Yleiset lasten pelot
Pelot ovat osa lapsen oppimisprosessia, aivan kuten niistä eroon pääseminenkin. Vanhemmilla on tässä tärkeä rooli, ja heidän täytyykin auttaa lastaan tukemalla ja neuvomalla parhaansa mukaan. Jokaisella lapsella on omat pelkonsa, mutta tietyt pelot ovat tavallisempia kuin toiset ja toistuvat monien lasten elämässä. Tällaiset yleiset lasten pelot liittyvät muun muassa pimeään, painajaisiin ja veteen.
Yleiset lasten pelot
Pimeä
Pimeä on yksi tutuista lapsille pelkoa aiheuttavista asioista. Pimeän pelkoa ilmenee jo noin 2-vuotiailla lapsilla, sillä tässä iässä ihminen tulee tietoiseksi siitä, että hän on pimeässä huoneessa. Kun lapsi huomaa olevansa yksin ja ilman valoa, mielikuvitus alkaa toimia häntä vastaan, ja pelko voi saada lapsen menemään paniikkiin.
Vanhemmat voivat auttaa lasta pääsemään yli pimeän pelosta esimerkiksi seuraavilla tavoin:
- Lohduta lasta ja kerro, ettei pimeässä ole mitään pelättävää.
- Pidä lapselle seuraa jonkin aikaa hänen ollessaan pimeässä, jotta hän ymmärtää, ettei ole mitään pelättävää.
- Laita yöpöydälle yövalo, jotta lapsi ei ole täydessä pimeydessä.
- Liimaa pimeässä loistavia tarroja lapsen huoneen kattoon tai seiniin.
Painajaiset
Myös painajaiset ovat tavallisimpien lapsille pelkoa aiheuttavien asioiden listalla. Tutkimusten mukaan lähes jokainen näkee yksittäisiä pahoja unia jossain vaiheessa lapsuuttaan ja 10-15 % 3-5-vuotiaista lapsista näkee ainakin jaksoittain suhteellisen tiheästi toistuvia ja sitä kautta unta häiritseviä painajaisia. Painajaisista kärsivä lapsi voi kieltäytyä sänkyyn menemisestä pelätessään näkevänsä jälleen pelottavia unia.
Vanhempien kannattaa rauhoitella lasta ja selittää, etteivät painajaisten tapahtumat ole todellisia, vaan osa lapsen mielikuvitusta. Näinä hetkinä lapsi tarvitsee vanhempiensa rakkautta ja hänen täytyy tietää vanhempien olevan aina valmiina auttamaan häntä. Lapsen painajaisten kokonaan välttäminen voi olla mahdotonta, mutta vanhemmat voivat pyrkiä vähentämään niitä.
- Laadi nukkumisrutiini ja aikataulu aamuille ja varmista, että niitä seurataan joka päivä.
- Varmista, että lapsen huone on mahdollisimman miellyttävä tila, jossa ei ole lasta mahdollisesti pelottavia esineitä tai elementtejä.
- Syökää päivän viimeinen ateria ajoissa ennen nukkumaanmenoa, pitäen ruoka kevyenä. Voit tarjota lapselle ennen sänkyyn menoa kuuman, rentouttavan juoman.
- Älä anna lapsen pelata illalla videopelejä tai harrastaa muita aktiviteetteja, jotka innostavat häntä liikaa. Päinvastoin, pyri rauhoittamaan hänet esimerkiksi tarinan avulla.
- Vältä etenkin illalla lasta mahdollisesti pelottavia tai hermostuttavia asioita kuten pelottavia televisiosarjoja tai kummitustarinoita. Pyri pitämään koti mahdollisimman hiljaisena ja rauhallisena.
Roolipuvut
Moni lapsi pelkää ihmisiä, joilla on päällään jokin rooliasu. Tämä johtuu siitä, että lapsi ei ymmärrä puvun takana olevan tavallinen ihminen. Mittasuhteiden, värien ja muiden pukujen piirteiden näkeminen saa lapsen olemaan epäluottavainen, sillä hän ei tunnista hahmoa.
Tällaisen pelon ylittämiseksi pukua käyttävän ihmisen tarvitsee näyttää kasvonsa. Näin lapsi voi tunnistaa, että takana on ystävällinen ihminen. Toinen hyvä idea on se, että vanhemmat pukeutuvat lastensa kanssa roolivaatteisiin. Näin voidaan auttaa heitä pääsemään yli tällaisten pukujen pelosta ja näkemään nämä ne sen sijaan hauskana asiana.
Vesi
Vesi on eräs montaa lasta pelottava asia. Monissa tapauksissa siitä tulee kuitenkin myöhemmin hauska ja harrastuksiin liittyvä asia. Pelko voi johtua kahdesta asiasta:
- Ihmisellä saattaa olla ahdistusta siksi, että hän tietää, ettei pysty hengittämään veden alla.
- Traumaattinen kokemus veteen liittyen.
Tämän pelon ratkaisemiseksi tulee aivan ensimmäiseksi olla pakottamatta lasta veteen, jos hän ei sinne halua mennä. Selitä asia lapsellesi ja näytä hänelle, miten muut lapset ja aikuiset menevät veteen vaarattomasti. Näin hän pystyy paremmin ymmärtämään, että asia onnistuu häneltäkin.
Lääkärikäynnit
Viimeisenä hyvin yleisenä pelkoa aiheuttavana asiana listaamme lääkärissä ja etenkin hammaslääkärissä käymisen. Lapsen pelko voi olla irrationaalinen tai johtua ulkoisista tekijöistä tai vaikuttimista. On hyvin tavallista, että vanhemman lääkäri- tai hammaslääkäripelko siirtyy lapselle vanhemman puhuessa varomattomasti aiheesta. Toisaalta kyse voi olla yksinkertaisesti tuntemattoman asian pelosta.
Lapsen hammaslääkäripelkoa voidaan lieventää seuraavin keinoin:
- Lapsen on hyvä tottua käymään hammaslääkärissä pienestä pitäen. Positiiviset hammaslääkärikokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa ehkäisevät hammaslääkäripelon syntymistä ja kannustavat huolehtimaan hammaslääkärikäynneistä myös aikuisuudessa.
- Vanhempien tulee kiinnittää huomiota omaan puhetapaansa ja siihen, miten he esittävät hammaslääkäriin liittyvät asiat lapselle. He eivät saa näyttää mahdollista omaa pelkoaan lapselle. Vanhempien ei myöskään kannata käyttää negatiivisia ilmaisuja tai uhkailla lasta hammaslääkärillä.
- Lapselle kannattaa puhua kotona hammaslääkäristä ja hammashoidosta positiiviseen sävyyn. Hänelle voi kertoa, mitä hammaslääkärissä tapahtuu ja miksi tarkastuksessa käyminen on tärkeää. Lapselle voi myös esimerkiksi lukea hammaslääkäristä kertovia kirjoja, ja hänen kanssaan voidaan leikkiä hammaslääkäriä kotona.
- Jos lapsi on hyvin peloissaan, hänet voidaan viedä lasten hammashoitoon tai pelkopotilaisiin erikoistuneen hammashygienistin vastaanotolle.
- Vanhemman kannattaa olla läsnä koko hoitotilanteen ajan, sillä tämä usein rauhoittaa pelkäävää lasta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Ollendick, T. H.; King, N. J.; Frary, R. B. (1989). Fears in children and adolescents: Reliability and generalizability across gender, age and nationality. Behavior Research and Therapy. 27:19-26
- Pelechano, V. (1981). Miedos infantiles y terapia familiar. Valencia: Alfaplus.
- Sandín, B., & Chorot, P. (1998). Dimensiones de los miedos en niños: Estructura factorial del FSSC-R. Psiquis, 19(1), 23-32. https://www.researchgate.net/profile/Bonifacio_Sandin/publication/285732793_Dimensions_of_fears_in_children_Factor_structure_of_the_FSSC-R/links/59ad46e0458515d09ce16c65/Dimensions-of-fears-in-children-Factor-structure-of-the-FSSC-R.pdf
- Sandín, B., Chorot, P., Valiente, R. M., & Germán, M. Á. S. (1998). Frecuencia e intensidad de los miedos en los niños: Datos normativos. Revista de Psicopatología y Psicología Clínica, 3(1), 15-25. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3853
- Valiente, R. M., Sandín, B., & Chorot, P. (2002). Miedos comunes en niños y adolescentes: Relación con la sensibilidad a la ansiedad, el rasgo de ansiedad, la afectividad negativa y la depresión. Revista de psicopatología y Psicología clínica, 7(1), 61-70. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3922