Kun lapsi muuttaa kotoa, vanhemmalle voi iskeä tyhjän pesän syndrooma
Vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen ja usein hyvin läheinen ja tiivis. Jokaisessa perheessä koittaa kuitenkin hetki, jolloin lapsi jättää kodin ja lähtee elämään omaa itsenäistä elämäänsä. Tällöin vanhemmalle voi iskeä niin kutsuttu tyhjän pesän syndrooma.
Kun lapsi muuttaa kotoa, sekä äiti että isä voivat kärsiä fyysisesti ja emotionaalisesti. Tämä johtuu siitä tunteiden vuoristoradasta, jonka lapsen aikuistuminen ja oman polun etsintä aiheuttavat.
Tyhjän pesän syndrooma on yleisempää naisilla, vaikka sitä voi olla isilläkin. Lisäksi tämä ilmiö on yleisempää länsimaissa, joissa ikääntyneet ihmiset elävät yleensä yksin. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa vanhuksia hoitavat nuoremmat sukupolvet, joiden kanssa myös eletään.
Tyhjän pesän syndrooman oireet
Kaikki vanhemmat eivät koe tällaista ongelmaa, eivätkä oireet ilmene kaikilla niitä kokevilla samanlaisina. Jokainen ihminen kokee nämä tilanteet yksilöllisesti, tulkiten ja reagoiden ongelmia omalla tavallaan.
Niihin moniin tunteisiin, joita tyhjän pesän kohtaavat vanhemmat kokevat, kuuluvat seuraavat:
Suru
Tämä on looginen ja ymmärrettävä seuraus. Vanhemmat päättävät yhden elämänsä vaiheen, ja he ymmärtävät, ettei se enää koskaan palaa. On siis täysin luonnollista, että ihminen kokee katumusta ja nostalgiaa niistä vuosista, jotka ovat jo menneisyyttä.
Yksinäisyys
Asiaa käytännön kannalta katsoen merkittävää on etenkin se, että kun lapsi lähtee, kotiin jää yksi tyhjä huone, yksi vapaa paikka ruokapöydässä sekä yksi ihminen vähemmän.
Tämä tilanne voi olla vanhemmalle musertava, ja jotkut jopa uskovat, että lapsi unohtaa heidät tai ettei hän enää ehdi käydä kotona vierailulla.
Syyllisyys
Joskus tyhjän pesän syndroomaan kuuluu syyllisyyttä menneisyydessä tapahtuneista konflikteista. Itse asiassa joskus vanhemmat voivat kuvitella, että he ovat tehneet jotakin väärää lapsilleen ja että nämä ovat lähteneet vanhempiensa virheiden vuoksi.
Masennus
Jos vanhemman mieliela kärsii liiaksi lapsen pois muuttamisesta, kannattaa etsiä ammattilaisen apua. Tämä muutos voi olla masennuksen syynä, ja kannattaa tietysti puuttua asiaan ajoissa.
Muita oireita
Lisäksi vanhemmilla voi olla ahdistuneisuutta, tylsistymistä, unettomuutta, vastahakoisuutta sekä ärtyneisyyttä. Parasta näissä tilanteissa olisi yrittää muuttaa omaa rutiinia pikkuhiljaa, jotta huomio suuntautuisi muualle ja jotta negatiivisten ajatusten kehä saataisiin katkeamaan.
Miten tyhjän pesän syndrooma voitetaan?
Tärkeä askel tilanteen kokemiseksi toisin on ymmärtää, että tämä vaikea vaihe ei tarkoita sitä, että lapset eivät enää olisi osana vanhempiensa elämää. Jokaisen vanhemman täytyy kokea tämäkin jakso, ja lapselle on lähestulkoon vaistonvaraista muuttaa pois kotoa ja alkaa elää omalla tavalla.
Siksi vanhempien tulee tehdä työtä uuden elämäntavan hyväksymiseksi ja siihen sopeutumiseksi hyvällä tavalla. Tulee myös muistaa, että lapsen muutto pois kotoa on toisaalta merkki siitä, että kasvatus on saatu toteutettua menestyksekkäästi.
Yksi erinomainen apu – kumppanin tuen lisäksi – on muilla elämän alueilla aktiivisena pysyminen huomion suuntaamiseksi muualle. Sosiaalinen elämä samanlaisia kokemuksia läpikäyvien ihmisten kanssa sekä johonkin intohimoon keskittyminen voivat auttaa muutamaan omaa näkökulmaa tähänkin tilanteeseen.
Valmistautuminen on avainasia
Kuten muissakin tärkeissä asioissa, kannattaa nähdä vaivaa etukäteen, jotta lapsen poismuuton kohtaaminen olisi helpompaa.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ennen kuin lapsi tulee täysikasvuiseksi ja ennen kuin asia otetaan edes keskusteluun, hänelle kannattaa antaa vapautta. Tarkoitamme tällä sitä, että vanhempien tulee olla tukena, mutta kaikkia hänen ongelmiaan ei tulisi ratkaista.
Tämä yksinkertainen asenne helpottaa kahta asiaa: ensinnäkin vanhemmat arvioivat, kuinka valmistautunut nuori aikuinen on muutamaan kotoa, ja toiseksi se auttaa vanhempia tottumaan niihin haasteisiin, jotka “ulkona” odottavat.
Lisäksi seuraavat asiat voivat auttaa valmistautumisessa lapsen lähtöön:
- Pidä yllä tervettä suhdetta kumppaniisi, kuten myös sosiaalista elämääsi, etenkin jos olette eronneet tai olet yksinhuoltaja.
- Toteuta siirtymä pikkuhiljaa, jos vain mahdollista – aloita olemalla poissa viikonloppuja ja sitten etene pidempiin jaksoihin.
- Vältä kotoa poissaoloa silloin, kun sinulla on jokin vaikea hetki, sillä tällöin tarvitaan perheen yhdessäoloa.
Tarvitaan aina keskustelua, ymmärrystä ja kunnioitusta, jotta nämä tilanteet voitaisiin kohdata mahdollisimman rauhallisin mielin.
