Napanuoran puristuminen

15 kesäkuu, 2020

Useimmat raskaudet etenevät normaalisti, päättyen onnistuneeseen synnytykseen, vaikkakin pitkän raskausajan aikana voi ilmetä monenlaisia komplikaatioita. Yksi tällaisista on napanuoran puristuminen eli esiinluiskahdus.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että useimmat raskauteen liittyvät komplikaatiot ovat hoidettavissa, kunhan tilannetta seurataan tarkasti. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää käydä kaikissa suositelluissa raskauden aikaisissa tarkastuksissa ja kokeissa. Neuvolan henkilökunta ja lääkärit pyrkivät pitämään huolen siitä, että niin napanuoran puristumiselta kuin muiltakin komplikaatioilta vältytään sekä raskauden että synnytyksen aikana.

Mahdollinen napanuoran puristuminen tapahtuu yleensä synnytyksen aikana. On arvioitu, että tällainen komplikaatio tulee vastaan noin joka kymmenennessä synnytyksestä. Useimmat tapaukset ovat lieviä, eikä niillä ole jälkiseurauksia.

Mistä napanuoran puristuminen johtuu?

Vaikka napanuoran puristuminen liittyykin yleensä synnytykseen, voi se tapahtua jo raskauden viimeisten kuukausien aikana. Mitä aktiivisempi sikiö on, sitä suurempi todennäköisyys on napanuoran puristumiselle. Joissakin tapauksissa napanuoran puristuminen on väliaikainen ja harmiton tila, joka ei aiheuta vaaraa sikiölle.

Napanuoran esiinluiskahdus voi tapahtua loppuraskaudessa tai synnytyksen aikana

Napanuora venyy ja tiivistyy koko sikiön kehityksen ja myös synnytyksen ajan. Sekä tämä että vauvan liikkeet voivat saada aikaan napanuoran puristumisen, joskin kyseessä on harvinainen syy. Yleensä kyseessä on tilanne, jossa sikiökalvon rikkoutumisesta johtuen napanuora työntyy kohdunkaulasta emättimeen ennen synnytystä tai sen aikana ennen lapsen syntymää.

Napanuoran esiinluiskahdus on usein yhteydessä perätilasynnytykseen ja monisikiöraskauteen. Myös runsas lapsiveden määrä, pitkä napanuora, tarjontavirheet ja lantion ahtaus altistavat napanuoran puristumiselle.

Mitä riskejä napanuoran puristuminen aiheuttaa?

Napanuora on osa sikiötä hengissä pitävää tukijärjestelmää. Tämä sikiön navasta äidin istukkaan kulkeva putki vastaa sikiön ja äidin välisestä aineenvaihdunnasta, mikä tarkoittaa, että sikiö saa sen kautta ravintoa ja happea samalla kun kuona-aineet poistuvat.

Liian pitkään puristuksissa oleva napanuora voi aiheuttaa seuraavanlaisia ongelmia:

  • Sikiön hapenpuute ja sitä mahdollisesti seuraavat kompilikaatiot kuten aivovaurio tai jopa menehtyminen.
  • Muutokset sikiön sydämen sykkeessä ja etenkin sykkeen hidastuminen. Sykkeen hidastuminen 115 lyöntiin minuutissa ei ole hengenvaarallista, kunhan se ei jatku 10 minuuttia pidempään.
  • Muutokset vauvan verenpaineessa.
  • Hiilidioksidin lisääntyminen veressä, mikä voi johtaa respiratoriseen asidoosiin.

Vaurioiden vakavuus riippuu siitä, miten kauan napanuora on puristuksissa. Suurimman terveysriskin aiheuttaa hapenpuute, joka voi johtaa jopa vauvan kuolemaan. Tällaiset komplikaatiot ovat kuitenkin harvinaisia.

Diagnoosi ja hoito

Napanuoran puristuminen voi aiheuttaa sikiölle vakavia komplikaatioita

Jotta voidaan saada selville, onko napanuora puristuksissa, voi lääkäri suorittaa joitakin kokeita. Sikiön sykkeitä voidaan tarkkailla esimerkiksi dopplerin tai ultraäänitutkimuksen avulla. Ilman näitä tutkimuksia voi olla mahdotonta selvittää, onko vauvan napanuora puristuksissa.

Kun diagnoosi napanuoran puristumisesta on tehty, voidaan hoitokeinona käyttää amnioinfuusiota, jossa kohtuun johdetaan suolaliuosta. Liuoksen tulee olla huoneenlämpöistä, jotta se voi vapauttaa napanuorassa olevaa painetta. Tätä hoitokeinoa voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun napanuora on puristuksissa synnytyksen aikana.

Jos napanuora on puristuksissa muulloin raskauden aikana ja sen puristuminen on vähäistä, lääkäri voi tarjota lisähappea. Tällöin lääkäri antaa äidille lisää happea, joka parantaa veren virtausta napanuorassa.

Jos tilanne muuttuu vakavammaksi, on tärkeää seurata sikiön elintoimintoja. Jos vauvalla ilmenee ahdinkoa tai sydämen syke laskee liian alhaiseksi, tulee tarttua radikaalimpiin toimenpiteisiin. Riippuen siitä, missä vaiheessa raskautta ollaan, voi lääkäri suorittaa sektion pelastaakseen vauvan hengen.

  • Moldenhauer, J. Prolapso del cordón umbilical. Manual MSD- Versión para profesionales. [En línea].
  • Sayed Ahmed, Waleed & Ahmed Hamdy, Mostafa. (2018). Optimal management of umbilical cord prolapse. International Journal of Women’s Health. Volume 10. 459-465. 10.2147/IJWH.S130879
  • Valenti, Eduardo A. Guía de procidencia de cordón. Revista del Hospital Materno Infantil Ramón Sardá. 2008, 27. [En línea] Disponible en:http://www.redalyc.org/articulo.oa?id=91211281005ISSN 1514-9838