Jokaisessa teini-ikäisessä asuu lapsi

Kun lapsesi tulee murrosikään, hän alkaa vaatia itsenäisyyttä. Mutta muista, että jokaisessa teini-ikäisessä asuu edelleen lapsi.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kun lapsesi tulee murrosikään, astut luultavasti yhteen hänen kasvunsa hämmentävimmistä ja monimutkaisimmista vaiheista. Kun lapsi saavuttaa nuoruusiän, sinusta tuntuu, että hän on muuttumassa ja ettei tuota lasta, joka sinua aiemmin niin paljon tarvitsi, ole enää olemassakaan. Vaikka lapsi vaatisi itsenäisyyttä miten paljon tahansa, vaikka hän miten kovasti julistaisi kypsyyttään, sinun on muistettava, että jokaisessa teini-ikäisessä asuu edelleen lapsi.

Tämä on asia, jonka nuoret usein kiistävät ja josta he toisaalta usein muistuttavat meitä aikuisia protestina sille, että pyydämme heitä käyttäytymään vastuullisemmin.

On päiviä, jolloin he näyttävät tietävän kaiken ja heillä on täysin selkeät suunnitelmat, kun taas toisinaan he saattavat romahtaa tai tulla pyytämään meiltä ohjausta, turvaa tai lohtua. Tämä soutaminen ja huopaaminen heidän aikuismaisemman ja lapsekkaamman persoonallisuutensa välillä tulee olemaan toistuvaa parin seuraavan vuoden aikana.

Joskus he saattavat yrittää hyödyntää tätä välitilaa, jossa he ovat. He esimerkiksi kutsuvat itseään aikuisiksi, kun he päättävät värjätä hiuksensa tai ottaa tatuoinnin, mutta eivät halua viedä roskia tai tehdä heille kuuluvia kotitöitä. Tämä siirtymävaihe on kuitenkin todellinen, ja jonkin aikaa he luovivat kultaista keskitietä lapsuuden ja aikuisuuden välillä.

Teinit astuvat aikuisuuteen

Teini-ikäiset eivät ole enää lapsia, ja tätä monien vanhempien on vaikea hyväksyä. Heidän on vaikeaa alkaa nähdä lapsiaan omatoimisina, vastuullisina ja itsenäisinä (ainakin jossain määrin). Samasta syystä, ja vaikka he eivät sitä itse tiedostakaan, he saattavat olla lastensa kehityksen tiellä.

Tämä koskee niitä vanhempia, jotka estävät teinejään lähtemästä ulos ystäviensä kanssa, tekemästä päätöksiä tai ottamasta vähitellen vastuuta. Monet vanhemmat määräilevät edelleen teini-ikäisiä lapsiaan kuten pieninä, muistuttaen heitä tekemään kotiläksynsä tai määräämällä heidän pukeutumisestaan. He siis lyhyesti sanottuna puuttuvat jatkuvasti lastensa tekemisiin.

Tämä ei ainoastaan johda heidän yksityisyytensä (joka on erittäin tärkeää nuoruudessa) loukkaamiseen, vaan se myös estää lapsia kehittymästä oikeaan tahtiin. Jos heidän ei siis anneta kokeilla, epäonnistua ja oppia virheistään silloin, kun heitä voidaan vielä opastaa, tulee päivä, jolloin heidän on kohdattava aikuisten maailma yksin, eivätkä he osaa toimia.

Jokaisessa teini-ikäisessä asuu edelleen lapsi

Onkin epäilemättä tärkeää antaa nuorille enemmän vapautta, jotta he alkavat ottaa vastuuta elämänsä tietyistä osa-alueista. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että jokaisessa teini-ikäisessä asuu edelleen lapsi, joka tarvitsee ohjausta ja suojelua. Ja tämä koskee pääasiassa seuraavia näkökohtia:

• He tarvitsevat rajoja. Vaikka nuoret usein valittavat ja vastustavat vanhempiensa asettamia rajoja, nämä rajat ovat erittäin hyödyllisiä ja tarpeellisia tunnetasolla. Ne auttavat heitä tuntemaan olonsa turvallisiksi ja kokemaan, että vanhemmat välittävät heistä, ja johdattavat heitä oikealle polulle.

• He tarvitsevat ohjausta. Vaikka nuorilla ehkä näyttääkin olevan hyvin selvät sävelet, he saattavat myös pelätä epävarmuutta tai huonon päätöksen tekemistä. Tällaisissa tilanteissa aikuisen kokemukseen pohjautuvat neuvot voivat olla suureksi avuksi. Pyri säilyttämään kunnioittava ja luottamuksellinen suhde heidän kanssaan, jotta he tuntevat voivansa vapaasti tulla luoksesi huolineen.
• He etsivät turvaa. Teini-ikäisenä ei ole helppoa, ja usein he saattavat tuntea hukkuvansa iän mukanaan tuomiin velvollisuuksiin tai kokemuksiin. Tästä samasta syystä he tarvitsevat usein kuuntelevaa korvaa ja avonaisen sylin, jossa he voivat jälleen tuntea itsensä lapsiksi. Ja on tärkeää, että he löytävät tuon turvan sinusta.

Löydä tasapaino

Ehkäpä yksi vaikeimmista tehtävistä teini-ikäisten lasten vanhempina on löytää oikea tasapaino rajojen ja vapauden välillä kasvatuksessa. Vanhemmat ja lapset joutuvat käymään tämän siirtymävaiheen läpi yhdessä; tilaa täytyy antaa sekä omaa elämäänsä aloittelevalle nuorelle että vanhemmistaan edelleen riippuvaiselle lapselle. Tämä ei ole helppoa kummallekaan osapuolelle, mutta vuoropuhelun, kunnioituksen ja rakkauden avulla siinä voidaan onnistua.