Lasten masennus: Syyt, ehkäisy ja hoito

Tämän päiväisen artikkelimme aihe on vakava, nimittäin lasten masennus. Kerromme tarkemmin lapsuusiän masennuksen syistä, oireista, ehkäisystä ja hoidosta.

Voi tuntua mahdottomalta ajatukselta, että pelien ja seikkailujen maailmassa elävät lapset voisivat sairastua masennukseen. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti toinen. Lasten masennus on todellinen ongelma, jota lääketieteen ammattilaiset pitävät sairautena. Jopa vastasyntyneet voivat sairastua masennukseen ja kokea olonsa hyvin onnettomaksi.

Lapsuusiän masennuksen isoin ongelma on, että sitä ei ole aina helppo huomata. Lapsi itse ei usein ymmärrä, mitä hänelle on tapahtumassa. Hän kokee monia tuntemuksia ja mielentiloja, joita ei osaa ilmaista, eikä käsitellä.

Selkeimpiä lapsuusiän masennuksen liittyviä oireita ovat:

• Apatia
• Aggressiivisuus
• Ikävän tunne
• Motivaation puute
• Huono itsetunto
• Mielialan vaihtelut

Lasten masennukseen voi kuitenkin liittyä monia muitakin seikkoja. Usein sisäiset ristiriidat, psykologiset muutokset ja sairaudet voivat pysyä piilossa pitkänkin aikaa.

Mistä lasten masennus johtuu?

Aivojen kemialliset reaktiot, biologia, elämänkokemukset, fyysinen terveys. Masennukseen voi liittyä monia seikkoja. Mitä tulee lapsiin, heidät tekee erityisen haavoittuvaiseksi se, että he eivät ole vielä riittävän kypsiä hallitsemaan tunteitaan.

Masennukseen liittyviä riskitekijöitä ovat:

• Ympäristö. Tähän kuuluvat lapsen yhteisö ja perhe.
• Geneettinen perimä. Kliinisten tutkimusten mukaan masennusta sairastavan vanhemman lapsella on nelinkertainen todennäköisyys saada sama diagnoosi.

Rikkinäisissä kodeissa kasvaneet lapset ovat muita alttiimpia masennukselle. Sama koskee myös niitä lapsia, jotka eivät ole saaneet riittävän tasapainoista kasvatusta.

Myös lapset, jotka eivät siedä turhautumisen tunnetta tai jotka vaativat palkkiota teoistaan, voivat masentua. Samalla tavalla myös kaltoinkohdellut, hyväksikäytetyt tai menetyksen kokeneet lapset ovat alttiita masennukselle.

Miten lasten masennus määritellään?

Lapsen masennus voidaan todeta kliinisesti tai emotionaalisten merkkien avulla. Surullisuus on yksi masennuksen merkeistä, mutta se ei ole merkittävin oire.

Kyseessä voi olla masennus, jos yksi tai useampi seuraavista oireista esiintyy tauotta yli kahden viikon ajan (ilman lääkkeiden tai muiden aineiden vaikutusta):

• Syyllisyyden tunne
• Vihamielisyys, ärtyneisyys, kiukku
• Itsetuhoiset ajatukset tai käytös
• Fyysinen pahoinvointi ilman lääketieteellistä selitystä
• Muutokset painossa ilman näennäistä syytä
• Tyhjyyden tunne, toivottomuus
• Hermostuneisuus tai psykomotorisen toiminnan estyneisyys
• Nukkumisongelmat, keskittymisvaikeudet
• Apaattisuus, yksinäisyys, negatiivisuus, taipumus itkeä tai huutaa
• Mielenkiinnon puute koulua tai sosiaalisia aktiviteetteja kohtaan
• Alakuloisuus, energian puute, puhumattomuus, huono koulumenestys

Myös vauvat voivat sairastua masennukseen

Vauvojen tullessa maailmaan he takertuvat kiinni niihin lähellänsä oleviin ihmisiin, jotka voivat tarjota heille suojelusta ja taata heidän eloonjäämisensä. Mitä tyydyttävämpiä ja rakastavampia nämä ihmisyhteydet ovat, sitä onnellisempia vauvat ovat.

Toisaalta, jos vauvat kokevat hylkäämistä tai hellyyden puutetta (erityisesti äidiltä), masennus on miltei väistämätön asia.

Mitkä ovat masennuksen oireet vauvoilla? Apatia, vaiennut itku, nauramattomuus, virikkeisiin vastaamattomuus, kiintyminen tuntemattomiin ihmisiin.

Jos 8 kuukauden ikäinen vauva on mieluummin tuntemattoman kuin omien vanhempiensa sylissä, jokin on pielessä. Samalla tavalla on syytä huoleen, jos lapsi on hiljaa, eikä halua tutkia ympäröivää maailmaa, tai pahimmassa tapauksessa jos lapsen kehitys katkoilee.

Jos 17-18 kuukauden ikäinen lapsi ei ole alkanut kävellä, tai jos hän ei ole vielä 2 vuoden iässä sanonut sanaakaan, voi kyseessä olla masennus. Nämä seikat ovat usein seurausta masentuneista vanhemmista.

Miten lasten masennus diagnosoidaan ja hoidetaan?

Ei ole olemassa mitään erityistä keinoa huomata lapsen masennus. Mielenterveyden ammattilaisten kanssa keskusteleminen ja lapsen oireiden arvioiminen auttaa diagnoosin tekemisessä.

Strategia vaihtelee lapsen iästä riippuen.

Dynaamiset ja systeemiset terapiat auttavat tunnistamaan sairaalloiset tai epätavalliset piirteet vuorovaikutuksessa. Näiden piirteiden perusteella ammattilainen suosittelee hoitotekniikat, joihin voi joissain tapauksissa kuulua lääkitys.

On erityisen tärkeää, että vanhemmat ovat ymmärtäväisiä ja myötätuntoisia. Huolenpito, kunnioitus ja terveeseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen kannustaminen ovat erityisen tärkeitä lasten elämässä.