5 merkkiä nuoruuden kapinasta

Teini-ikä voi olla vaikeaa aikaa nuorelle itselleen ja tuottaa myös monenlaisia haasteita hänen vanhemmilleen. Kun vanhemmat tuntevat nuoruuden kapinasta kielivät merkit ja osaavat käsitellä niitä, heidän on helpompi kohdata lapsensa teini-ikä.
5 merkkiä nuoruuden kapinasta

Viimeisin päivitys: 14 heinäkuu, 2021

Kaikille on selvää, että lapset kasvavat ja kehittyvät, mutta silti oman lapsen teini-ikä voi yllättää vanhemmat, jotka saattavat hämmentyä lapsen osoittaessa ensimmäisiä merkkejä nuoruuden kapinasta. Nämä merkit ovat paljon muutakin kuin vanhempien auktoriteetin haastamista. Kapinasta kielivät merkit voivat alkaa pikkuhiljaa nuoren käydessä läpi emotionaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä muutoksia ja kaivatessa itsenäisyyttä.

5 merkkiä nuoruuden kapinasta

1. Tarve itsenäisyyteen ja yksityisyyteen

Halu ja tarve yksityisyyteen on yksi tyypillisimmistä nuoruuden kapinasta kertovista merkeistä. Monet vanhemmat tulkitsevat tällaisen käytöksen merkkinä ongelmasta lapsen elämässä. On tietenkin tärkeää varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin, eikä hän kärsi esimerkiksi ahdistuneisuudesta tai masentuneisuudesta, mutta kun lapsi haluaa viettää entistä enemmän aikaa yksin, on tärkeää antaa hänelle hänen tarvitsemansa tila.

Tässäkin asiassa tärkeintä on tasapaino. Jos yksinolo saa lapsen etääntymään ystävistään tai esimerkiksi vaikuttaa tämän arvosanoihin tai ruokailutottumuksiin, saattaa olla aihetta huoleen. Tällaisessa tapauksessa vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.

2. Yhtäkkiset mielialan muutokset

Mielialan heittely johtuu yleensä hormonaalisista muutoksista. Lapsi saattaa olla normaalia tunteellisempi ja herkempi tai vastata välinpitämättömästi vanhempiensa antamaan huomioon tai hellyyteen. Hän saattaa suuttua viattomaksi tarkoitetusta vitsistä tai mennä tolaltaan kohdatessaan merkityksettömältä vaikuttavia ongelmia, kuten kasvoihin ilmestyviä finnejä.

5 merkkiä nuoruuden kapinasta

Vanhempien on tärkeää kohdata tällaiset tilanteet tavalla, joka auttaa muokkaamaan lapsen asenteita. Heidän on hyvä pitää mielessä, että teini-iässä tunteet voivat korostua ja muuttua nopeallakin tahdilla. Tämä on täysin normaalia, ja tilanne tulee tasoittumaan ajan kuluessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi saisi loukata muita ihmisiä.

“Nuoruus on lupa yhdistää fyysistä kypsyyttä psyykkiseen vastuuttomuuteen.”

– Terri Apter

3. Kommunikaation väheneminen

Nuoret lapset ovat usein hyvin riippuvaisia vanhemmistaan, mutta monessa perheessä tilanne muuttuu lapsen lähestyessä teini-ikää. Vanhemmat saattavat ihmetellä, miksi lapsi ei yhtäkkiä enää halua jakaa heille kuulumisiaan tai koulupäivänsä sisältöä. Lapsi voi myös muodostaa uusia ystävyyssuhteita, joista vanhemmat eivät ole lainkaan tietoisia.

Se, että nuori ei halua puhua kaikesta vanhempiensa kanssa, on täysin normaalia. Vanhemmat saattavat tuntea haikeutta, surua ja jopa kateutta lapsen irtaantuessa heistä, mutta tällainen käytös on tervettä lapsen emotionaalisen kehityksen kannalta ja auttaa lapsen identiteetin kehittymisessä.

Koska teini-ikäiset ovat muita alttiimpia erilaisille sosiaalisille ongelmille – kuten huumausaineiden käytölle ja vääriin porukoihin ajautumiselle – vanhempien on tärkeää tarkkailla nuoren käytöstä ja pyrkiä keskustelemaan hänen kanssaan tärkeistä asioista. Jos lapsen kodin ulkopuolisessa elämässä epäillään olevan minkäänlaisia ongelmia, on tilanteeseen puututtava.

5 merkkiä nuoruuden kapinasta

4. Vanhempien häpeäminen

Teini-iässä nuori on keskellä itsensä, itsenäisyytensä ja identiteettinsä etsimistä. Tämä tarkoittaa lapsenomaisen käyttäytymisen taakse jättämistä ja vanhemmista irtautumista. Moni nuori voi jopa pitää vanhempiaan ja heidän puheitaan ja tekojaan ärsyttävinä. Nuori saattaa myös hävetä omia vanhempiaan ja voi etenkin ystäviensä seurassa torjua heidät.

Vanhempien on tärkeää ymmärtää, että syy häpeään ei ole vanhempien persoonassa, eikä lapsi ole yhtäkkiä lakannut välittämästä vanhemmistaan. Sen sijaan nuori siirtää kokemansa epävarmuuden ja pienuuden tunteet itselleen läheisimpiin aikuisiin ja tarkkailee näiden reaktioita kommentteihinsa ja kritiikkiinsä.

Nuoren on helpompi irtautua ärsyttäviksi ja hävettäviksi kokemistaan vanhemmista kuin läheisiksi koetuista aikuisista. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, eniten konflikteja syntyy tämän vuoksi juuri nuorten ja heille läheisimpien aikuisten välille.

5. Asioista kieltäytyminen

Yksi ensimmäisistä merkeistä siitä, että lapsi on muuttumassa nuoreksi, on usein ei-sanan lisääntynyt käyttö. Lapsi muuttuu yhä itsenäisemmäksi ja tekee päätöksiä itse. Hän on esimerkiksi saattanut aikaisemmin osallistua perheen yhteisiin harrastuksiin ilman vastustelua. Yhtäkkiä hän alkaakin olla vastahakoinen osallistumaan aktiviteetteihin, jotka hän kokee tylsiksi, pitkäveteisiksi tai lapsellisiksi.

On tärkeää, että nuori saa päättää tiettyjä asioita itse, mutta on myös tilanteita, joissa vanhempien sana on laki. Lapsi voi esimerkiksi päättää itse, mitä pukee päälleen tai mihin harrastuksiin osallistuu, mutta hän ei saa lopettaa koulunkäyntiä, koska se on hänen mielestään tylsää.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset
Äitiyden Ihme
Lue se täällä Äitiyden Ihme
Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset

Lapsuus ja suhde vanhempiin vaikuttavat suuresti ihmisen persoonallisuuteen. Liian rajoittavat vanhemmat voivat saada toimillaan lapsen kapinoimaan...



  • Verdugo, L. (2009). ADOLESCENCIA. REBELDÍA ADOLESCENTE,¿ MITO O REALIDAD?. Santiago.
  • van Barneveld, H. O., & Estrada, É. R. (2011). Jóvenes y límites sociales: el mito de la rebeldía. Enseñanza e investigación en psicología, 16(1), 143-154. https://www.redalyc.org/pdf/292/29215963013.pdf
  • De La Niñez, C. (2008). Adolescencia. Plan de Pro-tección Integral a la niñez y adolescencia del cantón Cuenca, 2010. http://www.cpccs.gob.ec/wp-content/uploads/2016/02/1545641.pdf
  • Hurlock, E. B., & Risso, W. L. (1980). Psicología de la adolescencia. Paidós.
  • Coleman, J. C., & Hendry, L. B. (2003). Psicología de la adolescencia. Ediciones Morata.