Aspergerin oireyhtymästä kärsivistä lapsista huolehtiminen
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjon häiriö, jonka voimakkuus ja oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Tarkoituksenamme tässä julkaisussa ei ole toimia lääkärin virassa – vain lääkäri voi määrittää, onko lapsella Aspergerin oireyhtymä tai miten sitä tulisi hoitaa.
On kuitenkin olemassa muutamia vinkkejä, jotka voivat olla vanhemmille avuksi tällaisten lasten kasvatuksessa. Niiden avulla Aspergerin oireyhtymää voi estää vaikuttamasta liiaksi lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.
Mikä on Aspergerin oireyhtymä?
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjon häiriö, joka ilmenee varhaislapsuudessa (3-vuotiaana), mutta korostuu 6-8 vuoden iässä, jolloin lapsen vanhemmat ja huoltajat huomaavat akuutteja tai vakavia poikkeavuuksia tai vaikeuksia lapsen sosiaalisessa kanssakäymisessä ja kommunikaatiossa. Toisin kuin autismissa, Aspergerin oireyhtymästä kärsivillä lapsilla ei ole kielellisiä ongelmia tai viiveitä kognitiivisessa kehityksessä.
Aspergerin oireyhtymän tunnisti ensimmäisenä itävaltalainen psykiatri ja lastenlääkäri Hans Asperger. Häiriö mainitaan ensimmäisen kerran tieteellisessä lehdessä vuonna 1981. Eli vain muutama vuosikymmen on kulunut siitä, kun termi tuli tunnetuksi tieteessä. Tästä syystä Aspergerin oireyhtymässä riittää vielä tutkittavaa.
Se on siis suhteellisen uusi häiriö, josta on enemmän kysymyksiä kuin varmaa tietoa. Siitä kärsivät ihmiset pitävät itseään “asseina”, “aspeina” tai neuroepätyypillisinä. Häiriötä voidaan hallita varhaisella hoidolla, johon kuuluu sosiaalisten taitojen opettamista ja kehittämistä.
Aspergeria esiintyy ainakin tilastojen mukaan enemmän pojilla kuin tytöillä. Tämä on kuitenkin kyseenalaistettu huomauttaen, että pojilla ei suinkaan ole sitä useammin, vaan se jää vain tytöiltä huomaamatta.
Aspergerin oireyhtymä on tavallisesti yhteydessä nerouteen, sillä tästä häiriöstä kärsivät ihmiset ovat yleensä pakonomaisen kiinnostuneita aiheista, joihin ne ovat erikoistuneet. Jo lapsina heidän kielitaitonsa on erittäin kehittynyt. Isaac Newtonin, Albert Einsteinin, Keanu Reevesin ja Steven Spielbergin sanotaan olevan aspergereita.
Aspergerin oireyhtymästä kärsivistä lapsista huolehtiminen
Kiinteät rutiinit
Yhdysvaltain psykiatrinen yhdistys suosittelee luomaan ja ylläpitämään sellaisia rutiineja, rituaaleja ja ennakoitavia toimintatapoja, jotka helpottavat lapsen vuorovaikutusta maailman kanssa. Pyri siis suunnittelemaan yhdessä lapsen ja muun perheen kanssa kokonaisvaltainen koulu- ja perherutiini, mukaan lukien ruokailu-, leikki- ja opiskeluaikataulut, jotka mahdollistavat lapsen toimimisen maailmassa ilman traumoja.
Perehdy Aspergerin oireyhtymään
Vanhempien tulee perehtyä Aspergerin oireyhtymään ja kertoa diagnoosista lapselle ilman, että tämä jo lähtökohtaisesti estää tai rajoittaa hänen kehitystään. Toisin sanoen älä oleta, ettei lapsi pysty tekemään tai sietämään jotakin asiaa ennen kuin se tapahtuu. Hyödynnä vanhempainyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen tarjoamaa tietoa.
Osallistu lapsen kanssa Asperger-lapsille tarkoitettujen kansalaisjärjestöjen toimintaan, pidä yhteyttä muihin tästä oireyhtymästä kärsiviin aikuisiin tai tällaisten lasten vanhempiin, vaihda heidän kanssaan tietoa ja luo tukiverkostoja.
Ole lapsesi kannustaja
Ole lapsesi kannustaja. Motivoi häntä saavuttamaan tavoitteensa, auta häntä (ja hänen lähipiiriään) huomioimaan oireyhtymä, vahvista hänen arvojaan ja rohkaise häntä osallistumaan toimintaan, jossa hän voi korostaa piirteitään; tällä tavalla hänen itsetuntonsa ja itsevarmuutensa vahvistuvat.
Vältä epätervettä kritiikkiä tai loukkaavia kommentteja lasta kohtaan ja kunnioita lapsen vaatimaa yksinoloa varmistaen, että se ei kestä liian pitkään. Auta lasta kehittymään häntä kiinnostavissa asioissa ja tulemaan niissä asiantuntijaksi. Tiedosta ja iloitse hänen erikoispiirteistään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Attwood, T. (2002). Síndrome de Asperger: Una guía para padres y profesionales. Recuperado en enero, 11, 2014.
- Caballero, R. (2008). Síndrome de Asperger. sejería d, 6. http://www.guiadisc.com/wp-content/uploads/2013/10/Sindrome-de-Asperger-en-la-practica-educativa.pdf#page=7
- Fernández-Jaén, A., Fernández-Mayoralas, D., Calleja-Pérez, B., & Muñoz, N. (2007). Síndrome de Asperger: diagnóstico y tratamiento. Revista de Neurología, 44(2), 53-54. https://www.researchgate.net/profile/Alberto_Fernandez_Jaen/publication/6458892_Asperger_syndrome_Diagnosis_and_treatment/links/5570304008aeab7772289f49/Asperger-syndrome-Diagnosis-and-treatment.pdf
- Gillberg C., Wing L. (1999) “ A screening questionnaire for Asperger síndrome and other high functioning autism spectrum disorders in school age children”. Journal of autism and developmental disorders 29, 129-142.