Erilaiset synnytystavat - 9 tapaa saattaa vauva maailmaan

Synnytys on erityinen tapahtuma kenen tahansa naisen elämässä. Siksi onkin tärkeää saada kaikki mahdollinen tieto erilaisista tavoista saattaa vauva maailmaan. Kun erilaiset synnytystavat ovat selvillä, on niistä helpompi valita itselle sopivin tapa. Kokosimme tähän artikkeliin 9 erilaista tapaa tuoda pienokainen maailmaan.

Erilaiset synnytystavat

Normaali alatiesynnytys

Normaalissa synnytyksessä, eli alatiesynnytyksessä, lapsi syntyy synnytyskanavan ja emättimen kautta. Lapsi on äidin kohdussa sellaisessa asennossa, että hänen päänsä on kiinnittynyt äidin lantioon. Lapsi syntyy pää edellä. Alatiesynnytys alkaa spontaanisti tai käynnistämällä niissä tapauksissa, joissa raskauden jatkamisen riskit ovat äidin ja sikiön kannalta suuremmat kuin käynnistämiseen liittyvät riskit.

Joissain tapauksissa äidin väliliha ei jousta riittävästi lapsen synnyttämiseksi tai kudoksen pelätään repeävän. Tällaisessa tapauksessa lääkäri suorittaa episiotomian, eli välilihan leikkauksen, jossa emätintä laajennetaan synnytyksen helpottamiseksi.

Alatiesynnytyksessä on monia etuja. Se esimerkiksi valmistelee vauvaa ulkomaailman kohtaamiseen. Tätä ei tapahdu keisarileikkauksessa, jonka kohdalla riski esimerkiksi hengityskoneen avun tarvitsemiseksi kasvaa huomattavasti. Toinen huomattava etu on synnytyskanavan mikrobisto, jonka läpi vauva syntyy. Se, että vauva ei ole kosketuksissa mikrobistoon, voi aiheuttaa myöhäisemmässä vaiheessa erilaisia allergia- ja muita terveysongelmia.

Alatiesynnytyksen jälkeen lapsi pääsee ihokontaktiin äitinsä kanssa elämänsä ensihetkistä lähtien. Vauvaa voidaan myös imettää heti synnytyksen jälkeen.

Hyvin hoidettu alatiesynnytys on sekä äidille että lapselle useimmissa tilanteissa turvallisin synnytystapa. Alatiesynnytyksessä vältytään yleensä suurelta verenvuodolta. Äiti myös toipuu alatiesynnytyksestä keisarileikkausta nopeammin.

Luonnollinen synnytys

Luonnollinen synnytys tarkoittaa alatiesynnytystä, joka kuitenkin eroaa “normaalista” synnytyksestä siltä osin, että synnytyksessä ei käytetä puudutteita tai kivunlievitystä. Luonnollisessa synnytyksessä ei käytetä myöskään keinotekoista oksitosiinia stimuloimaan supistuksia, eivätkä lääkärit suorita episiotomian, eli välilihan leikkauksen, kaltaisia toimenpiteitä.

Tässä synnytystavassa keskitytään äitiin, hänen tarpeisiinsa ja valintoihinsa – tästä syystä luonnollista synnytystä pidetään hyvin humaanina synnytystapana. Kun nainen haluaa synnyttää luonnollisesti, hän valitsee itse synnytysympäristön, oli se sitten sairaala tai koti.

Vesisynnytys

Vesisynnytys tapahtuu kylpyammeessa tai muussa altaassa. Vesisynnytyksessä äidin vatsan tulisi olla kokonaan veden alla. Myös tuleva isä voi olla äidin tukena altaassa tänä tärkeänä ja intiiminä hetkenä.

Vesisynnytys tapahtuu lämpimässä vedessä, ja nainen kapuaa altaaseen, kun hänen kohdunsuunsa on auennut noin 5 cm. Tässä vaiheessa äidin tulisi jo kokea säännöllisiä ja intensiivisiä supistuksia – enemmän kuin 2 supistusta 10 minuutin välein.

Kyykkysynnytys

Tämä synnytystapa on kuin luonnollinen synnytys, mutta synnytysasento on erilainen. Sen sijaan, että nainen makaa sängyssä, hän onkin kyykkyasennossa. Kyykkyasennossa synnyttäminen tapahtuu usein hyvin nopeasti.

Koska äiti on pystyasennossa, maan vetovoima nopeuttaa synnytysprosessia. Tämä synnytysasento saattaa olla mukavampi kuin tavallinen synnytysasento, eli selällään makuu.

Imukuppi- tai pihtisynnytys

Jos lapsen voinnin epäillään huonontuvan tai supistukset heikentyvät kesken synnytyksen, voidaan vauvaa auttaa syntymään imukuppivedolla. Tällöin lääkäri kiinnittää vauvan päähän muovisen tai metallisen kuvun, jonka avulla lapsesta saadaan hyvä ote hänen ulos auttamisekseen. Supistuksen hetkellä äiti ponnistaa ja hoitohenkilökunta vetää lasta varovasti apuvälineen avulla.

Aikaisemmin yleisesti käytettyjä pihtejä käytetään nykyisin harvoin synnytyksen avustamiseen.

Leboyer-synnytys, eli lempeä synnytys

Leboyer-synnytys tunnetaan myös lempeänä synnytyksenä, jonka tarkoituksena on saattaa lapsi maailmaan aiheuttamatta hänelle stressiä. Ranskalainen synnytyslääkäri Frédérick Leboyer kehitti tämän tekniikan, jossa pyritään välttämään vammojen ja traumojen syntymistä saatettaessa lapsi kohdun ulkopuolelle.

Lempeän synnytyksen ajatuksen taustalla on se, että lapsi saisi syntyä kohdunomaiseen ympäristöön. Tämä tarkoittaa himmeää valaistusta, hiljaisuutta ja lämmintä lämpötilaa. Nämä tekijät vähentävät kohdun sisäisen ja ulkoisen maailman radikaalia eroa.

Keisarileikkaus, eli sektio

Toisin kuin edellä mainituissa synnytystavoissa, sektiossa lapsi syntyy leikkauksella äidin alavatsaan tehdyn viillon kautta. Lääkäri leikkaa viillon vatsanpeitteiden ja kohdun seinämään, jotta vauva saadaan ulos kohdusta. Kun lapsi on saatu viillon kautta ulos, myös istukka poistetaan.

Keisarileikkaus suoritetaan, kun alatiesynnytykseen liittyy suurentunut komplikaatioiden riski tai alkanutta synnytystä ei voida varmuudella saattaa loppuun turvallisesti.

Koska sektio on kirurginen toimenpide, on äidin synnytyksen jälkeinen palautuminen hitaampaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Avustettu kotisynnytys

Yhä useammin naiset valitsevat synnytystavakseen kotisynnytyksen. Nainen tuntee olonsa usein turvallisemmaksi ja vapautuneemmaksi synnyttäessään kotona. Kotisynnytys on todella kivulias synnytystapa, mutta nainen on usein valmistautunut kipuun ja pitää sitä synnytysprosessiin kuuluvana asiana. Kipua voidaan yrittää lievittää esimerkiksi lämpimän kylpyveden ja hieronnan avulla.

Kotisynnytys kestää yleensä kauan, jopa 12-16 tuntia. Kätilö on äidin tukena synnytyksen kaikissa vaiheissa – pitämässä tätä kädestä, auttamassa häntä löytämään hyvä asento ja antamassa hierontaa.

Humaani synnytys

Humaani synnytys viittaa enemmänkin ideologiaan kuin itse synnytystapaan. Äiti toimii synnytyksen päähenkilönä, jonka päätöksiä  hoitohenkilökunnan tulee kunnioittaa. Lääkitystä käytetään ainoastaan lääketieteellisin perustein.

Lyhykäisyydessään humaani synnytys tarkoittaa sitä, että vauvan synnytystä pidetään normaalina fysiologisena prosessina, joka hyvin harvoin vaatii interventiota.