Kuinka vanhemmat voivat auttaa, kun teini-ikäisen lapsen ensimmäinen ero koittaa?
Parisuhteen päättyminen on usein aikuisillekin vaikea ja kivulias tilanne, ja teinin kohdalla ero voi tuntua maailmanlopulta. On tärkeää, että vanhemmat tarjoavat tukeaan nuoren kohdatessa ensimmäisen erokokemuksensa. Tässä artikkelissa annammekin muutamia neuvoja, jotka voivat toimia vanhemman oppaana, kun teini-ikäisen lapsen ensimmäinen ero koittaa.
Nuori tuntee kaiken suurempana
Teini-ikäisenä koettu ensimmäinen ero saattaa tuntua maailmanlopulta. Moni meistä aikuisista muistaa vielä kivun, jonka ensirakkauden menettäminen, suhteesta lähteminen tai torjutuksi tuleminen aiheutti. Jäljelle jää vain levottomuuden, ärtyneisyyden, syvän surun ja apatian tunteita.
Teini-ikäisen stabiilius ja emotionaalinen kypsyys ovat vasta kehittymässä. Sydänsurujen aiheuttama kipu yhdistettynä päivittäisiin velvollisuuksiin vaikuttaa jokaiseen nuoren elämänalueeseen: koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja perhesuhteisiin.
Särkyneen sydämen korjautuminen ei ole helppo prosessi ja se ottaakin jonkin aikaa parantuakseen. Kuitenkin tarjoamalla teini-ikäiselle lapsellesi auttavan kätesi ja toimimalla hänen ohjaajanaan – ilman, että nuori hämmentyy siitä – saat teinin tuntemaan itsensä vahvaksi ja itsevarmaksi.
Kaiken tämän lisäksi myös sinun ja nuoren välinen suhde vahvistuu.
Kuinka voin auttaa, kun teini-ikäisen lapsen ensimmäinen ero koittaa?
Kun näet lapsesi apaattisena ja masentuneena eron jälkeen, saatat huolestua. Sydänsurut voivat kestää viikkojen tai kuukausien ajan teinin ensimmäisen eron jälkeen. Tähän vaikuttaa kuitenkin nuoren emotionaalinen kypsyys.
1. Kuuntele
Lapsesi pitää haluta itse kertoa vapaaehtoisesti tarina päättyneen parisuhteen taustalla. Sinun ei tulisi painostaa lasta kertomaan siitä, jos hän ei itse sitä halua. Älä myöskään kysele liikaa kysymyksiä. Anna nuoren purkaa sydäntään, äläkä tuomitse häntä, hänen käytöstään tai hänen entistä kumppaniaan.
Ennen kuin alat ohjata, antaa nuorelle neuvojasi ja mielipiteitäsi, sinun tulee kysyä lupaa häneltä, saatko niin tehdä. Antaessasi teinille neuvojasi, ole varovainen ja ystävällinen, jotta sanasi toimivat apuna eikä hyökkäävinä nuorta kohtaan.
2. Käännä nuoren ajatukset muualle
Toinen hyvä neuvo on yrittää kääntää nuoren ajatukset muihin asioihin. Jos mahdollista, vie teini lomalle tai järjestä hänelle aktiviteettia. Tällä tavoin nuoren ajatukset kääntyvät pois erosta, mikä auttaa häntä toimimaan arkisten puuhiensa parissa ja samalla käsittelemään surullisia ajatuksiaan.
3. Kannusta lasta liikkumaan
Liikkuessa endorfiinit vapautuvat, jotka tarjoavat välitöntä hyvää oloa keholle. Se myös auttaa vähentämään stressiä. Liikunta on myös tapa purkaa turhautumista. Pikkuhiljaa nuori on kykeneväinen käsittelemään paremmin eroaan.
4. Kannusta nuorta viettämään aikaa ystäviensä kanssa
On yleistä, että nuori eristyy muista kokiessaan parisuhteen päättymisen. Jos näin on lapsesi kohdalla, ehdota hänelle, että hän lähtisi ulos kavereidensa kanssa ja käyttämään niitä hetkiä pakokeinoina. On selvää, että ystävyyden voima on nuoren tärkein tuki vaikeissa tilanteissa.
5. Turvaudu tarvittaessa ammattilaisen apuun
Monien mielessä terapiassa käymisessä on huono stigma, koska sitä ajatellaan käytettävän avuksi vain äärimmäisissä tilanteissa, tai että sitä pidetään tarpeettomina.
Kun on kyse emotionaalisesta kypsyydestä ja ihmisten välisistä suhteista, aikuisena usein tarraudutaan nuoruuden huonoihin kokemuksiin, joista he eivät ole kunnolla päässeet yli. Myöhemmin monet aikuiset kehittävät huonoja käyttäytymismalleja, joiden ansiosta he eivät opi rakastamaan toista ihmistä.
Tämän takia ei kannata poissulkea psykologista terapiaa täysin. Se voi itseasiassa auttaa nuorta pääsemään yli emotionaalisesta epämukavuudesta nopeammin ja tehokkaammin.
Terapia tarjoaa lisäksi työkaluja, joiden avulla nuori voi käsitellä parisuhteen päättymisiä tulevaisuudessa. Nuori ei ainoastaan opi käsittelemään niitä tehokkaasti, vaan myös ymmärtämään kaikkia elämässä tapahtuvia menetyksiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Mañas, A. G., & Martín, C. (2011). La sexualidad en adolescentes y jóvenes. Evidencias en pediatría, 7(2), 1. https://dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/5616746.pdf
- Oliva Delgado, A. (2011). Apego en la adolescencia. Acción Psicológica, 8 (2), 55-65. https://idus.us.es/xmlui/bitstream/handle/11441/16925/file_1.pdf?sequence=1
- Sánchez Jiménez, V., Ortega Rivera, F., Ortega Ruiz, R., & Viejo Almanzor, C. (2008). Las relaciones sentimentales en la adolescencia: satisfacción, conflictos y violencia. Escritos de Psicología (Internet), 2(1), 97-109. http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1989-38092008000300011
- Vargas, E., & Barrera, F. (2002). Adolescencia, relaciones románticas y actividad sexual: una revisión. Revista colombiana de psicología, (11), 115-134. https://www.redalyc.org/pdf/804/80401109.pdf