Pusutauti, eli mononukleoosi lapsella
Myös pusutaudiksi kutsuttava mononukleoosi on Epstein-Barr-viruksen aiheuttama kuumetauti, johon voivat sairastua niin lapset kuin aikuisetkin. Herttaisesta kutsumanimestään huolimatta taudin oireet ovat kaikkea muuta kuin miellyttäviä.
Aikuisilla mononukleoosiin liittyy yleensä nielurisatulehdus, imusolmukkeiden suureneminen ja oireeton maksatulehdus, kun taas pienillä lapsilla ainoat oireet ovat usein kuume ja suurentuneet kaulan imusolmukkeet. Tämän vuoksi pusutauti jää monen lapsen kohdalla diagnosoimatta.
Lähes kaikki suomalaiset saavat Epstein-Barr-virustartunnan elämänsä aikana, ja puolet henkilöistä saa tartunnan jo ennen viidettä ikävuottaan. Toinen vilkas tartuntakausi on nuori aikuisuus, jolloin esimerkiksi suutelu levittää virusta, mihin myös taudin nimi viittaa.
Mononukleoosin tarttuminen
Mononukleoosi on sairaus, joka ei leviä yhtä helposti kuin flunssa. Se on kuitenkin virus, joka vaikuttaa imusolmukkeisiin, kurkkuun, sylkirauhasiin, maksaan ja pernaan.
Pusutauti ei ole mikään hassu sairaus, joten on syytä tietää, kuinka sitä voidaan estää. Näin voit suojata lapsiasi tältä ikävältä ongelmalta.
Seuraavassa kuvaamme tärkeimmät tavat, joilla mononukleoosi voi levitä yhdeltä ihmiseltä toiselle:
- Merkittävin tapa, jolla mononukleoosi leviää, on syljen kautta. Siksi sinun ei tulisi antaa kenenkään suukottaa lapsiasi suulle. Lisäksi lasten ei tulisi jakaa aterimia toisten kanssa. Sama koskee leluja, joita laitetaan suuhun, ja tietenkin hammashygieniaan liittyviä tuotteita, kuten hammasharjoja.
- Tyynyn jakaminen jonkun sellaisen kanssa, jolla on tämä sairaus, tulee luultavasti saamaan aikaan tartunnan.
- Jos lapsi on alttiina sairastuneen ihmisen yskimiselle tai aivastelulle, tämäkin voi levittää virusta.
Mononukleoosin pääasialliset oireet
Jos pystyt helposti tunnistamaan mononukleoosin oireet, pystyt paremmin reagoimaan sopivasti silloin, jos lapsesi saa tartunnan. Tässä tulevat tärkeimmät oireet:
- Hyvin korkea kuume.
- Kipeä ja turvonnut kurkku.
- Turvotus ja kipu kaulan rauhasissa.
- Lihaskipu ja uupumus.
- Yskiminen ja nenän vuotaminen.
- Silmäluomien turvotus.
- Pernan koon kasvu (tämä voidaan kuitenkin määrittää vain asiantuntijan toimesta).
- Päänsärky, ruokahaluttomuus ja yleisesti ottaen epämukava olo.
Mononukleoosia sairastavan lapsen hoito
Ei ole tarjolla varsinaista hoitokeinoa mononukleoosiin, sillä antibiootit eivät ole tehokkaita, kun on kyseessä sairaus, jonka aiheuttaa virus.
Tämän viruksen täysi prosessi vie kauan aikaa, ja yleensä se katoaa noin neljän viikon kuluttua siiitä, kun oireita ilmenee ensimmäisen kerran.
On silti parasta yrittää lievittää kipua ja epämukavuutta, jonka oireet aiheuttavat, jotta voitaisin parantaa sairaan lapsen mielialaa.
Me suosittelemme seuraavia keinoja:
- Pidä lapsesi nesteytettynä kaiken aikaa, jotta kurkkukipua voitaisiin vähentää.
- Laita lapsesi kurlaamaan suolavedellä. Varmista, että hän pitää hammashygienian hyvänä, ja auta tässä, mikäli tarpeen.
- Jos lapsesi lääkäri suosittelee ibuprofeenia, varmista, että lapsesi ottaa lääkkeen aikataulussa. Anna hänelle juuri suositeltu annos lääkettä.
- Lapsesi tulisi levätä ja rentoutua niin paljon kuin mahdollista, jotta keho voisi paremmin taistella tartuntaa vastaan.
- Yritä alentaa lapsen kuumetta, jos sitä ilmenee.
- Kannattaisi välttää sitä, että annat hänen liikkua runsaasti. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos lapsen perna on turvonnut, jotta elimen repeämistä voidaan estää.
- Turvotus, jota lapsella on, tulee tekemään kiinteiden ruokien nielemisestä vaikeaa, kuten myös kuumien nesteiden ja ruokien. Sen sijaan anna lapselle pehmeitä ja viileitä ruokia, kuten maitotuotteita, kädenlämpöisiä soseita, mehuja, jogurttia ja muita vastaavia.
- Pidä lapsesi poissa sellaisista paikoista, joissa on savua, sillä se voi ärsyttää kurkkua entisestään.
- Desinfioi usein. Tutit, lelut, juomakipot ja mitkä tahansa muut esineet, joita lapsi laittaa suuhunsa, tulisi desinfioida. Muuten virus voi selviytyä useamman tunnin näissä esineissä, ja näin se voi levitä muihin ihmisiin.
Kuinka kauan mononukleoosi kestää?
Tämän sairauden kesto tulee riippumaan ihmisen elimistön kyvystä puolustaa itseään virusta vastaan.
Ensimäiseksi sinun tulee ymmärtää, että sairaudesta kärsivä voi olla jopa seitsemän viikkoa tartunnan jälkeen ilman oireita. Toisin sanoen itämisaika on hyvin pitkä.
Kun oireet sitten ilmenevät lapsellasi, voit olettaa, että mononukleoosi tulee kestämään vielä 2-4 viikon ajan, vaikka jokainen tapaus onkin erilainen.
Mitä muuta mononukleoosista tarvitsee tietää?
Hyvin harvoissa tapauksissa mononukleoosi voi aiheuttaa komplikaatioita, joten tulisi olla tarkkana seuraavien oireiden kanssa:
- Kova kipu vatsan yläosassa vasemmalla puolella
- Huimaus tai sekavuus
- Sumea näkö
- Pyörtyminen
Jos lapsellasi on mitään näistä oireista, hanki lääkärin apua välittömästi.
Viimeisenä vielä eräs asia: on tärkeää olla tietoinen siitä, että kun ihminen saa tämän viruksen, se tulee olemaan hänen elimistössään koko loppuelämän ajan. Älä kuitenkaan huolestu! Tämä ei tarkoita sitä, että oireet kestäisivät ikuisesti. Virus tulee kyllä olemaan lapsesi kehossa, mutta se ei enää aiheuta oireita sairauden edettyä loppuunsa.
Mitä tulee sairauden leviämiseen, lapsesi ei ole tartuntaa aiheuttava loppuelämäänsä. Ihminen, jolla on ollut mononukleoosi, joutuu kuitenkin olemaan varovainen kokonaisen vuoden jälkeen tartunnan saamisesta, jotta virus ei leviä muihin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Egerman, R. S. (1995). Mononucleosis. Primary Care Update for Ob/Gyns. https://doi.org/10.1016/1068-607X(95)00034-5
- Martín Ruano, J., & Lázaro Ramos, J. (2014). Mononucleosis infecciosa en la infancia. Pediatria Integral. https://www.pediatriaintegral.es/wp-content/uploads/2014/09/Pediatria_Integral-XVIII-3.pdf#page=11
- Sánchez-Mateos, J. L. S., González, S. A., Millán, C. G., & Olasolo, P. J. (2008). Mononucleosis infecciosa. Medicina Clínica.