Spina bifida eli selkärankahalkio

27 huhtikuu, 2020
 

Spina bifida eli selkärankahalkio on yleisin neuraaliputken sulkeutumishäiriö. Halkio vaikuttaa eri asteisesti selkärankaan ja joissain tapauksissa myös selkäytimeen. Koska halkion vaikeusaste voi vaihdella, myös siitä johtuvat oireet voivat olla hyvin eri asteisia. Kyseessä on synnynnäinen epämuodostuma, johon ei ole suoranaista parannuskeinoa, mutta jonka oireita voidaan helpottaa.

Spina bifida eli selkärankahalkio

Selkärankahalkio muodostuu sikiölle varhaisessa yksilönkehityksen vaiheessa, ja se on yksi yleisimmistä synnynnäisistä epämuodostumista. Tämän tyyppisessä neuraaliputken sulkeutumishäiriössä neuraaliputki ei sulkeudu selkärangan alaosasta kunnolla neurulaation aikana. Spina bifidaan kuuluvat spina bifida occulta, meningoseele ja meningomyeloseele, joista kerromme seuraavaksi tarkemmin.

Occulta spina bifida

Tämä on spina bifidan lievin muoto ja saattaa jäädä myös huomaamatta. Kuten sen nimikin vihjaa, tässä muodossa epämuodostuma on piilossa ihon alla.

Tosin vaikka se onkin piilossa, aukkoa ympäröivässä ihossa saattaa olla syntymämerkkejä tai lommo. Mitä taas tulee itse piilevään epämuodostumaan, ydinontelo saattaa olla kiinni kudoksessa, jolloin epämuodostuma ei vaikuta hermoihin.

Suurin osa vauvoista, jotka syntyvät occulta spina bifidan kanssa, ei kärsi pitkäaikaisongelmista. Tämä muoto todetaan muutenkin useammin myöhemmässä vaiheessa lapsuutta tai jopa aikuisuudessa.

Spina bifida eli selkärankahalkio
 

Meningoseele

Meningoseele kohdistuu aivokalvoihin, eli aivoja ja selkäydintä peittäviin ja suojaaviin kalvoihin. Silloin kun nämä kalvot pullistuvat tulos selkärangassa muodostuneesta aukosta, pursuamiskohtaan syntyy nesteellä täytetty pussukka.

Tämän vian kanssa syntyneet vauvat voivat kärsiä monenlaisista terveysongelmista, jotka riippuvat selkärankaa ympäröivien hermojen saamista vaurioista. Heillä saattaa olla esimerkiksi eri asteista lihashalvausta tai oppimisvaikeuksia, kuten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä.

Myelomeningoseele

Spina bifidasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä myelomeningoseeleä, joka on tämän epämuodostuman vakavin muoto. Tämä muoto aiheuttaa keskivaikeita tai vaikeita vammoja, kuten mahdollista jalkojen liikkumattomuutta tai reagoimattomuutta ärsykkeisiin.

Myelomeningoseele muodostuu silloin, kun aivokalvoa ja selkäytimen alaosaa pullostuu ulos selkärangassa olevassa aukosta, muodostaen siten nesteellä täytetyn pussukan. Tämä kehon ulkoinen pussukka voi puhjeta syntymän aikana ja paljastaa selkäytimen ja hermot.

Tämän epämuodostuman kanssa syntyneillä vauvoilla voi olla luu- tai lihasongelmien lisäksi vesipää, eli aivojen sisä- tai ulkopuolelle kertynyttä nestettä.

Mistä spina bifida johtuu?

Spina bifidan aiheuttajaa ei tiedetä. On tärkeää tutkia niitä tekijöitä, jotka ovat yhteyksissä tämän epämuodostuman kehitykseen, kuten geenejä tai ympäristöä. On kuitenkin varmaa tietoa, että se liittyy mataliin foolihappotasoihin.

 

Spina bifida ilmenee raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Se muodostuu yleensä ennen kuin odottava äiti edes tietää olevansa raskaana. Foolihapon syöminen raskauden aikana (400 mikrogrammaa päivässä) auttaa vähentämään sen riskiä. Mutta tämä ei tietenkään takaa ongelmatonta raskautta.

Muita vinkkejä tämän epämuodostuman ehkäisemiseksi ovat:

  • Keskustele lääkärisi kanssa siitä, mikä lähestymistapa on sinulle paras. Samalla tavoin kuin ei ole olemassa kahta täysin samanlaista ihmistä, ei myöskään ole kahta samanlaista raskautta. On parempi noudattaa personoitua suunnitelmaa, joka täyttää sekä äidin että lapsen tarpeet.
  • Opiskele syömiesi lääkkeiden, vitamiinien ja lisäravinteiden ainesosiaKeho reagoi raskauden aikana joihinkin lääkkeisiin eri tavalla kuin muulloin.
  • Säätele kehosi lämpötilaa. Korkea kuume voi lisätä spina bifidan muodostumisen riskiä vauvalle.

Spina bifidan hoito

Spina bifidan hoitotavat vaihtelevat sen vakavuuden mukaan. Riippuen vähän siitä, mihin systeemeihin epämuodostuma vaikuttaa, lapset saattavat tarvita pitkäaikaisesti useamman eri asiantuntijan tukea. Näihin eivät lukeudu ainoastaan lääkärit, vaan myös terapeutit, sosiaalityöntekijät ja yhdistykset, jotka tarjoavat tukea ja ymmärrystä.

Vauvat, joilla on ilmetty spina bifida occultaa, eivät välttämättä tarvitse hoitoa. Ankkuroituneen selkäytimen tapauksessa kuitenkin vaaditaan leikkausta, jotta se voidaan erottaa kudoksesta. Vauvoilla ei ilmene yleensä ongelmia tällaisen operaation jälkeen, vaikka onkin mahdollista, että selkäydin ankkuroituu uudestaan.

 

Meningoseelestä kärsivät lapset tarvitsevat leikkausta ensimmäisten elinkuukausiensa sisällä. Tässä leikkauksessa aivokalvot siirretään takaisin kehon sisäpuolelle ja aukko suljetaan. Menetelmä on myelomeningoseelen tapauksessa samankaltainen: vauva on leikattava, mutta leikkaus tehdään, kun syntymästä on kulunut päivä tai kaksi. Jos tämä epämuodostuma havaitaan raskauden alkuvaiheessa, niin raskausviikolla 25 on mahdollista suorittaa operaatio, jossa vika korjataan. Myös vesipää joudutaan operoimaan, jos vauvalla todetaan sellainen.