Kuinka hoitajasyndrooma vaikuttaa vanhempiin?
 

Kuinka hoitajasyndrooma vaikuttaa vanhempiin?

Vastuun jakaminen kasvatuksessa on ratkaisevan tärkeää hoitajasyndrooman välttämiseksi.
Kuinka hoitajasyndrooma vaikuttaa vanhempiin?
Maria Fátima Seppi Vinuales

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Maria Fátima Seppi Vinuales.

Viimeisin päivitys: 08 huhtikuuta, 2023

“Olen huono vanhempi.” “Minusta tuntuu, etten pysty antamaan tarpeeksi huomiota lapsilleni.” “En enää jaksa omistautua lapsilleni samalla tavalla kuin ennen.” “Tämän piti olla elämäni erityisin vaihe, mutta minua ei huvita.” Nämä ovat joitakin ajatuksia, joita vanhemmilla saattaa olla ja jotka liittyvät hoitajasyndroomaan. Lue alta, kuinka hoitajasyndrooma vaikuttaa vanhempiin.

Jo vuosia vanhemmuudesta on vallinnut romanttinen (ja epärealistinen) käsitys. Vastuu toisesta ihmisestä edellyttää kuitenkin paljon vaivannäköä ja tiettyjä myönnytyksiä, jotka usein tehdään näkymättömiksi tai normalisoidaan: “Miten kuuluukin olla”.

Tämä vanhemmuuden “haittapuoli” voi kuitenkin usein johtaa hoitajasyndroomaan, tilaan, joka kuvastaa vanhempien uupumuksen kielteisiä seurauksia. Tarkastellaanpa lähemmin, mistä tässä syndroomassa on kyse.

Mikä on hoitajasyndrooma?

Hoitajasyndroomaan kuuluu fyysistä ja psyykkistä uupumusta, jota muista huolehtimaan omistautunut henkilö potee. Sitä ei esiinny ainoastaan sairaita hoitavilla ihmisillä, vaan myös lapsia, vammaisia tai vanhuksia hoitavilla henkilöillä.

Tästä syndroomasta kärsivät ihmiset tuntevat olevansa yksin vastuussa toisen henkilön hoidosta ja kokevat sen hyvin raskaaksi.

Päivittäinen toisesta huolehtiminen on erittäin vaativa tehtävä, joka edellyttää paljon sitoutumista ja omistautumista. Sen raskaus vaihtelee kuitenkin hoidettavan henkilön ominaisuuksien mukaan. Esimerkiksi jostakin sairaudesta tai vammasta kärsivän lapsen hoitaminen on haasteellisempaa kuin tavallisen lapsen.

Uupuneet vanhemmat ovat nukahtaneet lapset sylissään.
Lasten kasvattaminen on raskasta ja päivittäistä työtä, joka vaatii paljon omistautumista. Joskus vanhemmille ei jää aikaa huolehtia itsestään.

Kuinka hoitajasyndrooma ilmenee?

Hoitajan tai huoltajan fyysisestä ja psyykkisestä uupumuksesta kertovia merkkejä ovat seuraavat:

  • Ahdistus, hermostuneisuus, ärtyisyys ja stressi.
  • Väsymys ja uupumus. Nukahtamisvaikeudet.
  • Eristäytyminen, yhteyden katkeaminen ystäviin.
  • Joskus avio-ongelmat tai ihmissuhdeongelmat muiden perheenjäsenten kanssa. Muut lapset omaksuvat usein vanhemman roolin oikean vanhemman sijaan.
  • Oman terveyden laiminlyönti.
  • Vaikeus rentoutua, vaikka sille olisi aikaa.
  • Hoidettavaan henkilöön kohdistuva viha tai huono kohtelu.
  • Viha ja kauna muita perheenjäseniä kohtaan.

Suosituksia hoitajasyndrooman käsittelyyn

Hoitajasyndrooma on enemmän naisten ongelma, sillä he omistautuvat yleensä miehiä enemmän kotitöille ja lastenhoidolle – myös silloin, kun heillä on palkkatyö kodin ulkopuolella. Ei siis ole yllättävää, että naiset kärsivät eniten henkisestä ja fyysisestä uupumuksesta.

Alla on joitakin suosituksia tämän tilanteen välttämiseksi.

Työstä omia tunteitasi

Toisesta huolehtiminen herättää ristiriitaisia tunteita. Yhdeltä osin on palkitsevaa omistautua lasten kasvattamiselle. Toisaalta se herättää vaikeina hetkinä epävarmuutta, vihaa tai pelkoa.

Toisinaan vanhemmat – erityisesti äidit – tuntevat, ettei heillä ole enää omaa identiteettiä. Heidän keskustelunaiheistaan tulee lineaarisia ja temaattisia (ne pyörivät lasten hoidon, terveyden tai oppimisen ympärillä). Heillä ei juuri ole aikaa tehdä omia asioitaan ja viettää aikaa ystäviensä tai muun perheen kanssa.

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että huoltajat pystyvät joskus avoimesti purkamaan tunteitaan potematta siitä syyllisyyttä, sillä on erittäin tärkeää validoida omat tunteet.

Ota aikaa itsellesi

Vaikka vanhemmuus on aikaa vievä tehtävä, on erittäin tärkeää huolehtia myös omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Huoltajan tulisikin saada joskus myös huilata ja viettää vapaa-aikaa omien kiinnostuksenkohteidensa parissa.

Yhteisvanhemmuus on ehdottoman tärkeä resurssi, jotta toinen huoltajista ei kuormittuisi liikaa. Yhteistyöhön ja oikeudenmukaiseen työnjakoon pyrkimisen lisäksi on tärkeää tunnustaa kotitalouden ja lapsiarjen pyörittämisen vaatima työmäärä ja olla kiitollinen kumppanin panoksesta.

Vanhemmuus katsotaan usein velvollisuudeksi, ja sen edellyttämä valtava vaivannäkö ja omistautuminen sivuutetaan.

Muokkaa odotuksiasi ja vaatimuksiasi

Vanhempien odotetusta roolista, kaikesta mitä heidän “pitäisi olla ja tehdä”, puhutaan paljon. Realiteetit ovat kuitenkin kaikilla erilaiset, ja on tärkeää unohtaa muiden odotukset ja tahto olla superäiti. On terveempää oppia pyytämään apua ja tunnistamaan omat rajansa.

Pidä huolta omasta terveydestäsi

Äiti on väsynyt, koska vauva ei nuku öisin.
Kunnon yöunet ovat yksi itsestä huolehtimisen peruspilareista. Ja tämä on erityisen tärkeää huoltajille.

Vanhempien tulee kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon, sillä toisista huolehtiminen vaatii energiavarastojen täydentämistä päivän päätteeksi.

Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet vaativat paljon omistautumista, mutta tilanteen on muututtava pikkuhiljaa ja väistyttävä lapsen ja huoltajan asteittain lisääntyvän itsenäisyyden tieltä.

Mieti muita hoitopaikkoja

Vie lapset mahdollisuuksien mukaan harrastuksiin ja muihin hoitopaikkoihin . Ilmoita heidät esimerkiksi kerhoon, esikouluun tai päivähoitoon tai jätä heidät muutamaksi tunniksi toisen henkilön hoiviin. Tämä antaa sinulle pari tuntia vapaa-aikaa keskittyä omiin lempipuuhiisi, projekteihisi tai vaikkapa itsestä huolehtimiseen.

On tärkeää oppia jakamaan vastuuta, sillä et ole ainoa henkilö, joka tietää tai ymmärtää lasten toiveita tai tarpeita. Tuon roolin varaaminen vain itsellesi voi olla aluksi palkitsevaa, mutta lopulta orjuuttavaa.

Huolehdi itsestäsi, jotta voit huolehtia muista

On totta, että vanhemmuus on jatkuva haaste, varsinkin ensimmäisinä elinvuosina, kun äidin ja isän prioriteetit muuttuvat. On kuitenkin tärkeää yrittää löytää jonkinlainen tasapaino turhautumisen ja ikävystymisen välttämiseksi.

Meidän vanhempien on myös syytä tietää, että lapset aistivat kaiken epämukavuutemme. Emme siis tee hallaa ainoastaan itsellemme, vaan myös lapsillemme.

On tärkeää kunnioittaa omaa aikaa, omistautua itselleen ja olla ottamatta enempää vastuuta tai velvollisuuksia kuin mitä voidaan täyttää. Tietysti myös yhteiskunnan on tehtävä oma osansa ja lopetettava ideaalisten kasvatusmallien stereotypiointi, sillä ne ovat kovin kaukana vanhempien todellisuudesta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Seguí, J. D., Ortiz-Tallo, M., & De Diego, Y. (2008). Factores asociados al estrés del cuidador primario de niños con autismo: sobrecarga, psicopatología y estado de salud. Anales de Psicología/Annals of Psychology24(1), 100-105.
  • Martínez Pizarro, S. (2020). Síndrome del cuidador quemado. Revista Clínica de Medicina de Familia13(1), 97-100.
  • López Espinoza, N. A. (2018). Análisis del Síndrome del Cuidador Primario Informal en familiares cuidadores de niños, niñas y adolescentes con Parálisis Cerebral de la Fundación Centro “San Juan de Jerusalén (Bachelor’s thesis, Quito: UCE).

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.