Liiallisen ruutuajan syndrooma
Liiallisen ruutuajan syndrooma ei ole lääketieteellisesti tunnustettu oireyhtymä, mutta se on kuitenkin olemassa oleva ja yhä useampaa perhettä koskettava ongelma. Moni lapsi viettää nykyään huomattavan paljon aikaa erilaisten laitteiden ja näyttöjen äärellä. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee korvaamaan pitkittyneen ruudun edessä istumisen aktiivisemmalla leikillä, samalla varmistaen, että pieni lapsi saa tarpeeksi hyvälaatuista unta.
Tämän lisäksi WHO on antanut suosituksia lasten ruutuajasta, jolla siis tarkoitetaan erilaisten digilaitteiden parissa vietettyä aikaa. WHO:n mukaan alle 2-vuotiaiden lasten ei tulisi viettää lainkaan aikaa ruudun ääressä, eikä 2-4-vuotiaidenkaan ruutuajan suositella ylittävän tuntia vuorokaudessa.
Jotkut asiantuntijat ovat arvostelleet suosituksia siitä, että ne eivät perustu tutkimuksiin ja kattaviin tieteellisiin todisteisiin. Tämän lisäksi suosituksissa kaikki ruutuaika lasketaan saman arvoiseksi, vaikka kaikki ruutuaika ei välttämättä ole lapsille pahaksi. WHO suosittelee, että ruutujen tuijottaminen korvataan esimerkiksi lukemisella, tarinoiden kertomisella, laulamisella ja palapelien rakentamisella. Ainakin osa ruutuajasta olisi siis hyvä korvata opettavaisemmilla resursseilla, jotka tukevat lapsen kehitystä.
Liiallisen ruutuajan syndrooma
Istumiseen painottuva ja digitalisoitunut elämäntapa on länsimaisissa yhteiskunnissa nykyään hyvin yleinen. Vaikka aikuisetkin viettävät runsaasti aikaa ruutujen äärellä, uuden tyyppinen arki vaikuttaa erityisesti nuorimpien sukupolvien elämään. Tämän päivän lapset ovat syntymästään lähtien elektronisten laitteiden ympäröimiä, ja jos vanhemmat eivät ole tarpeeksi valppaina, tästä saattaa muodostua todellisia ongelmia. Yksi vakavimmista seurauksista, joita jatkuvalla elektronisten laitteiden käytöllä voi lapselle olla, on liiallisen ruutuajan syndrooma.
Puheterapeutti ja kasvattaja Tamara Chubarovsky on keksinyt lasten laiteriippuvuudelle espanjankielisen termin sindrome del niño empantallado. Tämä termi viittaa tapaan, jolla lapsi käyttää liikaa uutta teknologiaa ja liikaa aikaa istuen television, tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen äärellä.
Liiallisen ruutuajan syndrooman seuraukset
Liiallisen ruutuajan syndrooman vaikuttaa pääasiallisesti 0-6-vuotiaisiin lapsiin, jotka ovat aktiivisessa kasvun ja kehityksen vaiheeessa. Syndrooman mahdollisia seurauksia ovat:
- Ylipainon riski istumapainotteisesta elämäntavasta johtuen
- Ketteryyden väheneminen
- Ongelmat mielikuvituksen käytössä ja luovuudessa
- Ongelmat kielellisen kompetenssin kehityksessä
- Kyvyttömyys pitää hauskaa ilman elektronisia laitteita ja tylsistyminen ja apaattisuus tällaisissa tilanteissa
- Mielenkiinnon puute kaikkea ympäröivää kohtaan
- Vaikeudet sosiaalisen älykkyyden kehittymisessä
- Uniongelmat
“Kun vanhemmat nauttivat aidosti lastensa seurasta, heistä tulee lastensa parhaimmat opettajat.”
– Glenn Doman
Kuinka käsitellä liiallisen ruutuajan syndroomaa?
Vanhempien on tärkeää viettää lapsen kanssa aikaa ilman elektronisia laitteita ja myös rohkaista lasta leikkimään ilman älylaitteita. Vanhempien on hyvä keksiä hauskoja aktiviteetteja, jotka stimuloivat lapsen mieltä ja luovuutta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tarinoiden lukeminen, laulujen laulaminen, nukeilla leikkiminen, ruoanlaitossa auttaminen tai lautapelien pelaaminen. Lisäksi vanhempien tulisi osallistua lapsen kanssa fyysisiin aktiviteetteihin. Jo lyhyt kävelyretki tekee hyvää sekä lapselle että vanhemmalle ja edistää lapsen fyysistä ja henkistä kehitystä.
Mikään yllä esitetty ei kuitenkaan tarkoita, että lapselta tulisi kieltää teknologian käyttö kokonaan. Meidän on tärkeää hyväksyä se tosiasia, että digitalisaatio on iso osa tulevaisuuttamme ja että uusi sukupolvi kuuluu tähän digitaaliseen maailmaan. Tässäkin asiassa kohtuus on tärkeää, sillä liiallinen altistuminen erilaisille laitteille voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Vara Robles, E., Pons Grau, R., Lajara Latorre, F., Molina, S. M., Villarejo Romera, V. y Planas Sanz, E. (2009). Impacto del abuso de pantallas sobre el desarrollo mental. Pediatría Atención Primaria, 11(43), 413-423.
