Millaisia ovat erilaiset tutkimukset raskauden aikaisten komplikaatioiden havaitsemiseen?
Kaikki raskaudet – myös normaalisti kehittyvät – vaativat terveysalan ammattilaisten huomion ja tarkkailun turvallisen ja onnistuneen synnytyksen varmistamiseksi. Tänään kerromme, millaisia ovat erilaiset tutkimukset raskauden aikaisten komplikaatioiden havaitsemiseen.
Monia tänä päivänä käytettäviä synnytystä edeltäviä rutiinitoimenpiteitä ei ollut olemassa vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Nykyään on käytettävissä useita kehittyneitä metodeja, joiden avulla havaitaan sellaisia raskaudenaikaisia komplikaatioita kuten Downin syndrooma, joka johtuu solun kromosomien epänormaalista määrästä.
Jokaisen raskaana olevan naisen olisi tärkeä käydä säännöllisesti neuvola- ja lääkärintarkastuksissa. Kukin odottava äiti kuitenkin tekee omat päätöksensä raskautensa suhteen. Osa äideistä uskoo, että hyviä tuloksia on mahdollista saavuttaa myös luonnollisin keinoin, ilman lääketieteen ammattilaisten apua.
On totta, että suurin osa raskauksista ei vaadi akuuttia lääketieteellistä hoitoa. Oman lapsen terveyttä ajateltaessa on tärkeä ymmärtää, että raskaudenaikaisten kokeiden kehitys on nopeutunut ja monipuolistunut viimeisten vuosikymmenten aikana.
Raskauden aikaisten komplikaatioiden havaitseminen
Nämä testit liittyvät asiantuntijoiden suorittamiin arviointiprosesseihin, joiden avulla selvitetään, onko tiedossa mahdollisia ongelmia joko lapsen tai äidin terveyteen liittyen.
Nämä kokeet kertovat, onko tietyn tutkimuksen ja diagnoosin tekeminen tarpeen. Vaikka testit eivät itse suoraan kerro tilannetta, niiden avulla saadaan viitteitä siitä, että tarkempi arviointi on tarpeen.
Raskaudenaikaisista seulontatutkimuksista ei tarvitse huolestua, sillä nämä kokeet suoritetaan kaikille halukkaille raskaana oleville naisille, vaikka raskauden etenemisessä ei olisi ongelmia.
Seulontatutkimukset ovat kuitenkin erittäin hyödyllisiä, sillä niiden avulla havaitaan tehokkaasti mahdolliset sikiön poikkeavuudet. Näiden kokeiden avulla on mahdollista tunnistaa sekä äidin että sikiön terveysongelmia.
Seulontatutkimuksia voidaan tehdä useita raskauden eri vaiheissa. Suomessa on kuntien velvollisuus tarjota odottaville äideille tietyt raskaudenaikaiset seulonnat. Jos seulonnassa epäillään sikiön poikkeavuutta, äidille tarjotaan mahdollisuus jatkotutkimuksiin.
Seulonnat ovat erityisen hyödyllisiä tapauksissa, joihin liittyy liian suuri lapsiveden määrä, anemia, synnynnäisten viat tai keskenmenon riski.
Tutkimukset raskauden aikaisten komplikaatioiden havaitsemiseen
Kuten mainitsimme, seulontatutkimuksia suositellaan tehtävän myös tapauksissa, joissa raskaus etenee normaalisti. Näiden tutkimusten avulla pystytään hoitamaan ja estämään monia odottamattomia ongelmia.
Jokaiseen raskauden vaiheeseen liittyy riskejä. Monia odottavia äitejä pelottaa raskaudenaikaisiin tutkimuksiin osallistuminen, mikä on täysin ymmärrettävää.
Seuraavaksi käymme läpi tavallisimmat synnytystä edeltävät tutkimukset, joiden avulla voidaan havaita raskaudenaikaisia komplikaatioita.
Ultraääni
Ultraäänitutkimus on yleinen toimenpide, jonka avulla paitsi havaitaan mahdollisia sikiön terveysongelmia, myös saadaan ensimmäinen kuva vauvasta sekä selvitetään lapsen sukupuoli, vanhempien näin halutessa.
Ensimmäinen ultraäänitutkimus suoritetaan 10.-12. raskausviikon tienoilla. Tutkimuksessa tarkastetaan sikiön rakenne pääpiirteittäin ja mitataan sikiön niskaturvotus, joka toimii kromosomipoikkeavuuksien ja rakennepoikkeavuuksien riskin osoittajana. Tutkimuksissa on todettu, että alkuraskaudesta havaittu sikiön niskaturvotus on yhteydessä myös synnynnäisten sydänvikojen riskiin.
Jo ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa voidaan havaita suuret ja vaikeat rakennepoikkeavuudet. Jos tutkimus paljastaa korostuneen niskaturvotuksen tai epäilyn rakenteellisesta poikkeamasta, suoritetaan jatkotutkimuksia.
Tutkimus tehdään vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta ultraäänilaitteen avulla. Laitteen avulla kuvaruudulle muodostetaan kuva korkeita ääniaaltoja, eli ultraääniä, hyväksi käyttäen. Ääniaallot eivät vahingoita sikiötä, mutta tarjoavat meille mahdollisuuden tarkkailla kohdun sisäistä elämää.
Istukkanäyte
Jos seulontatutkimuksen tulos viittaa suurentuneeseen kehityshäiriön riskiin tai kyseessä on riskiraskaus, voidaan odottavalta äidiltä ottaa istukkanäyte. Näyte otetaan ohuella neulalla vatsanpeitteiden ja kohdun seinämän läpi. Näytteenotossa ruiskuun kerätään pieni määrä istukkakudosta. Näille sikiön jakautuville soluille tehdään kromosomitutkimus.
Istukkanäytteen ottoon liittyy pieni keskenmenon riski, mikä huolestuttaa monia äitejä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä tutkimus, jonka avulla pystytään havaitsemaan esimerkiksi kystinen fibroosi, Downin syndrooma ja turnerin oireyhtymä.
Verikokeet
Vaikka verikoe itsessään on yleinen toimenpide, on kehitetty uusia innovaatioita, jotka mahdollistavat tietyn tyyppisten proteiinien mittaamisen äidin verenkierrosta. Tämä helpottaa kromosomipoikkeamien ja synnynnäisten vikojen diagnosoimista.
Kyseisen tutkimuksen avulla poikkeamat pystytään havaitsemaan ajoissa. Itse verikoe on helppo suorittaa, mutta kokeen tulosten analysoiminen vaatii kehittyneitä metodeja.
Lapsivesitutkimus
Lapsivesitutkimuksella, eli lapsivesipunktiolla, todetaan tai poissuljetaan sikiön kromosomimuutokset. Tutkimus suoritetaan, jos alkuraskauden seulontatutkimuksessa on käynyt ilmi kohonnut kromosomimuutoksen riski.
Tämä tutkimus tehdään tavallisimmin raskauden 15. tai 16. viikolla. Lapsivesinäyte otetaan työntämällä ohut neula vatsanpeitteiden läpi kohtuun. Neste tutkitaan, ja siitä voidaan havaita esimerkiksi vatsahalkiota, spina bifidaa ja Downin syndroomaa aiheuttavat sikiön kromosomipoikkeamat.
