Vältä näitä virheitä, kun lapsi opettelee kävelemään
Lapsen kehityksen vaatima stimulointi riippuu lapsen kehitysvaiheesta. Joissain vaiheissa stimulointia tarvitaan vähemmän, mutta jokainen kehitysvaihe on silti tärkeä. Esimerkiksi prenataalinen stimulaatio jätetään joskus kokonaan pois laskuista, kun lapsi opettelee kävelemään.
Stimulaatio jää huomiotta myös muissa vauvaiän vaiheissa. Joskin tämäkin on parempi vaihtoehto, kuin suorittaa stimulointi väärin.
Lapset ovat kehittyessään kykeneviä oppimaan monia asioita itse. He pystyvät suorittamaan tiettyjä tehtäviä tai saavuttamaan tavoitteita vähän avun turvin tai jopa ilman apua.
Tästäkin huolimatta lapsen on tärkeä saada vanhemmiltaan tukea ja rohkaisua. Äidin ja isän läsnäolon jokaisessa oppimisen vaiheessa tulisi olla kokonaisvaltaista ja kärsivällistä.
Stimulaatio on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Tämä pitää sisällään myös niiden työkalujen tarjoamisen lapselle, joita hän tarvitsee sopeutuakseen ympäristöönsä.
On kuitenkin asioita, joita vanhempien tulisi välttää. Joissain tapauksissa vanhemmat vievät asiat liian pitkälle, eikä ylistimulointi tee lapselle hyvää, kuten eivät myöskään tietyt stimulointimetodit.
Vältä näitä virheitä, kun lapsi opettelee kävelemään
Vanhemmilla on oikeus valita oma tapansa kasvattaa lapsensa. Alan asiantuntijat ovat kuitenkin päätelleen, että teemme toisinaan virheitä, joita olisi hyvä välttää mahdollisuuksien mukaan.
Uskotaan, että yleisimmät stimulaatioon liittyvät virheet tehdään siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee kävelemään. Varmistaaksemme, etteivät omat huonot tapamme vaikuta lapsiimme, meidän on hyvä käyttää hetki seuraaviin suosituksiin tutustumiseen.
1. Älä pakota lasta kävelemään
Vältä ottamasta lasta kädestä “auttaaksesi” häntä kävelemään. On parempi rohkaista lasta kävelemään itse, sillä tämä johtaa lapsen autonomiaan. Lasta ei tulisi pakottaa kävelemään, jos hän ei sitä halua tehdä tai ei ole siihen valmis. On tärkeää, että lapsi saa tehdä omat päätöksensä liikkumisensa suhteen.
2. Pyri olemaan pelkäämättä
On tärkeää antaa lapsen tutustua uuteen taitoonsa. Vanhempina meidän tulisi olla lapsen tukena häntä kuitenkaan painostamatta. Lapsen ei koskaan tulisi tuntea oloaan häkeltyneeksi liian korkeiden odotusten tai pelon vuoksi.
3. Kävelyvaunun käyttäminen
Kävelyvaunun apuna käyttäminen voi itse asiassa viivästyttää sitä hetkeä, kun lapsi tuntee olevansa valmis kävelemään ilman tukea. Pahimmassa tapauksessa kävelyvaunun käytöllä voi olla pitkäaikaisia rakenteellisia vaikutuksia lapsen jalkoihin. Kävelyvaunut ovat myös yksi yleisimmistä lapsille kotona tapahtuvien onnettomuuksien syistä.
4. Kenkien käyttäminen
Lapsen jalat eivät tarvitse jäykkien kenkien antamaa tukea. Päinvastoin, lapsen olisi hyvä saada kävellä mahdollisimman paljon paljain jaloin. Asiantuntijoiden mukaan jalanpohjat kehittyvät edelleen siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa opetella kävelemistä. Kuvittelemme tekevämme lapselle palveluksen pukemalla hänelle kengät, mutta tosiasiassa voimme aiheuttaa hänelle harmia.
Jos haluat lapsesi käyttävän kenkiä, valitse joustavapohjaiset jalkineen. Kenkien tarkoituksen tulisi olla ainoastaan liukastumisten ja mahdollisten vammojen estäminen. Jalan kaaren muodostumista haittaavat kengät voivat aiheuttaa tasapainon menettämisen käveltäessä.
5. Ylistimulointi
On tavallista, että vanhemmat käyttävät leluja houkutellakseen lasta kävelemään. On kuitenkin oltava varovainen, jotta lapsen keskittyminen ei herpaannu varsinaisen tehtävän suorittamisesta. Valitun lelun tulee olla sellainen, jolla lapsi voi ainoastaan leikkiä, eikä mitään muuta.
Tämä lelu tai muu esine ei saa aiheuttaa minkäänlaista vaaraa, ja sitä tulee voida käyttää yksittäisenä keskipisteenä. Älä ylistimuloi lasta liian monella esineellä samanaikaisesti. Älä myöskään valitse lelua, jossa on vilkkuvia valoja tai joka tuottaa ääntä, sillä nämä ärsykkeet voivat olla lapsen aisteille liian stimuloivia.
6. Mobilen asentaminen väärään paikkaan
Lapsen huonetta sisustettaessa mobile saatetaan ripustaa väärään paikkaan. Mobilen edut menevät hukkaan, jos se asennetaan pinnasängyn tai leikkikehän viereen tai liian korkealle.
Mobilen oikea paikka on suoraan lapsen sängyn yläpuolella. Se tulisi ripustaa sellaiselle korkeudelle, että vauva pystyy keskittymään mobilen koskettamiseen. Tämä motivoi lasta liikkumaan ja estää lapsen niskan virheasentoja.
7. Lapsen istuttaminen ilman tukea
Jos lapsi ei vielä osaa istua itse, hänelle täytyy tarjota kunnollinen tuki istuma-asennossa. On yleistä, että alle viiden kuukauden ikäinen lapsi kohotetaan istuma-asentoon ja laitetaan nojaamaan tyynyihin.
Tämä voi olla vaarallista, jos lapsen keho ei ole vielä valmis hallitsemaan tätä asentoa. Se, että lapsi asetetaan istumaan liian varhaisessa kehitysvaiheessa voi itse asiassa aiheuttaa lihasten aktivoitumisen vähenemistä.
8. Lapsen edellä juokseminen
Moni vanhempi pyrkii motivoimaan lasta kävelemään juoksemalla tämän edellä ja kehottamalla lasta seuraamaan itseään. Kun lapsi ottaa askeleen, vanhempi siirtyy kauemmas ja kauemmas, jotta lapsen on pakko jatkaa kävelemistä. Tämä ei ole huono asia, mutta vanhempi ei saisi siirtyä, jos lapsi on juuri ottamassa hänestä kiinni.
Toisin sanoen, jos lapsi kävelee ja on juuri saamassa sinut kiinni, anna hänen saavuttaa tavoitteensa. Tämä estää lasta turhautumasta. Jos siirryt jatkuvasti kauemmas niin, ettei lapsi saa sinua kiinni, hän menettää mielenkiintonsa leikkiin.
9. Kädet ylhäällä käveleminen
Kun lapsi opettelee kävelemään, oikea tapa tukea häntä, on sijoittaa kädet hänen kainaloidensa alapuolelle tai lantion tasolle. Asiantuntijoiden mukaan lapsi oppii näin kävelemään luonnollisesti. Kukaan ei kävele kädet ilmassa, joten on paras opettaa lasta alusta alkaen kävelemään oikeassa asennossa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cabrera, M.C. y Sánchez C. (1982). La estimulación precoz; un enfoque práctico. Editorial Siglo XXI: España.
- Dorance, S. y Matter, P. (2001). Juegos de estimulación para los más pequeños. Madrid: AKAL.
- Gallahue, D. (1982). Understanding motor development in children. New York: John Wiley and sons.
- Guerrero, A. M., & Primaria, I. Y. (n.d.). La estimulación temprana. https://archivos.csif.es/archivos/andalucia/ensenanza/revistas/csicsif/revista/pdf/Numero_14/AMALIA_MORENO_1.pdf
- Moreno, J. A. (1999). Motricidad infantil. Aprendizaje y desarrollo a través del juego. Murcia: Diego Marín.
- Moreno, J. A., & De Paula, L. (2006). Estimulación de los reflejos en el medio acuático. Revista Iberoamericana de Psicomotricidad y técnicas corporales, 6(2), 193-206. https://www.um.es/univefd/reflejos.pdf
- Ordoñez, M. y Tinajero, L. (2012). La importancia de la estimulación temprana en la etapa infantil. Madrid, 208-240.
