Äidinrakkaus on ehdotonta ja ikuista

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Leticia María Fernández Gutiérrez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Sanotaan, että kaikista tavoista rakastaa, äidinrakkaus on voimakkain. Äidin ja lapsen välinen rakkaus syntyy heti syntymän jälkeen, siteeksi yhdistämään kaksi kehoa ja sielua. Äidinrakkaus on ehdotonta ja ikuista.

Kun sanomme luonnon olevan viisas, yksi asioista, joihon viittaamme, on äidin ja lapsen välinen side. Äidin vaisto suojella jälkeläistään herää sillä hetkellä, kun hän saa tietää olevansa raskaana. Seuraavien yhdeksän kuukauden aikana lapsesta muodostuu äidin maailman arvokkain asia – vaikka nainen ei ole vielä nähnytkään vauvaa.

Vauvat syntyvät tietynlaisen selviytymisvaiston kanssa, ja he käyttävät muutamia strategioita ja temppuja rohkaisemaan ympärillään olevia aikuisia suojelemaan ja pitämään heistä huolta. Tästä on kyse esimerkiksi hymyrefleksissä.

Mutta äidin ja lapsen välinen suhde on erilainen. Se menee paljon lapsen selviytymisvaistoja pidemmälle. Terveestä, ehdottomaan rakkauteen, hellyyteen ja kunnioitukseen perustuvasta, suhteesta kasvaa onnellisia lapsia.

Onnellisista lapsista kasvaa onnellisia aikuisia

Äidin ja lapsen välille muodostuu kiintymysside, jolla tulee olemaan molempiin osapuoliin enemmän vaikutusta kuin lähes millään muulla elämän aikana koetulla suhteella. Lapsen suhde äitiin on elintärkeä ja vaikuttaa siihen, miten lapsi suhtautuu muihin ihmisiin elämänsä aikana.

Äiti tarjoaa ehdotonta rakkautta, joka ei ole riippuvainen olosuhteista tai lapsen ominaisuuksista. Lapsen suhde äitiinsä syntyy rakkaudesta, eikä tässä suhteessa tarvita kosiskeluvaihetta.

Lapsen ei tarvitse voittaa äitinsä rakkautta. Tämä antaa lapselle ylimääräisen annoksen itseluottamusta, joka kumpuaa tunteesta, että olemme rakkauden arvoisia sen takia, millaisia olemme, emmekä sen takia, mitä teemme.

Miten tuleva äiti voi rakastaa jotain, jota ei vielä tunne? Miten hän voi rakastaa jotain niin pientä? Koska lapsi on jo osa äitiä ja täyttää aukon, jonka olemassaolosta äiti ei ollut tietoinen.

Naisen omaksuessa äidin roolin, hän paljastaa itsestään täysin uuden puolen. Hän on entistä vahvempi ja valmis uhraamaan kaiken lapsensa puolesta. Biologisena mekanismina tämä side on elintärkeä. Vauva ei pysty selviytymään omillaan, ja tarvitsee aikuista ruokkimaan, suojelemaan ja huolehtimaan itsestään siihen asti, kunnes on kykeneväinen ottamaan vastuun omasta elämästään.

Äidinrakkaus on ehdotonta ja ikuista

Mytologia ja uskonnot viittaavat usein äidin ja lapsen väliseen ehdottomaan rakkauteen ja äitiyden voimaan.

Yksi esimerkki on tarina Demeteristä, kreikkalaisen mytologian sadonkorjuun, viljan ja elävien kasvien jumalattaresta. Kun Haades ryösti Demeterin tyttären Persefonen, Demeter löi laimin maan kasvun suojelun etsiessään tytärtään ja sai aikaan vuodenajat.

Toinen esimerkki tulee katolilaisesta opista Neitsyt Marian tarinasta. Maria tulee raskaaksi, vaikka on neitsyt, ja näkee pian poikansa kuolevan ristillä. Tämän jälkeen hän päihittää itsensä Saatanan, joka ei pysty katsomaan Neitsyt Mariaan päin.

Tuhansien vuosien ajan olemme kunnioittaneet tätä katkeamatonta sidettä ja sitä vahvuutta, jonka side tuo sen jakaville ihmisille. Tämä ehdoton rakkaus mahdollistaa lapsen kasvun turvaverkon suojassa.

Äiti rakastaa lastaan juuri sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa häntä, ja auttaa häntä kulkemaan eteenpäin täynnä itseluottamusta.