Mitä syntymätön lapsi tuntee kohdussa?

21 lokakuu, 2019

Perinataalinen psykologia kattaa psykologian näkökulmasta lasta odottavissa naisissa ja miehissä tapahtuvat muutokset ja se myös tutkii äidin ja syntymättömän lapsen välille syntyvää sidettä. Tämän lisäksi tutkimukset kohdistuvat siihen, mitä syntymätön lapsi tuntee kohdussa.

Henkilön huolenaiheet muuttuvat siinä hetkessä, kun hän saa tietää tulevansa vanhemmaksi. Etenkin odottava äiti alkaa kiinnittää entistä enemmän huomiota elämäntapoihinsa varmistaakseen sikiön terveen kasvun ja kehityksen. Hän myös käy äitiysneuvolassa ja erilaisissa raskauden aikaisissa tutkimuksissa – lyhyesti sanottuna tekee parhaansa varmistaakseen sikiön fyysisen terveyden. Mutta entäpä syntymättömän lapsen psykologinen hyvinvointi?

Perinataalinen psykologia on tieteenala, jonka pyrkimyksenä on vastata muun muassa tulevien vanhempien lukemattomiin kysymyksiin siitä, mitä syntymätön lapsi tuntee ja kokee. Huomaako vauva äidin suuttumuksen? Miltä lapsesta tuntuu synnytyksen aikana? Miksi vauva potkii, kun äiti puhuu? Nämä ovat vain muutamia vanhempien yleisistä kysymyksistä.

Mitä syntymätön lapsi tuntee kohdussa?

Kuten jo mainitsimme, perinataalinen psykologia analysoi muun muassa sikiön kykyä tuntea asioita. Vauvoilla on hämmästyttävä havaintokyky jo kohdussa kasvaessaan.

Tuntoaisti

Tuntoaisti on ensimmäisenä kehittyvä aisti, ja sikiö pitää siitä, että äidin vatsaa silitellään raskauden aikana. Tämä selittää, miksi lapsi reagoi jonkun koskiessa tai painaessa raskaana olevan naisen vatsaa.

Kalifornian yliopistossa suoritetun tutkimuksen perusteella sama ei päde kipuun. Kivun tunteminen vaatii tiettyjen aivokeskusten kehittymisen, mikä tapahtuu vasta 29. raskausviikolla.

Mitä syntymätön lapsi tuntee kohdussa?

Kuuloaisti

Rauhoittaako klassinen musiikki kohdussa kasvavaa sikiötä? 22. raskausviikon jälkeen todennäköisesti kyllä. Tässä vaiheessa vauvan kuuloaisti alkaa kehittyä. Yleensä rauhoittavin ääni sikiölle on kuitenkin oman äidin ääni.

Kuudennen raskauskuukauden lopulla äiti voi huomata vauvan säpsähtävän esimerkiksi sulkeutuvan oven aiheuttaman kovan äänen vuoksi. Tässä vaiheessa lapsi voi myös rauhoittua tai muuttua levottomaksi sen mukaan, millaisella äänensävyllä sille puhutaan. Pian vauva myös oppii tunnistamaan vanhempiensa äänet.

Tunteiden havaitseminen

Vatsassa kasvava vauva huomaa ja tunnistaa äidin tunnetilat. Sikiö voi huomata äidin surun, vaikka tämä ei itkisi ja yrittäisi käyttäytyä normaalisti. Voimakkaat tunteet – niin positiiviset kuin negatiivisetkin – aiheuttavat muutoksia ihmisen hormonitasoissa, ja sikiö huomaa nämä muutokset.

Liian voimakkaat tunteet voivat jopa vaikuttaa sikiön kasvuun ja pahimmillaan kasvattaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Perinataalinen psykologia on tieteenala, jonka pyrkimyksenä on vastata muun muassa tulevien vanhempien lukemattomiin kysymyksiin siitä, mitä syntymätön lapsi tuntee ja kokee.

Vaikuttavatko kohdun sisäiset kokemukset vauvan elämään?

Useat embryologiaan eli alkiokehitysoppiin liittyvät tutkimukset viittaavat siihen, että raskauden viimeisissä vaiheissa sikiöissä on havaittavissa psykologista aktiivisuutta. Tämä vahvistaa väittämän siitä, että psykologinen kehitys alkaa hedelmöityshetkellä. Syntymättömän vauvan tuntemat ja kokemat asiat alkavat vaikuttaa tämän asenteisiin ja odotuksiin itseä ja tätä odottavaa maailmaa kohtaan.

Näin ollen tärkeä osa ihmisen temperamenttia ja kykyjä alkaa muodostua jo raskauden aikana. Kaikki tämä tapahtuu sikiön kehon eri osien hakiessa muotoaan.

Mitä syntymätön lapsi tuntee kohdussa?

Sikiö on yhteydessä äitiinsä, minkä vuoksi äidin tunteet vaikuttavat myös siihen ja jättävät jäljen tämän tulevaisuuden persoonallisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että odottavan äidin silloin tällöin kokema hetkittäinen stressi jättäisi ikuisen jäljen lapseen. Jatkuva, syvä masennus voi kuitenkin vaikuttaa sikiön kehitykseen.

Myös isän rooli raskauden aikana on tärkeä. Huolehtivainen ja herkkä isä on koko raskauden ajan kumppaninsa emotionaalisena tukena. Tämän lisäksi myös isän on hyvä olla vuorovaikutuksessa syntymättömän lapsensa kanssa, mikä auttaa lasta saavuttamaan maksimaalisen potentiaalinsa.