Mikä on sijaisperhe ja kuinka sijaisperhetoiminta toimii?

Sijaisperhe tarjoaa lapselle tilapäistä hoitoa, ilman, että sijaisvanhemmista tulee lapsen lainvoimaisia vanhempia. Tämä erottaa sijaisperhetoiminnan adoptiosta.

Sijaisperhe on lapselle tai nuorelle perhehoitoa antava perhe . Perheeseen juridisesti kuulumaton lapsi voidaan sijoittaa sijaisperheeseen lastensuojelullisista syistä. Sijaisperhe toimii siis oman perheen ulkopuolella hoitoa tarvitsevan lapsen kasvu- ja elinympäristönä.

Sijaishuoltoon voidaan päätyä tilanteissa, joissa biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsestaan riittävän hyvin tai jos he itse haluavat antaa lapsen pois. Sijaisperhe sitoutuu suojelemaan ja huolehtimaan lapsesta fyysisesti, emotionaalisesti, psyykkisesti ja taloudellisesti siihen saakka, kunnes lapsi palaa takaisin biologisten vanhempiensa luokse tai tulee aikuisikään, jolloin hän on valmis muuttamaan erilleen perheestään.

Sijaisvanhemmat tarjoavat alaikäiselle lapselle tai nuorelle väliaikaista suojaa vaikeassa tilanteessa. Lapsi saa elää kodinomaisessa ympäristössä sijaisperheen kanssa siihen asti, kunnes hänen omat vanhempansa tai muut läheiset sukulaisensa pystyvät huolehtimaan hänestä. Jos tämä osoittautuu mahdottomaksi, sijaisperhe voi huolehtia lapsesta täysi-ikäisyyteen asti.

Jos vanhemmat eivät kykene pitämään lapsestaan huolta, viranomaiset astuvat kuvaan ja etsivät lapselle uuden sijoituspaikan. Myös erilaiset nuorisokeskukset voivat auttaa nuorten hoidossa. Ensimmäiset sijaisperhejärjestelmät syntyivät, kun tutkimukset osoittivat, että lapsen täytyy tuntea itsensä osaksi perhettä, jotta hänen kehityksensä ei vaarannu.

Sijaisvanhemmat toimivat lapsen suojelijoina ja huoltajina siihen saakka, kunnes lapsen oman perheen tilanne ratkeaa. Sijaisvanhemmat eivät ole lapsen lainvoimaiset vanhemmat. Tämä tekijä erottaa adoption ja sijaisperhetoiminnan toisistaan.

Kuinka sijaisperhetoiminta toimii?

Sijaisperhe ottaa lapsen mukaan elämäänsä, tarjoten hänelle henkilökohtaista, materiaalista ja koulutuksellista tukea lapsen kehitykseen siihen saakka, kunnes lapsi pystyy palaamaan takaisin biologiseen perheeseensä.

Lapsi voi palata biologiseen perheeseensä, kun lapsen vanhemmat ovat saaneet valmennusta lapsesta huolehtimiseen ja kun he pystyvät osoittamaan, että he ovat selviytyneet lapsen perheestä lähtemisen aiheuttaneesta konfliktista tai tilanteesta.

Sijaisperhetoiminta sallii lapsen yhteydenpidon biologiseen perheeseensä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saa nähdä vanhempiansa sinä aikana, kun sijaisvanhemmat huolehtivat lapsesta, kunnes lapsi voi jälleen elää biologisen perheensä kanssa yhdessä. Tämä ei kuitenkaan tee sijaisvanhemmista lapsen oikeita vanhempia.

Mitä kasvattitoimintaan tulee, lait säätelevät tämän prosessin jokaisen osapuolen oikeuksia ja velvollisuuksia. Lainsäädäntö ottaa huomioon myös lapsen biologisen perheen ja heidän kulttuurisen identiteettinsä.

Sijaisperhetoiminnalla on myös erilaisia piirteitä verrattuna lapsen laitoshoitoon. Lapsi hyötyy henkilökohtaisesta huomiosta ja kehityksestä perheessä. Tämä on hyvin tärkeä ja rikastuttava kokemus jokaiselle sijaisperheeseen kuuluvalle.

Lapsen elo sijaisperheessä jatkuu siihen saakka, kunnes syyt lapsen biologisesta perheestä erottamiselle on korjattu. Lapsi voi lähteä sijaisperheestä myös adoptioon.

Sijaisperhe ja sen vaatimukset

On erilaisia elämäntilanteita, jotka aiheuttavat tarpeen sijaisperheelle, kuten taloudelliset vaikeudet, terveysongelmat ja konfliktit vanhempien kanssa. Tästä johtuen myös sopivat ratkaisut voivat olla vaihtelevia.

Voi esimerkiksi olla niin, että lapsi elää sijaisperheessä muutamana päivänä viikossa, jos lapsen biologiset vanhemmat eivät pysty töiden takia olemaan lapsen kanssa.

Sijaisvanhemmat voivat toimia huoltajina myös lyhyitä ajanjaksoja esimerkiksi siirtymäaikana tai hätätilanteissa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta tiettynä ajanjaksona, esimerkiksi joutuessaan sairaalaan.

Useimmissa tapauksissa sijaisvanhemmat toimivat lapsen huoltajina pitkäkestoisesti. Näin on sellaisissa tapauksissa, joissa ei voida ennustaa, milloin lapsi tai vauva pystyy palaamaan biologisen perheensä luokse.

Sijaisvanhemmuus on vaikea päätös

Naimisissa oleva pariskunta on parhaimmassa asemassa toimia sijaisvanhempina. Pariskunnat, joilla on samanikäinen lapsi, kuin lapsi, jolle he haluaisivat toimia sijaisvanhempina, ovat etulyöntiasemassa. Seuraavaksi suositaan naimisissa olevia pariskuntia, joilla ei ole lapsia, ja viimeisenä yksineläjiä.

Sosiaalipalveluiden ja lääketieteen asiantuntijat valmistelevat, arvioivat ja tukevat tulevia sijaisvanhempia. Tämä yhteistyö on avainasemassa, sillä ammattilaisten tulee tukea ja avustaa tätä erikoislaatuista kokemusta.

Vaikean taustan omaavan lapsen kasvattivanhempana oleminen on mahtavaa, mutta myös haasteellista. Lapsesta voi olla outoa elää kasvattiperheessä tai hän saattaa käyttäytyä kyseenalaisesti.

Onkin tärkeää korostaa, että lapsen suurin pelko on menettää biologinen perheensä. On selvää, että lapsi ei tunne vielä kasvattiperhettänsä hyvin, joten siihen luottaminen voi olla vaikeaa. Tämän takia on hyvin tärkeää olla joustava.

Sijaisperhetoiminnan hyödyt

Sijaisperhetoiminta mahdollistaa sen, että kaikenikäiset lapset voivat kasvaa vieraanvaraisessa ja tukea-antavassa perheessä – vaikka se ei lapsen oma olisikaan – niin kauan kuin tarvetta ilmenee. Tätä tarkoitusta varten sijaisperhetoiminta on toimiva järjestelmä.

Lapsen eläminen kasvattiperheessä tarjoaa sekä lyhyt- että pitkäkestoisia hyötyjä. Sopivan hoidon puuttuminen varhaislapsuudessa voi aiheuttaa vakavia ja joissakin tapauksissa pysyviä vaikutuksia lapsen kehitykseen. Sijaisperheiden ansiosta monella lapsella on onnellisempi lapsuus ja paremmat tulevaisuudennäkymät.