Mikä on konkreettisten operaatioiden vaihe ja mitkä ovat sen ominaisuudet?
Konkreettisten operaatioiden vaihe on yksi niistä kehitysvaiheista, joita psykologi Jean Piaget ehdotti kognitiivisen kehityksen teoriassaan. Tässä artikkelissa näemme mistä se koostuu ja mitkä ovat sen ominaisuudet.
Tässä vaiheessa lapset saavuttavat paremman kyvyn kehittää pituuteen, painoon, tilavuuteen, lukumäärään ja massaan liittyviä toimintoja. Tässä vaiheessa he myös onnistuvat luokittelemaan esineet ja asettamaan ne hierarkiaan.
Mistä konkreettisten operaatioiden vaihe koostuu?
Tämä ajanjakso alkaa noin 7 vuoden iässä ja päättyy 11 vuoden iässä, ja se on Piaget’n ehdottama kolmas vaihe kognitiivisen kehityksen teoriassa. Juuri näinä ikävuosina lapset saavat paremman kyvyn jäsentää ideoitaan ja he kehittävät paremman loogisen, rationaalisen ja toiminnallisen ajattelun.
Tässä vaiheessa lapset pystyvät ilmaisemaan väitteitä ja osoittamaan suurempaa älyllistä kapasiteettia verrattuna edeltäviin vaiheisiin (sensomotorinen kausi ja esioperationaalinen vaihe).
Konkreettisten operaatioiden vaihetta leimaa se, että lapset osaavat paremmin käyttää loogista ajattelua. Heillä on vähemmän mielikuvituksellinen näkemys todellisista esineistä. On korostettava, että tästä huolimatta lapset eivät vielä osaa soveltaa logiikkaa abstrakteihin ideoihin, vain fyysisiin esineisiin.
Konkreettisten operaatioiden vaiheen ominaisuudet
Tällä vaiheella on viisi ominaisuutta, jotka Piaget’n kognitiivisen kehityksen teoriassa olivat tärkeimmät.
Säilyvyys
Säilyvyys viittaa lapsen kykyyn ymmärtää, että esine voi muuttaa muotoaan, mutta sen materiaalin määrä pysyy samana. Mitä tämä tarkoittaa? Että riippumatta siitä, kuinka aine jakautuu, se ei vaikuta sen massaan, pituuteen, lukumäärään tai tilavuuteen.
Esimerkiksi, jos meillä on lasi täynnä vettä ja siirrämme veden toiseen, leveämpään ja matalampaan lasiin, veden määrä pysyy silti samana. Vaikka lasin ulkonäkö muuttuu, veden määrä on sama, se vain jakautuu eri tavalla. Lapset voivat ymmärtää tämän konkreettisten operaatioiden vaiheessa, eivät vielä esimerkiksi 5-vuotiaana.
Useiden eri esineillä ja lapsilla tehtyjen kokeiden jälkeen Piaget päätteli, että tällä kyvyllä on horisontaalinen viive ja että sen kehityksessä on jossain määrin epävakautta.
Luokittelu
Luokittelulla tarkoitetaan lasten kykyä tunnistaa esineiden ominaisuuksia ja luokitella ne näiden ominaisuuksien perusteella eli järjestää ne yhteisen ominaisuuden ympärille. Lisäksi he voivat myös järjestää nämä luokat hierarkioihin.
Piaget tunnisti kolme vaihtoehtoa, jotka auttavat ymmärtämään, kuinka lapset kehittävät kykyä luokitella esineitä ja luoda suhteita niiden välille.
- Luokittelun osallisuus: Viittaa erilaisiin tapoihin, joilla ihmiset kommunikoivat, mukaan lukien ideat ja käsitteet eri luokissa. Nämä luokat liittyvät toisiinsa.
- Yksinkertainen luokittelu: Viittaa esineiden luokitteluun, jotka on järjestetty määriteltyjen kriteerien perusteella.
- Useita luokituksia: Kohteiden ryhmittely kahden ominaisuuden tai ulottuvuuden mukaan.
Seriaatio
Tällä ominaisuudella tarkoitetaan lasten kykyä asettaa kronologinen järjestys esineille eli painon, pituuden, koon jne. mukaan. Lapset voivat tässä vaiheessa järjestää esineitä tällä tavalla.
Tämän kyvyn testaamiseksi Piaget suoritti kokeen eri-ikäisten lasten kanssa. Hän laittoi erikokoisia putkia lasten eteen ja heidän piti järjestää ne isoimmasta pienimpään.
3–4-vuotiailla lapsilla oli vaikeuksia tämän tehtävän suorittamisessa, mutta kasvaessaan he osoittivat parempaa kykyä järjestellä ne koon mukaan. 7-vuotiaana he pystyivät suorittamaan tämän tehtävän ilman ongelmia.
Tämä ominaisuus viittaa lasten prososiaaliseen kykyyn eli siihen, että he pystyvät ottamaan huomioon konfliktitilanteiden tietyt puolet voidakseen etsiä ratkaisua itsevarmasti.
Nuoremmilla, päiväkoti-ikäisillä lapsilla ei vielä ole tätä kykyä. Kun he kohtaavat konfliktin, heillä on uhmakas ja aggressiivinen asenne ikätovereihinsa. Siksi, jos heiltä viedään pois lelu tai he tuntevat olonsa uhatuiksi, he purevat, lyövät, työntävät jne. Toisaalta 7–11-vuotiaat lapset pystyvät jo hallitsemaan itseään konflikteissa ja käsittelemään ongelmia rauhallisemmalla tavalla.
Siirtyvyys
Tällä ominaisuudella viitataan lasten kykyyn löytää kahden elementin välinen suhde. Tämän kyvyn avulla he voivat yhdistää ideoita, eli he ymmärtävät, että kynä, penaali, värikynät, liitutaulu ja opettaja liittyvät kouluun.
Lopputulokset ja teoriaan kohdistuva kritiikki
Kirja Psychology and Culture (Dasen, 1994) osoittaa, että eri kulttuureista kotoisin olevat lapset pääsevät eri vaiheisiin eri ikäisinä, mikä osoittaa, että kognitiiviseen kehitykseen vaikuttavat myös kulttuuriset tekijät.
Samoin useat psykologit kritisoivat Piaget’n menetelmiä ja havaintoja, erityisesti ymmärrystä säilyvyydestä. Joitakin tutkimuksia aiheesta tekivät:
- Greenfield (1966): Hän kuvaili, että koulunkäynti vaikuttaa myös käsitteiden hankkimiseen (erityisesti säilyvyyden kannalta).
- Rose ja Blank (1974): He kritisoivat Piaget’n tutkimusmetodologiaa lapsilta kysymyksiä kysyttäessä. Kun sama kysymys toistettiin kahdesti, se sai lapset muuttamaan mieltään. He suorittivat tutkimuksen uudelleen kysymällä lapsilta vain kerran ja osoittivat, että lapset voivat ymmärtää säilyvyyden ajatuksen vieläkin varhaisemmassa iässä.
- McGarrigle ja Donaldson (1974): He kehittivät myös tutkimuksen säilyvyydestä, joka osui samaan aikaan Rosen ja Blankin tulosten kanssa ja joka osoitti, että tämä käsite ilmeni lapsilla varhaisemmassa iässä (erityisesti 4-vuotiaana).
Konkreettisten operaatioiden vaihe
Nyt tiedät, mikä on konkreettisten operaatioiden vaihe ja mitkä ominaisuudet siihen liittyvät. Piaget’n mukaan tämä on kolmas vaihe lapsen kehityksen vaiheteoriassa, ja juuri tässä vaiheessa lapset hankkivat tiettyjä taitoja, joita heillä ei ennen ollut tai heillä oli vain osittain.
Älykkyyden kehitys kasvaa syntymästä lähtien ja koko lapsuuden ajan eksponentiaalisesti, joten meidän on hyödynnettävä tätä aivojen plastisuutta kehittääksemme kaikkia heidän kykyjään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dasen, P. R. (2022). Culture and cognitive development. Journal of Cross-Cultural Psychology, 53(7-8), 789-816. https://journals.sagepub.com/doi/epub/10.1177/00220221221092409
- De Piaget, T. D. D. C. (2007). Desarrollo Cognitivo: Las Teorías de Piaget y de Vygotsky. Recuperado de http://www. paidopsiquiatria. cat/archivos/teorias_desarrollo_cognitivo_07-09_m1. pdf, 29. http://www.paidopsiquiatria.cat/FILES/TEORIAS_DESARROLLO_COGNITIVO_0.PDF
- Greenfield, P. M., & Bruner, J. S. (1966). Culture and cognitive growth. International Journal of Psychology, 1(2), 89-107.
- Maza Gómez, C. (1987). Conservación del número: Revisión. Revista Investigación en la Escuela, 2, 57-63. https://idus.us.es/bitstream/handle/11441/59071/Conservaci%c3%b3n%20del%20numero.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- McGarrigle, J., & Donaldson, M. (1974). Conservation accidents. Cognition, 3(4), 341-350. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/0010027774900031
- Piaget, J. (1987). Etapas del desarrollo cognitivo. Editorial. Seix Barrol. Abreviado reimpreso./1896-1987.
- Piaget, J. (1954). The construction of reality in the child. (M. Cook, Trans.).
- Lonner, W. J., & Malpass, R. S. (1993). Psychology and Culture. Upper Saddle River, NJ: Pearson.