Opettele kieltämään lasta positiivisella tavalla
Kukaan ei pidä siitä, että joutuu kieltämään lasta tämän halutessa jotakin asiaa todella kovasti. Vanhempana on kuitenkin tärkeää osata sanoa myös ei tarvittaessa. Vanhempien kannattaakin opetella kieltämään lasta positiivisella tavalla.
Oma lapsi on maailman ihanin asia, mutta tästäkin huolimatta hän saattaa toisinaan saada vanhempansa hermoromahduksen partaalle. Vaikka lapsi on usein viaton ja hilpeä, hän voi olla hyvinkin itsepäinen halutessaan jotakin kovasti – jotakin sellaista, mikä on jäänyt itsepintaisesti hänen mieleensä. Näissä tilanteissa on vaikea sanoa ei, olipa kyse sitten omasta tai jonkun muun lapsesta. Ovathan nämä pienet ihmiset niin viattomia, puhtaita ja herttaisia!
Kun näemme lapsen surullisena tai vihaisena silloin, kun olemme kieltäneet häneltä jotakin, syyllisyys voi muuttua sietämättömäksi. Meidän tulee kuitenkin olla vastuullisia ja saada lapsi ymmärtämään, että elämä ei ole leikkikenttä, jossa hän saa aina kaiken haluamansa.
Mitä nopeammin lapsi omaksuu tämän läksyn, sitä nopeammin hän oppii elämään hyvin. Hän alkaa kehittää sietokykyään turhautumista kohtaan. On paljon parempi, että lapsi saa tämän tiedon ihmisiltä, jotka rakastavat häntä. Siitä ei tarvitse huolehtia, että lapsi vihaisi tämän vuoksi vanhempiaan. Hyvästä syystä kieltäminen on lapsen omaksi parhaaksi, eikä vanhempien kannata tuntea siitä turhaan syyllisyyttä.
Opettele kieltämään lasta positiivisella tavalla
1. Selitä lapselle, mitä tapahtuu
Puhu lapsellesi ennen kuin teet päätöksiä. Selitä ja perustele, miksi kiellät häneltä tietyn asian. Tee kaikki tämä rauhallisesti ilman, että korotat ääntäsi, mikä voisi saada lapsen hermostumaan.
Joskus on parempi kohdella lasta aikuisen tapaan. Hänen tulisi saada vastuita ja samalla oppia käyttäytymään hyvin. Jos selität hänelle rauhallisella ja rennolla tavalla, miksi sanot ei, hän todennäköisesti ymmärtää perustelut.
2. Ole valppaana
Lapsesi saattaa itkeä, kiljua tai yrittää kiristää sinua tunteisiisi vedoten. Välttääksesi tähän ansaan putoamisen, pysyttele valppaana ja ole valmis skenaarion mahdolliseen toteutumiseen. Pienikin lapsi osaa käyttää tilannetta hyväksi aikuisen osoittaessa heikkoutta.
Älä kuitenkaan ole liian tiukka lapsen kanssa. Hänelläkin on tunteet, jotka voivat saada kolhuja. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, yritä ymmärtää hänen kantansa ja osoita hänelle, että maailma ei kaadu siihen, että häneltä toisinaan kielletään asioita.
“Elämä on kuolemattomuutemme lapsuus.”
3. Älä turhaan tunne itseäsi huonoksi ihmiseksi
Lapsen kieltämisen opetteleminen voi olla vaikeaa. Rajojen asettaminen on kuitenkin hyväksi, jotta lapsesta ei kasva huonosti käyttäytyvä aikuinen. Lapsen täytyy oppia, että asiat eivät aina suju kuten hän itse haluaa.
Älä siis turhaan tunne itseäsi huonoksi ihmiseksi, vaikka tilanne satuttaakin. Vanhempina vastuumme on kasvattaa uusi sukupolvi, ja lapset tulevat arvostamaan antamaamme opetusta kasvaessaan vanhemmiksi.
Ole siis rauhallinen – et ole myrkyllinen vanhempi kieltäessäsi lastasi. Päinvastoin toimit parhaalla tavalla hänen tulevaisuutensa kannalta.
4. Ole johdonmukainen
Älä sano lapselle yhtä ja sen jälkeen toista. Kun päätös on tehty, pysy siinä, vaikka lapsi kiukuttelisi ja vuodattaisi kyyneleitä. Jos muutat mieltäsi yhä uudestaan, saat vain lapsen hämmentymään. Hän ei tiedä, miten reagoida siihen, että vanhempi kieltää häneltä jotakin.
Ei siis tarkoittaa ei. Ole johdonmukainen, äläkä keskity epäilyksiisi. Jos lapsi alkaa ajatella, että päätöksesi muuttuu mielialastasi riippuen, hän ei tule ottamaan sinua vakavasti jatkossa.
5. Ole itsevarma
On tärkeää olla lapsen kanssa itsevarma. Voit sanoa ei johonkin asiaan ja kyllä toiseen, ja näin lapsi ymmärtää, että sinulla ei ole mitään häntä vastaan, vaan kiellät jonkin asian hänen omaksi parhaakseen. Voit myös tehdä lapsen kanssa sopimuksen siitä, että hän hyväksyy ja tottelee, annat hänelle pienen palkinnon.
Älä unohda kertoa lapselle, kuinka ylpeä olet siitä, että hän on niin vastuuntuntoinen. Näin saat hänet tuntemaan olonsa hyväksi omasta itsestään.
On meidän vanhempien vastuulla opettaa lapsillemme, että asiat eivät aina mene siten kuin itse haluaisi. Meidän tulee osoittaa, että kaikki eivät tule tekemään elämästä heille helppoa. Pettymysten ja turhauttavien tilanteiden kohtaaminen lapsuudessa tekee ihmisestä kypsemmän, ja lapsi alkaa ymmärtää, mikä merkitys hänen reaktioillaan on.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Carmen, D., & Carrasquillo, Y. (2018). DISCIPLINA POSITIVA: HERRAMIENTA PARA LOS PADRES. Educrea.
- Nelsen, J. (2001). Disciplina positiva. Editora Cultrix.
- Escrivá, M. V. M., García, P. S., Porcar, A. M. T., & Díez, I. (2001). Estilos de crianza y desarrollo prosocial de los hijos. Revista de psicología general y aplicada: Revista de la Federación Española de Asociaciones de Psicología, 54(4), 691-703. https://dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/2364995.pdf
- Rangel, J. V. (2003). Estilos de crianza, estilos educativos y socialización:¿ Fuentes de bienestar psicológico?. Acción pedagógica, 12(1), 48-55. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=2972859
- Jorge, E., & González, M. C. (2017). Estilos de crianza parental: una revisión teórica. Informes Psicológicos, 17(2), 39-66. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=7044268
- Mestre, M. V., Tur, A. M., Samper, P., Nácher, M. J., & Cortés, M. T. (2007). Estilos de crianza en la adolescencia y su relación con el comportamiento prosocial. Revista latinoamericana de psicología, 39(2), 211-225. https://www.redalyc.org/pdf/805/80539201.pdf
- Rojas, M. (2015). Felicidad y estilos de crianza parental. Documento de Trabajo). México: Centro de Estudios Espinosa Yglesias. https://ceey.org.mx/wp-content/uploads/2018/06/16-Rojas-2015.pdf