet ovatkin muuttuneet vuosien varrella – ja hyvä niin – vanhempien tulee olla varovaisia ystävyyssuhteen luomisessa lapseen.

Ensinnäkin tietyillä sosiaalisilla rooleilla on tarkoituksensa, eli ne täyttävät tietyn tehtävän ihmisten välisissä suhteissa. Emme saa unohtaa sitä tosiseikkaa, että vanhemmuus on sosiaalinen rooli, ja vanhempien on toimittava auktoriteettina ja asetettava rajat. Tämän tulisi tietysti tapahtua aina vuoropuhelun, luottamuksen, kunnioituksen ja rakkauden kautta.

Toinen ongelma ystävien lailla käyttäytyvissä vanhemmissa on se, että lapsi alkaa nähdä vanhempansa ystävinään, eikä vanhempinaan, kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Lapset tarvitsevat kypsyyteen ja kokemukseen perustuvia rajoja sekä aikuisen läsnäoloa, tukea ja tunnustusta.

Vastaus kysymykseen siitä, kannattaako vanhempien olla ystäviä lastensa kanssa, on ei. Alicia Banderas kertoo Little Tyrants -kirjassaan, että vanhempien ei tulisi olla ystäviä lastensa kanssa, ja että heidän tehtävänsä on löytää tasapaino auktoriteetin ja hellyyden välillä.

Ystävällisen suhteen rakentaminen ei tarkoita ystävyyttä

Sen sijaan, että vanhemmat olisivat ystäviä lastensa kanssa, heidän kannattaa pyrkiä rakentamaan positiivinen ja ystävällinen suhde ilman, että he luopuvat vanhemman roolistaan. Tavoitteen onnistumiseksi kannattaa pitää mielessä muutama neuvo:

• Rajoista ja säännöistä yhdessä keskusteleminen ja neuvotteleminen on suotavaa, mutta on vanhempien vastuulla varmistaa, että säännöt laaditaan ja asetetaan. Vanhempien tulisi osata sanoa ei ja myös perustella, miksi he tekivät tietyn päätöksen.

• Läheisyys, hellyys ja kosketus ovat positiivisia asioita. Vanhempien ei tarvitse olla ystäviä lastensa kanssa pitääkseen yllä ystävällistä ja rakkauden täyteistä suhdetta, joka edistää vuoropuhelua ja sujuvaa kommunikointia.
• Se, että ystävät ovat usein lapsen luottohenkilöitä, ei tarkoita, etteikö hän voisi jakaa huolensa, tarpeensa, ilonsa ja pelkonsa myös vanhempiensa kanssa. Tämä tarkoittaa, että vanhempien on luotava lapseen luottamuksellinen suhde, jotta tämä tuntee voivansa jakaa asiansa vanhempiensa kanssa.  Lapsen tulee myös osata hyväksyä vanhempien hänelle antamat neuvot ja mielipiteet.

Epäilemättä positiivinen ja ystävällinen vanhemman ja lapsen välinen suhde on terve, avoin, rehellinen ja joustava, ja siihen kuuluu avointa kommunikointia. On tärkeää, että suhde perustuu vanhempien auktoriteetin kunnioittamiseen ja siihen, että lapset hyväksyvät yhdessä sovitut rajat ja säännöt.

Auktoriteetti ja rakkaus voivat kulkea rinta rinnan. Tämä on välttämätöntä, jotta lapset ymmärtävät, että heidän vanhempiensa päätöksillä ja toimilla ei ole muuta tarkoitusta kuin lasten turvallisuus ja onnellisuus.