7 tapaa välttää lapsen aggressiivisuus
On monia tapoja välttää lapsen aggressiivisuus. Tärkeintä on ymmärtää, mistä aggressiivinen käytös johtuu, ja miksi vanhemmat eivät saa menettää kontrollia kiukku- tai raivokohtauksen hetkellä.
Aggressiivisuus ei välttämättä ole ainoastaan hetkellisen suuttumuksen osoitus, vaan merkki perustavanlaatuisesta turhautumisesta, pelosta tai surusta. Vanhempina meidän pitäisi olla tietoisia lastemme emotionaalisista tarpeista ja taata heille terve ja kannustava ilmapiiri, jota he tarvitsevat kukoistaakseen.
Mahdollinen lapsen aggressiivisuus paljastuu tarkkailemalla lapsen käytöstä. Jos lapsi esimerkiksi tahallaan etsii tapoja aiheuttaa fyysistä tai henkistä harmia muille lapsille tai omille vanhemmilleen, on kyse aggressiosta.
Muista, että kaikki tahallinen väkivalta on merkki ongelmasta, joka vaatii ratkomista. Tähän kuuluvat niin potkimiset, raapimiset, puremiset kuin ilkeä kielenkäyttökin.
On monia tapoja, joiden avulla lapsen aggressiivisuus saadaan hallintaan. Keräsimme niistä alle seitsemän.
7 tapaa kanavoida lapsen aggressiivisuus
1. Rakenna luottamuksen ilmapiiri
Pyri avaamaan viestintäkanavia lapsen kanssa. Rakenna pikkuhiljaa kotiin luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri. Näin lapsi uskaltaa ilmaista tunteitaan vapaasti, ilman kritiikin tai rangaistuksen pelkoa.
Tuttu ja rauhoittava ympäristö auttaa lasta purkamaan tunteensa. Kun lapsi tuntee kotona olonsa ymmärretyksi ja turvalliseksi, hänen on helpompi jättää aggressiivinen käytös taakseen.
Jos lapsi alkaa ilmaista tunteitaan, käytä tilanne hyväksesi ja selitä hänelle, että on täysin normaalia ärsyyntyä tai suuttua toisinaan. Painota, että väkivalta ei ole ratkaisu minkäänlaiseen ongelmaan.
Vahvista lapsen arvoja ja vahvuuksia. Opeta hänet ilmaisemaan tunteitaan soveliaalla tavalla. Kehumalla lasta hänen saavutuksistaan, saat hänet tuntemaan itsensä menestyneeksi.
2. Löydä syy lapsen aggressiivisuuden syy
Jotta aggressiivisesta käytöksestä päästään eroon, tarkkaile lapsen käytöstä. Tarkoituksena on löytää syyt lapsen aggressiivisuuden takana. Voit yllättyä löytämästäsi. Monen lapsen aggressiivisuus johtuu huonosta itsetunnosta.
Lapsi saattaa myös esimerkiksi reagoida uuden perheenjäsenen syntymään. Kokiessaan, ettei ole rakastettu tai haluttu, lapsi voi yrittää saada vanhempiensa huomion väärillä tavoilla.
3. Toimi nopeasti käsitelläksesi aggressiivista käytöstä
Lapsen aggressiivisuuden vaikuttaessa ympärillä oleviin ihmisiin, ja etenkin muihin lapsiin, väliintulo on pakollinen. Tässä tilanteessa vanhemman täytyy ottaa tilanne hallintaan. Muussa tapauksessa aggressiivinen käytös voi saada lapsen ikätoverit torjumaan tämän.
Auttamalla lasta kanavoimaan tunteitaan terveellä tavalla, autat häntä vaihtamaan väkivallan järkevämpään käytökseen. Älä aliarvioi lastasi; odottamalla ongelma ainoastaan pahenee, ja on entistä vaikeampi ratkaista.
Keskeytä tilanne heti huomatessasi lapsen alkavan turhautua tai suuttua. Jos näet lapsesi lyövän tai purevan sisarustaan tai vierasta lasta tai aikuista, keskeytä käytös välittömästi.
4. Tee onnistumisesta osa jokaista päivää
Me kaikki tiedämme, millainen voima sanoilla on. Siinä missä kiltit sanat voivat vahvistaa itseluottamusta, julma huomautus saattaa murentaa sen. Kuvittele, mitä tunneälyn avulla kasvattaminen voi tehdä lapsen tulevaisuudennäkymille.
Vahvista positiivisia arvoja käsitelläksesi lapsen aggressiota. Opeta lasta ilmaisemaan tunteitaan soveliaalla tavalla. Kehu häntä sekä hänen näkemästään vaivasta että saavutuksistaan. Kun lapsi petaa sänkynsä aamulla, kerro hänelle, miten hyvää työtä hän on tehnyt.
Varmista, että lapsi ymmärtää, että arvostat hänen panostaan. Jos jokin lapsen käytöksessä vaatii korjaamista, suorita tarvittavat toimet vasta kehuttuasi häntä. Näin lapsi on vastaanottavaisempi palautteen suhteen.
5. Ole lapsellesi roolimalli
Vanhempi ei saa koskaan käyttäytyä aggressiivisesti lastaan kohtaan. Lapsi tuskin ymmärtää hänelle huudettuja sanoja, vaan äänen korottaminen ja töykeät sanat saavat hänet puolustuskannalle. Lapsi, joka kasvaa tällaisen käytöksen ympäröimänä, alkaa kuvitella kyseessä olevan hyväksyttävä tapa ilmaista itseään.
Jos lapsi näkee vanhempiensa huutavan puhumisen sijaan, ja jos jokainen riita päättyy nyrkin lyömiseen pöytään tai ovien paukutteluun, lapsi toimii tulevaisuudessa samoin menetettyään malttinsa.
Tämän vuoksi vanhemman on tärkeä toimia saarnaamallaan tavalla, jolloin lapsi ymmärtää, minkälaista käytöstä häneltä odotetaan.
6. Pysy rauhallisena lapsen räjähtäessä
Kun lapsi käyttäytyy aggressiivisesti perheenjäsentä tai ystävää kohtaan, pysäytä hänet ja erota hänet kyseisestä henkilöstä. Lyhyt yksin vietetty hetki antaa lapselle aikaa miettiä tekojaan.
Jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti vanhempaansa kohtaan, hänet on hyvä jättää yksin. Muista, että on kyse patoutuneista tunteista, eikä järkeily auta ennen kuin lapsi on rauhoittunut.
Kun tilanne on rauhoittunut, puhu lapselle ja selitä hänelle, miksi hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää. Anna lapsen viettää aikaa yksin ja miettiä tapahtunutta ja käytöstään. Jos tilanne vaatii korjaavia toimenpiteitä, ota ne käytäntöön mahdollisimman nopeasti.
7. Turvaudu ammattilaisen apuun
Jos olet ottanut käyttöön kaikki listaamamme suositukset, ja lapsesi käyttäytyy edelleen aggressiivisesti, on aika puhua lasten käyttäytymiseen erikoistuneelle ammattilaiselle, joka osaa määritellä ongelman syyt ja auttaa perhettänne tilanteessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Train, A. (2001). Agresividad en niños y niñas: ayudas, tratamiento, apoyos en la familia y en la escuela (Vol. 158). Narcea Ediciones.
- Martínez, J. W., & Duque Franco, A. (2008). El comportamiento agresivo y algunas características a modificar en los niños y niñas. https://digitk.areandina.edu.co/handle/areandina/224
- Zárate, L. O., & Luna, E. R. (1999). Comportamiento agresivo en niños preescolares. Enseñanza e Investigación en Psicología, 4(2), 327-339. https://go.gale.com/ps/anonymous?id=GALE%7CA116035871&sid=googleScholar&v=2.1&it=r&linkaccess=abs&issn=01851594&p=IFME&sw=w
- Garaigordobil Landazabal, M. (2004). Intervención psicológica en la conducta agresiva y antisocial con niños. Psicothema, 16(3). https://www.redalyc.org/html/727/72716315/
- Noroño Morales, N. V., Cruz Segundo, R., Cadalso Sorroche, R., & Fernández Benítez, O. (2002). Influencia del medio familiar en niños con conductas agresivas. Revista cubana de Pediatria, 74(2), 138-144. http://scielo.sld.cu/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0034-75312002000200007
- Verona, J. A. G., Pastor, J. F., De Paz, F., Barbosa, M., Macías, J. A., Maniega, M. A., … & Picornell, I. (2002). Psicobiología de las conductas agresivas. Anales de Psicología/Annals of Psychology, 18(2), 293-303. https://revistas.um.es/analesps/article/view/28511