Psykopatiaan viittaavat piirteet lapsilla
Tässä artikkelissa listaamme yleisimmät lasten psykopatiaan viittaavat piirteet. Näihin lukeutuu useita erilaisia tapoja ja käytösmalleja.
Psykopatia määritellään persoonallisuushäiriöiden tai psykologisten häiriöiden aiheuttamiksi poikkeamiksi henkilön käytösmalleissa.
Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että psykopatiaan sairastuneella henkilöllä, joka tässä tapauksessa on lapsi, on täydet henkiset ja fyysiset valmiudet, mutta hän ei ole sopeutunut ympäristöönsä aivoissaan ilmaantuneiden ongelmien vuoksi.
Vaikka psykopaatti-sanalla onkin huono kaiku, ja se yhdistetään yleensä aikuisiin, psykopaattisia piirteitä voi olla myös pikkulapsilla. Itse asiassa suurimmalla osalla psykopatiasta kärsivistä aikuisista on ollut oireita aina lapsuusiästä lähtien.
On tärkeä ymmärtää, että psykopaatti ei ole aina se hullu, väkivaltainen rikollinen, joita näemme elokuvissa. Hän saattaa yksinkertaisesti olla henkilö, jolta puuttuu empatiakyky tai herkkyys, kuten kuvailemme asiaa alapuolella.
Mahdollisen psykopatian pääasialliset seuraukset ilmenevät lapsen tavassa suhtautua ympäristöönsä. Tämän lisäksi lasta on myös hankala käsitellä.
Lapsen psykopatia ei vaikuta lapsen kognitiivisiin kykyihin, vaan sillä on negatiivinen vaikutus hänen emotionaaliseen kapasiteettiinsa.
Psykopatiaan viittaavat piirteet lapsilla
Kuinka tunnistat lapsen, jolla on psykopaattisia piirteitä? Jonkin tyyppisestä psykopatiasta kärsivillä lapsilla todistetaan yleensä yhtä tai useampaa näistä käytösongelmista:
- He ovat itsekeskeisiä, kykenemättömiä jakamaan omastaan sekä hyvin vaativia ja joustamattomia vanhempiensa suhteen.
- He ovat usein tottelemattomia. Jos he vaikuttavat kuuliaisilta, se tapahtuu yleensä painostuksesta, ja he yrittävät myös päästä tilanteesta ilman seurauksia.
- He eivät juurikaan ilmaise tunteitaan. Tunteet tulevat lapsilla yleensä hyvin esille. Jos lapsi ei juuri koskaan ulkoista reaktioitaan ympäristöönsä, se voi olla merkki psykopatiasta.
- He eivät koe paljon empatiaa. Heillä on hankaluuksia tunnistaa ja tulkita muiden tunteita. Lisäksi heidän on myös vaikeaa muodostaa emotionaalisia suhteita muiden ihmisten kanssa.
- He ovat kylmäsydämisiä. He eivät tunne syyllisyyttä tai katumusta, eivätkä he pyydä anteeksi huonoa käytöstään, jonka avulla he usein viestivät omasta valta-asemastaan joko fyysisen tai sanallisen aggression muodossa.
Murrosikäisten kohdalla psykopatiasta kertoo yleensä taipumus kapinointiin ja sääntöjen rikkomiseen.
Nuorella saattaa esiintyä myös haitallisten aineiden, kuten alkoholin, tupakan tai huumeiden käyttöä.
Tällaista käytöstä voi tosin esiintyä toki myös ilman psykopatiaa.
Psykopatiadiagnoosi lapsella
Kuten mainitsimme aiemmin, jotkut näistä mahdolliseen psykopatiaan viittaavista merkeistä voivat vain kuulua lapsen luonteenpiirteisiin. Mutta psykopaattiset ominaisuudet ovat pitkäkestoisia ja pysyviä.
Ne ilmaantuvat yleensä noin viiden vuoden iässä, jolloin lapsi alkaa laajentamaan sosiaalisia ympyröitään.
Jos lapsi ei ole psykopaattinen, tällaiset huonot käytösmallit ja asenteet katoavat sitä mukaa kun lapsi omaksuu sosiaalista elämää ohjaavia sääntöjä ja arvoja.
Psykopaattisten lasten tapauksessa näin ei tapahdu, sillä he eivät koe syyllisyyttä asioista, mitä he tekevät.
Heidän on luontaisen aggressiivisuutensa johdosta mahdotonta ymmärtää toisen ihmisen kipua tai kokea myötätuntoa edes lähimpiä ystäviään tai perheenjäseniään kohtaan.
Nykyaikainen teknologia sallii meidän kuitenkin mitata aivojen reaktioita tiettyihin ärsykkeisiin, ja siten voimme mahdollisesti tunnistaa psykopaattisia piirteitä positroniemissiotomografian avulla.
Mikä aiheuttaa psykopatiaa lapsella?
Psykopatialla, niin kuin muillakaan mielisairauksilla, ei ole olemassa yhtä tiettyä tai erityistä aiheuttajaa. Sen sijaan meidän on puhuttava eri tekijöiden yhdistelmistä.
Psykopaattisten piirteiden aiheuttajia on olemassa pääasiassa kolmea eri tyyppiä:
- Geneettiset tekijät: niillä lapsilla, joiden vanhemmilla, isovanhemmilla tai lähisukulaisilla on esiintynyt psykopaattisia piirteitä, havaitaan näitä samoja piirteitä todennäköisemmin kuin muilla lapsilla. Tämä pätee myös kaksosiin.
- Biologiset tekijät: psykopatiaan sairastuminen voi olla kiinni aivoihin kohdistuneista vaurioista tai aivojen toimintahäiriöistä. Eräs toinen syy tälle sairaudelle voi löytyä kehnosta yhteydestä aivojen mantelitumakkeen (joka on vastuussa tunteiden säätelystä) ja etuotsalohkon kuoren välillä.
- Psykologiset tekijät: tietynlaisten negatiivisten olosuhdetekijöiden, kuten väkivallan tai kaltoinkohtelun aiheuttamat psykologiset vahingot voivat myös osaltaan johtaa psykopaattiseen käytökseen.
Neuvot mahdollisen psykopatian hoitamiseksi
Psykologinen terapia on eräs hyvin monimutkainen hoitovaihtoehto näille oireille, joita ilmenee University College Londonin psykologien mukaan yhdellä lapsesta sadasta.
Tämä johtuu siitä, että potilailla itsellään ei ole kykyä kommunikoida muiden kanssa vilpittömästi ja avoimesti, varsinkaan ihmisten kanssa, joita he eivät tunne, kuten terapeutit.
Mutta intensiivinen ja pitkäkestoinen psykologinen hoitosuunnitelma laitoksessa, josta löytyy asianmukainen henkilöstö ja monitieteelliset tiimit, voi toimia.
Henkilöstö ja tiimit ovat tässä asiassa tärkeitä, sillä yksittäisen ihmisen jättäminen vastuuseen psykopaattisesta henkilöstä voi olla hoitavan henkilön henkiselle terveydelle erittäin kuluttavaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Halty, L., & Prieto-Ursúa, M. (2015). Psicopatía infanto-juvenil: Evaluación y tratamiento. Papeles del Psicólogo, 36(2), 117-124. https://www.redalyc.org/pdf/778/77839628005.pdf
- Vinet, E. V. (2010). Psicopatía infanto-juvenil: avances en conceptualización, evaluación e intervención. Terapia psicológica, 28(1), 109-118. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0718-48082010000100010&script=sci_arttext
- Romero, E. (2001). El constructo psicopatía en la infancia y la adolescencia: del trastorno de conducta a la personalidad antisocial. Anuario de psicología/The UB Journal of psychology, 32(3), 25-49. https://www.raco.cat/index.php/AnuarioPsicologia/article/download/61585/88446
- Aberastury, A., Dornbusch, A., Goldstein, N., Knobel, M., Rosenthal, G., & Salas, E. (1987). Adolescencia y psicopatía. La adolescencia normal. Un enfoque psicoanalítico, 110-126.
- López-Romero, L., Romero, E., & ángeles Luengo, M. (2011). La personalidad psicopática como indicador distintivo de severidad y persistencia en los problemas de conducta infanto-juveniles. Psicothema, 23(4), 660-665. https://www.unioviedo.net/reunido/index.php/PST/article/view/9141