Myös äidit itkevät joskus uupumuksesta, stressistä ja pelosta

Äidit itkevät siinä missä muutkin ihmiset, ja on päiviä, jolloin jopa “superäiti” kohtaa rajansa ja puhkeaa kyyneliin. Hän ei jaksa enää. Uupumus pitää äidin vangittuna, kunnes hän ottaa päältään pois “kauniin kilpensä” – se kätkee alleen naisen, joka haluaisi vain olla hetkisen ihan yksin.

Jos näin on käynyt itsellesikin useammin kuin kerran, älä ole huolissasi tai ajattele, että olet joutumassa masennuksen syvään kuiluun. Yhden tai useamman lapsen kasvattaminen on stressaavaa, ja tämä yhdistettynä muihin tekijöihin voi saada aikaan vaikeita tilanteita. Näinä hetkinä on tärkeää pysähtyä hetkeksi, saada stressi lievittymään sekä kerätä ajatukset ja tunteet.

Vaikka puhummekin tällä kertaa äideistä, tiedämme erittäin hyvin, että myös isät voivat löytää itsensä näistä tilanteista. Uskoitpa tätä tai et, tällaiset ajat voivat kuitenkin saada aikaan myös hyviä asioita.

Me kaikki haluamme joskus olla parhaita mahdollisia äitejä ja isiä, ja yritämme usein hallita kaikkia lapsemme kasvun alueita ja samalla antaa parasta omasta itsestämme.

Ei ole helppoa pitää yllä näitä korkean tason vaatimuksia joka ikinen päivä. Rajoille joutuminen on sitä, että tajuat että vaikka lapsesi ovatkin pääprioriteettisi, sinun tulee myös hoitaa omaa itseäsi.

Et muutu huonoksi äidiksi siksi, että annat itsellesi puoli tuntia tai tunnin verran lepoa. Kenelläkään ei ole oikeutta kritisoida sinua siitä, että pidät huolta omasta itsestäsi ja myös hemmottelet itseäsi.

Tämä on se ainoa tapa, jolla voit antaa itseästäsi parasta lapsillesi. Me ehdotammekin, että mietit asiaa hiukan syvällisemmin – jatka siis lukemista!

Fyysinen ja tunnetason uupumus äidillä

Uupumus ei ole sama asia kuin se, että et kestä enää lapsiasi. Kun huomaat miettiväsi “En kestä tätä enää”, tämä ei myöskään tarkoita sitä, että ole heikko.

Joskus se syyllisyys, jota tunnemme näin ajattelemisesta on paljon pahempaa kun fyysinen ja tunnetason uupumus, jota koemme. Siksi onkin hyödyllistä ymmärtää ja järkeistää eräät perusasiat.

 “Multitasking” äidin tai isän arjessa

Lapset eivät kasvata itse itseään, ja he tarvitsevat 100 % huomiostamme kokoajan. Ja jos tämä ei vielä uuvuta, lapsen kasvatus, hänelle tarpeellisen huomion antaminen ja koulutus yhdistyvät yleensä siihen, että aikuinen hoitaa kotia tai työtä.

Usean asian tekeminen samaan aikaan voi olla yksi äidin tai isän pahimmista vihollisista arjessa. Me voimme olla tehokkaita näin kuukauden ajan, tai kenties kaksi tai jopa viisi kuukautta. Mutta tulee se hetki, jolloin mieli ja keho eivät pysty enää pitämään yllä tällaista rasituksen tasoa.

Kun sisäinen äänemme sanoo, että “Ihan kaikki on saatava tehdyksi”, aivomme vastaavat sanomalla “En pysty tekemään enempää”, ja tämä sitten saa aikaan tuhoa kehossamme.

• Uupumus aiheuttaa kipua. Raajamme ja luumme alkavat olla kipeitä, ja rinnassa on painetta.
• Sydämen lyöntitiheys nousee ja kärsimme ummetuksesta, ripulijaksoista ja muusta vastaavsta.
• Kun joudumme tälle rajalle, alamme joskus käyttää epäsopivia sanoja – vaikkapa “Ole hiljaa!” tai “Anna minun olla!” – ja teemme tämän lähes tarkoittamatta. On sanoja, joita sanomme ajattelematta lapsemme tunteita, ja tämä tulee lopulta saamaan meidät itsemmekin huonolle mielelle.

Korkeiden vaatimusten aiheuttama paine

Useilla meistä on intensiivisiä paineita ja vaatimuksia, jotka tulevat niin yhteiskunnan, perheen kuin jopa meidän itsemme suunnalta. Haluamme olla “superäitejä”, jotka ovat aina hyviä vanhemmuudessa. Olemme äitejä, jotka antavat parasta lapsilleen ja jotka haluavat lapsistaan onnelllisia, fiksuja ja vastuullisia.

Ei tarvitse saavuttaa epärealistisia vaatimuksia. Itse asiassa riittää, että kasvatat onnellisia ja terveitä lapsia, joilla on hyvä itsetunto – ja joilla on onnellliset äidit ja isät.

Vanhempien kannattaisi osata nauttia arjen pienistä hetkistä. Tämä on asia, jota stressi ei kuitenkaan aina salli.

Meidän tulee muuttaa eräitä kuvioita ajattelussamme.

Itkeminen on tarpeellista, ja samoin on omasta itsestä huolehtiminen.

Sinun tulee ensinnäkin ymmärtää, että ei tarvita eikä suositellakaan “täydellisenä” äitinä tai isänä olemista. Tärkeintä on osata olla läsnä aina silloin, kun lapsi tarvitsee sinua. Kun ymmärrät tämän, pohdi myös seuraavia neuvoja.

• Mitä tulee lapsen kouluttamiseen ja hänestä huolehtimiseen, joka päivä on erilainen ja vaatii sinulta erilaisia asioita. Ota nämä haasteet vastaan rauhallisesti ilman, että huolehdit liikaa. Elä nykyhetkessä ja siinä, mitä sinulla on juuri nyt lastesi kanssa.
• On täysin OK itkeä, ja on myös täysin OK, jos lapsesi näkee sinut itkemässä. Sano hänelle, että “äiti tarvitsee vain hetken” ja että jokainen meistä tarvitsee itkua joskus, jotta voisi olla vahvempi. Muista, että tunnetason helpotus on aina hyvä asia.
• Älä kanna kaikkia vastuita omilla harteillasi, äläkä myöskään pelkoja, paineita tai epäilyksiä. Jaa ne kumppanisi ja perheesi kanssa. Kysy neuvoa lastenlääkäriltä, kun sinulla on epäilyksiä tai huolenaiheita lastasi koskien.
• Sinulla on oikeus nauttia vapaa-ajan hetkistä, rentoutumisesta ja yksityisyydestä. Et muutu huonoksi äidiksi siksi, että annat itsellesi tunnin tai kaksi päivässä.
• Etsi tukea ystävistäsi tai muista äideistä. Näissä ryhmissä voit jakaa kokemuksia ja saada selville, että itse asiassa et olekaan se ainoa äiti, joka itkee salaa, tuntee itsensä uupuneeksi ja jolla on epäilyksiä.

Tämä on kaikki osa sitä normaalia prosessia, jonka kautta pystyt tulemaan itsestäsi tietoisemmaksi. Näin pystyt myös paremmin saamaan selville, missä tarvitset kehitystä. Nauti siis äitiyden kokemuksesta, ja älä lyö itseäsi laimin – olethan myös se tärkein ihminen lapsillesi.