Unissakävely on yleinen unihäiriö lapsilla

Unissakävely on yksi yleisimmistä unihäiriöistä ja suhteellisen yleinen ilmiö etenkin 4-8-vuotiailla lapsilla. Unissakävelyä voi esiintyä kaiken ikäisillä, mutta se on harvinaisempaa nuorilla ja aikuisilla, joilla syvän unen määrä on jo vähentynyt.

Unissakävely lapsilla

Unissakävelyllä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö kuljeskelee yleensä silmät auki huoneessa, mutta ei kuitenkaan ole helposti herätettävissä. Ympäriinsä kävelemisen lisäksi hän voi esimerkiksi puhua sekavia, avata ja sulkea ovia, pukeutua tai lähteä ulos. Herättyään henkilö ei muista toiminnastaan mitään.

Unissakävely tapahtuu NREM-unen aikana iltayöstä, tyypillisesti 1-2 tunnin kuluttua nukahtamisesta. Se liittyy yleensä yöuniin, eikä sitä tavallisesti ilmene lyhyiden päiväunien aikana. Kohtaus voi kestää muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin tai tuntiin. Yleensä kyseessä on satunnainen tapahtuma, mutta joillakin unissakävelyä ilmenee sarjoina joko yhden tai peräkkäisten öiden aikana.

Lapsen unissakävely voi johtua esimerkiksi uupumuksesta, univajeesta, ahdistuneisuudesta, stressistä, kuumesta tai muutoksista päivärutiineissa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan unissakävely liittyy keskushermoston epäkypsyyteen, mutta teoriaa ei ole pystytty todistamaan. Yleisesti voidaan sanoa, että unissakävelyn aikana lapsi jäljittelee tiedostamattaan päivän aikana tapahtuneita asioita. Hän saattaa esimerkiksi pakata koulurepun valmiiksi kouluun lähtöä varten tai availla jääkaapin ovea. Kun asia on saatu tehtyä, lapsi saattaa palata välittömästi nukkumaan.

Kuinka tämä unihäiriö voidaan tunnistaa?

Pohdittaessa syitä lapsen unissakävelyyn, lääkärit usein mainitsevat univajeen tai yliväsymyksen. Muita mahdollisia aiheuttajia ovat perinnölliset tekijät, kliininen tila kuten sairaskohtaus tai piristeet kuten kofeiini.

Unissakävelyn aikana aivot ovat unessa, mutta keho ei. Tästä syystä keho pystyy liikkumaan, ilman että aivot puuttuvat asiaan. Tätä unihäiriötä koskevia spesifejä diagnostisia tutkimuksia ei kuitenkaan ole olemassa, jotta tätä unihäiriötä pystyisi tarkemmin arvioida. Ainoastaan unissakävelijän toiminta pystyy osoittamaan tämän unihäiriön olemassaolon.

Voidaanko unissakävelyä hoitaa?

Lapsen unissakävelyllä on harvoin negatiivisia seurauksia, ja sillä on tapana loppua omia aikojaan. On kuitenkin tärkeää taata lapsen riittävä uni ja terve lepo. Tiettyjä turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä tulee tehdä, mikäli lapsi on vaarassa pudota tai muulla tavalla loukata itseään unissakävelyn aikana.

Jos lapsella ilmenee unissakävelyä vielä murrosiässäkin, voi olla paikallaan käydä spesialistin luona. Hän voi suositella unihäiriön hoitoon erilaisia harjoituksia, farmakologista hoitomuotoa tai terapiaa, joka perustuu varhaisen heräämisen aiheuttaman unettomuuden tutkimuksiin. On tärkeää tietää myös, että tupakoinnilla ja liiallisella alkoholin kulutuksella voi olla vaikutusta unissakävelyn lisääntymiseen.

Kuinka käsitellä lapsen unissakävelyä?

Asiantuntijat suosittelevat, että unissakävelevää lasta ei tulisi herättää 5-15 minuutin sisällä siitä, kun hän on alkanut kävellä unissaan. Lapsen herättäminen voi aiheuttaa lapsessa paniikkia tai ahdistuskohtauksen. Lapsi tulisi varovasti viedä takaisin omaan sänkyynsä, jotta hän ei loukkaisi itseään.

Varotoimenpiteitä, joita kannattaa harkita:

• Huonekalujen ja muiden esineiden poistaminen, jotta lapsi ei loukkaa itseään kävellessään unissaan.
• Ikkunoiden ja ovien lukitseminen. Avainta kannattaa säilyttää sellaisessa paikassa, johon lapsi ei löydä unissaan.
• Lapselle ei kannata antaa lääkettä, ainoastaan jos lääkäri on niin määrännyt. Lapsen unissakävely ei ole sairaus.
• Hyvien nukkumistottumusten ja leporutiinien luominen. Harjoittele lapsen kanssa erilaisia hengitys- ja rentoutumistekniikoita, etenkin ennen lapsen nukkumaanmenoa.
• Tulee välttää sellaisia ruokia, jotka saattavat valvottaa lasta.
• Lapselle kannattaa puhua unissakävelystä, jotta hän ei ala pelkäämään asiaa, ja voi kasvaessaan kontrolloida käyttytymistään.

Unissakävely on hyvin yleistä lasten keskuudessa, mutta se ei ole vaarallista. Se on yleensä kausiluonteista, ja monesti siitä päästään eroon pienellä avustuksella.

Jos lapsi alkaa kävellä unissaan säännöllisesti, kannattaa alkaa laittamaan ylös kellonajat, milloin unissakävelyä eniten tapahtuu, ja herättää lapsi 15 minuuttia ennen kuin hän mahdollisesti alkaa kävellä unissaan. Tällä tavoin pystytään rikkomaan lapsen unisykli, ja luomaan mahdollisesti uusi unisykli, johon ei kuulu unissakävelyä. Tärkeintä näissä tilanteissa on kuitenkin vanhemman kyky pysyä rauhallisena.