Kuinka toimia, jos lapsi ei halua nukkua yksin?

Jos lapsi ei halua nukkua yksin, voit lohduttautua sillä, että tämä on hyvin tavallinen ongelma. Tilanne johtuu tyypillisesti uneen liittyvien rutiinien puutteesta.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 13 toukokuuta, 2019

Yksi vanhempien kohtaamista haasteista on hyvien unitottumusten luominen lapselle jo varhaisessa vaiheessa. Tilanne kärjistyy usein siinä vaiheessa, kun lapsen tulisi opetella nukkumaan itsekseen omassa huoneessaan. Tänään kerromme, kuinka vanhempien kannattaa toimia, jos lapsi ei halua nukkua yksin.

Miksi lapsi ei halua nukkua yksin huoneessaan?

Lapsen unirutiinia tulisi miettiä jo pian tämän syntymän jälkeen. Päiväunet omassa huoneessa voivat olla hyödylliset. Jos lapsi opetetaan nukkumaan aina vanhemman sylissä tai vieressä, hän ei välttämättä osaa nukkua missään muualla.

Epävarmuudet ja pelot ovat taattuja, jos lapsi tottuu nukkumaan vanhempiensa kanssa. Niiden vuoksi lapsi kieltäytyy menemään sänkyynsä yksin ja keksii sata syytä saadakseen olla vanhempien seurassa.

Totuus on, että tämä tilanne ei ole lapsen syytä. Kyseessä on huono tapa, jonka lapsi kehittää aikuisten vuoksi, mutta onneksi tämä pulma voidaan korjata.

Nukkumiseen liittyvät virheet

Nukkumaameno voi pahimmillaan olla varsinainen taistelu, jolloin lapsi keksii aina uusia syitä välttääkseen sänkyyn menon. Hän esimerkiksi haluaa käydä vessassa, juoda vettä ja kuunnella vielä yhden iltasadun. Hän voi jopa sanoa näkevänsä varjoja tai hirviöitä sängyn alla. Miten vanhempien tulisi suhtautua lapsen käytökseen?

Ongelmia voidaan pyrkiä estämään muutaman erilaisen menetelmän avulla. Yksi näistä on se, että lapsi viedään omaan huoneeseensa, eikä sinne enää palata – ei siis silloinkaan, kun lapsi itkee. Lapsen jättäminen yksin ja ennen sitä rauhallisesti selittäminen, että hän on turvassa, on hyvä keino totuttaa lasta nukkumaan yksin.

Parempi vaihtoehto on se, että selvitetään, mikä tekee nukkumaanmenosta lapselle niin vaikean. Näin pyritään löytämään sopiva ratkaisu tilanteen erityispiirteet huomioon ottaen.

Moni vanhempi saattaa miettiä, tekeekö hän itse jotain väärin, kun lapsi ei halua nukkua yksin. Seuraavassa listaamme muutamia tavallisia virheitä, joita vanhemmat tekevät lapsen nukkumaanmenoon liittyen.

Rutiinien puute

Lapsella tulisi olla aina sama nukkumaanmenoaika. Ennen nukkumaanmenoa kannattaa esimerkiksi lukea iltasatu tai laulaa yhdessä tuttu laulu. Hetken tulee olla lapselle nautittava ja innostava, jotta hän menee tyytyväisenä nukkumaan.

Lapsi sylissä nukkuminen

Moni vanhempi haluaa toisinaan tuudittaa lasta, kunnes tämä nukahtaa. Vaikka tämä voikin helpottaa lapsen nukahtamista, se voi häiritä hänen unirutiiniaan. Sylissä nukkumaan tottunut lapsi ei välttämättä osaa nukkua omassa sängyssään tai kehdossaan.

Liika sallivuus

Lapsi voi kiukutella ja kieltäytyä menemästä nukkumaan. Suurin virhe on antaa periksi ja antaa lapsen esimerkiksi mennä katsomaan televisiota. Lapsi osaa käyttää hyväkseen vanhempiensa heikkoutta nukkumaanmenon aikaan, ja kun hän on kerran saanut tahtonsa läpi, hän tulee kokeilemaan samaa keinoa uudelleen.

Huuto ja hermostuminen

On suuri virhe hermostua ja huutaa lapselle, jos tämä ei suostu menemään nukkumaan. Tämä ei ole oikea tapa kohdella lasta, sillä huutaminen paitsi pelottaa häntä, myös saa hänet muuttumaan yhä kapinoivammaksi.

Parasta on mennä lapsen kanssa hänen huoneeseensa ja tyynnytellä ja auttaa häntä rentoutumaan. Vanhemman kannattaa osoittaa auktoriteettinsa ja olla sallimatta mitään muita toimia kuin nukkumaanmenon.

Ongelman syyn selvittämättä jättäminen

On äärimmäisen tärkeää kuunnella ja ymmärtää lasta. Joskus pelot saavat aikaan sen, että lapsi ei pysty nukkumaan yksin. Hän saattaa esimerkiksi pelätä pimeää tai ajatella, että huoneessa on hirviöitä.

Siksi on tärkeää, että vanhemmat auttavat lastaan olemaan itsevarma ja rauhallinen. Jos lapsi pelkää pimeää, hänelle kannattaa hankkia yövalo. Jo pelkkä lähellä oleva pehmolelu voi olla iso apu, etenkin alle 5-vuotiaalle.

Vanhempina luomme lapsillemme tavat, joita he noudattavat kasvaessaan nuoriksi ja aikuisiksi. Kurinalaisuus ja kärsivällisyys ovat avainasiat, jotta lapselle ei muodostu huonoja tottumuksia. Rutiinit auttavat kasvattamaan vastuullisia ja itsenäisiä lapsia.