Synnytys on rakkauden hetki

Mikään kipu ei ole niin kova kuin synnytyksen aiheuttama. Ja kukaan ei rakasta niin syvästi kuin äiti, kun hän näkee ensimmäisen kerran lapsensa jota hän on kantanut sisällään yhdeksän kuukauden ajan.

Kuinka sitten tämä taianomainen hetki, joka on lähes yliluonnollinen, voidaan sallia muunnettavaksi jollakin tavalla? Tämä on kauheaa, tiedämme sen hyvin itsekin äiteinä, mutta näin kuitenkin joskus tapahtuu sekä hyvässä että huonossa mielessä.

Emme tarkoita tässä vain sitä, että on tärkeää kokea kunnioittava synnytys. Lisäksi on monia muita tekijöitä, jotka usein vähentävät sen siteen alun voimaa, johon asiantuntijat edelleen viittaavat elintärkeänä. Me myös tarkoitamme niitä perheenjäseniä, jotka joskus nostavat vastasyntyneen syliinsä ennen kuin äiti itse näin tekee.

On yksityiskohtia, jotka voivat häiritä tätä rakkauden hetkeä. Useimmat niistä liittyvät lääketieteellisiin menetelmiin. Puhdas ympäristö ja standardoidut rituaalit, joihin kuuluu muun muassa napanuoran leikkaaminen liian nopeasti ja vauvan kylvettäminen niin pian kuin mahdollista.

On eräitä kiinnostavia lähestymistapoja, jotka rohkaisevat meitä näkemään tämän prosessin uudessa valossa. Meillä tulisi tietysti olla kokoajan asiantuntijoiden apua, tämä on silti ihan selvä asia.

Avun tärkeydestä huolimatta tarvitaan uudenaista herkkyyttä, uutta näkökulmaa, jossa perheen jäsenet mielletään myös synnytyksen prosessiin osallistujiksi.

Nyt siis selitämme tällaista ajatustapaa tarkemmin.

Synnytys on rakkauden teko, ei mikään koneellinen rutiini

Me haluamme nyt kertoa eräästä hyvin erityisestä henkilöstä, josta kenties oletkin jo kuullut. Michel Odent on ranskalainen synnytyslääkäri, ja hän on maailmanluokan asiantuntija tällä alueella.

• Hänen ansioistaan olemme kuulleet kiinnostavia ideoita koskien synnytyksen prosessin uudelleenmuotoilua. Hän on puhunut prosessin tekemisestä herkemmäksi ja rakastavammaksi. Odent puolustaa sitä ajatusta, että synnytys on rakkauden teko kahden rakastavan olennon välillä, jota ei tulisi rikkoa.
• Hänen mukaansa me olemme jo pitkään menneet sen yli, mikä tulisi sallia. Me olemme oletettavasti “inhimillistäneet” synnytyksen, mutta itse asiassa jätämme tietyillä tavoin inhimillisyyden sivuun ja teemme prosessista “koneelllisen”.
• Käytämme keinotekoista oksitosiinia ja puristimia, ja ennen kaikkea teemme liikaa keisarinleikkauksia.

Kaikki näistä menetelmistä ovat olemassa, jotta voitaisiin taata turvallisuus sekä äidille että lapselle. Tämä on tietysti hyvin positiivinen asia. Me kuitenkin aiheutamme eräitä vaaroja: lopputuloksena on monia naisia, jotka joutuvat synnyttämään stressaantuneita ja jotka pelkäävät sekä tuntevat olonsa epämukavaksi.

Vauva puolestaan on kauhistunut kaikista niistä eri käsistä, jotka häntä käsittelevät, kääntelevät ja pesevät ilman, että hän edes tietäisi missä äiti on.

Kenenkään ei tulisi rikkoa tätä hetkeä.

Synnytyksessä kannattaisi omaksua suojeluun keskittyvä ajattelutapa

Odento on nykyisin 83-vuotias, ja hän edelleen puolustaa sitä ajatusta, että tulisi alkaa omaksua “suojeluun keskittyvä ajatusmalli”. Se tiivistyy näihin ideoihin:

• Tulisi varmistaa, että fyysinen ja tunnetason hyvinvointi toteutuvat sekä äidillä että lapsella.
• Äidin tulisi tuntea olonsa suojatuksi, kunnioitetuksi ja mukavaksi. Tämä tarkoittaa, että hänen annetaan itse valita kuinka hän synnyttää. Jotkut naiset esimerkiksi tuntevat olonsa varmemmaksi synnnyttäessään seisten.
• Ihokarvojen ajelu, oksitosiinilla toteutumaan saatu synnytys ja epiduraalipuudutukset ovat asioita, jotka naisen tulisi saada itse valita sen jälkeen, kun hän on saanut neuvoja lääkäriltä.
• Vauvan ei tarvitse tulla aivan heti pestyksi. Itse asiassa se valkoinen kerros, joka vauvaa peittää, on luonnollinen suoja sen iholla. Vauva voi olla ihokontaktissa äitinsä kanssa muutaman minuutin ajan ennen kuin hänet pestään.
• Napanuora tulisi leikata vasta silloin, kun se lakkaa lyömästä. Siihen asti ja Odentin mukaan se on hyödyllinen lääke sellaisia sairauksia vastaan kuten vastasyntyneen jäykkäkouristusta.
• Odent on ensimmäisen kirjalllisen dokumentin kirjoittaja koskien tarvetta aloittaa rintaruokinta ensimmäisen tunnin jälkeen synnytyksestä.

Viestintä äidin kanssa synnytyksessä

Tämä on mielenkiintoinen asia. Sen ajattelutavan mukaan, jota Odent puolustaa, ei ole tarvetta huutaa äidille eikä myöskään toistaa sellaisia lauseita kuten “Työnnä!” toistuvasti.

• Synnytyksessä naisen aivokuori (aivojen järkevä osa) alentaa aktiivisuuttaan, kun taas vaistonvarainen ja puhtaasti tunnepohjainen osa aivoissa lisää aktiivisuuttaan. Tässä tilanteessa sanalliset käskyt vain lisäävät naisen kokemaa stressiä.
• On hyvä muistaa edellinen asia, ja on tärkeää myös palata siihen, mitä sanoimme kirjoituksen alussa: synnytys tulisi mieltää herkäksi rakkauden teoksi.

Perheen ei tulisi häiritä tuoreita vanhempia

Kun äiti synnyttää, rauhan ja hiljaisuuden on oltava vallalla. Vanhemmat tarvitsevat aikaa oppiakseen tuntemaan vastasyntyneensä.

Perheejäsenillä tulee olemaan loppuikänsä uuden ihmisen tuntemiseksi. Ensimmäiset hetket synnytyksen jälkeen tulisi siis varata vain uusille vanhemmille.

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä koko perheelle!