Taikasanat ole hyvä, kiitos ja anteeksi
Taikasanojen ole hyvä, kiitos ja anteeksi käyttö kotona voi lievittää jännitteitä ja auttaa kasvattamaan lapsesta avuliaan ja kiitollisen aikuisen. Lapselle kannattaa opettaa hyviä käytöstapoja nuoresta iästä lähtien, sillä tällä tavoin lapsi oppii kunnioittamaan muita.
Taikasanat ole hyvä, kiitos ja anteeksi
Nämä taikasanat ovat osa hyviä käytöstapoja. Käytöstapojen opettaminen ei ole helppo tehtävä, vaan se vaatii omistautumista ja päättäväisyyttä. Tänään kerromme, kuinka taikasanat kiitos, ole hyvä ja anteeksi saadaan lisättyä lapsen sanavarastoon.
Olet varmasti huomannut, kuinka kuvasi henkilöstä muuttuu tämän toivottaessa hyvää huomenta, kiittäessä tai pyytäessä anteeksi. Lasten tapauksessa tällainen käyttäytyminen on entistä tärkeämpää. Nämä sanat voivat auttaa lasta parantamaan vuorovaikutustaitojaan, mikä taas osaltaan auttaa häntä sopeutumaan ympäristöönsä.
Tällaiset kohteliaat sanat auttavat lasta kommunikoimaan tehokkaasti ikätovereiden kanssa, minkä lisäksi ne herättävät positiivisia reaktioita, ja lapsi otetaan sosiaalisissa tilanteissa helpommin joukkoon mukaan.
Taikasanojen opettaminen lapselle
Paras tapa opettaa lapselle taikasanoja, on esimerkin kautta. Vanhempien kannattaa käyttää näitä sanoja päivittäisissä keskusteluissa perheen, ystävien, naapureiden ja tietenkin lapsen kanssa.
On myös muita tekniikoita, jotka voivat rohkaista lasta käyttämään näitä sanoja. Esittelemme näistä muutaman alla.
Opeta lapselle taikasanojen merkitys
Kun lapsi saavuttaa tietyn iän, hänelle kannattaa selittää, miksi käytöstavat ovat tärkeitä.
- Kiitos. Tämä sana ilmaisee kiitollisuutta toisen ihmisen anteliaisuutta kohtaan. Opettamalla lapselle tämän yksinkertaisen sanan, vanhemmat muovaat hänestä kiitollisen ihmisen, joka kykenee arvostamaan muiden vaivannäköä.
- Saisinko. Tämä sana opettaa lapselle, että hän ei voi saada haluamiaan asioita pyytämällä niitä epäkohteliaasti. Lasta tulee auttaa ymmärtämään, että toisilla on oikeus valita, jakavatko he omastaan vai eivät.
- Anteeksi. Vilpitön anteeksipyyntö auttaa lasta tunnistamaan virheensä ja herättää hänessä halun oikaista tekojaan.
- Hyvää huomenta. Tämä tervehdys ilmaisee, että jokainen ansaitsee reilua ja ystävällistä kohtelua.
Tee oppimisesta hauskaa
Näiden taikasanojen opettamisen ei tarvitse olla tylsää. Niitä opettaessa kannattaa hyödyntää erilaisia lauluja, leikkejä ja tarinoita, jotka havainnollistavat hyvien käytöstapojen ja myönteisten seurausten välistä suhdetta.
Rohkaise lasta kohteliaaseen käytökseen
Lapsen ensimmäinen kontakti ikätovereihin tapahtuu usein päiväkodissa. Tämä on paikka, jossa lapsi oppii olemaan vuorovaikutuksessa muiden lasten ja opettajien kanssa.
Lapsi tulee opettaa tervehtimään paikalle saapuessaan, pyytämään tavaroita saisinko-taikasanalla, kiittämään ja pyytämään anteeksi ollessaan väärässä.
Ole kärsivällinen
Kohteliaiden sanojen lisääminen lapsen sanavarastoon ja puheeseen vaatii vaivannäköä, kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja rutkasti omistautumista. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat joutuvat muistuttamaan lasta näistä sanoista lukemattomia kertoja ennen kuin niiden käytöstä muodostuu tapa.
Eräs hyvä tapa on kysyä lapselta ‘mitä sanotaan’ tilanteessa, jossa taikasanan käyttäminen unohtuu.
Tehkää käytännön harjoituksia
Lapselle täytyy opettaa, että hän tekee muille hyvän olon käyttämällä näitä taikasanoja. Lapsen kanssa voidaan harjoitella naapureiden tervehtimistä sekä kiittämistä ja anteeksi pyytämistä oikeaan aikaan. Tämä auttaa lasta valmistautumaan oikeita tilanteita varten.
Älä tee opettelusta pakkopullaa
On muutama asia, joita vanhemmat ei tule tehdä opettaessaan lapselle käytöstapoja:
- Älä nöyryytä lasta tai pakota häntä tervehtimään, jos häntä ujostuttaa. Taikasanojen opettelu voi olla ujojen lasten tapauksessa hitaampaa.
- Älä neuvottele lapsen kanssa. Hänen on opittava olemaan kohtelias odottamatta mitään takaisin.
- Älä kerro muille oppimisprosessista, jota lapsi on käymässä läpi.
Selitä lapselle kohteliaisuuden myönteiset vaikutukset
Lasta tulee opettaa ymmärtämään hänen tekojensa ja niiden aiheuttamien seurausten suhde. Lapselle voidaan kertoa esimerkiksi, että “isoäiti oli hyvin iloinen siitä, että kiitit häntä”. Se, että lapsi saa kuulla suoriutuneensa hyvin, rohkaisee häntä jatkamaan kohteliaiden sanojen käyttöä.
Hyvien tapojen opettaminen lapselle vaatii vanhemmilta paljon omistautumista ja jatkuvaa vaivannäköä. On parempi, että lasta kehutaan hänen onnistuessaan ja vältellään huonoja vaikutteita ja edistetään myönteistä oppimista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Jacob, S. R. (2004). Prosocialidad y autoestima. [Tesis de grado, Facultad de Ciencias de la Educación, Universidad FASTA]. Repositorio Institucional. http://redi.ufasta.edu.ar:8082/jspui/handle/123456789/1401
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Medina Moreno, B., Patiño Ramírez, Y. A., Pérez Castellanos, J. K., Piedrahita Fonseca, L. Y., & Ruiz Parra, M. A. (2015). El cuento como estrategia pedagógica para fortalecer los comportamientos prosociales en los niños y niñas del nivel preescolar. [Tesis, Universidad Pedagógica de Bucaramanga]. Repositorio Institucional. https://repository.unab.edu.co/handle/20.500.12749/901
-
Méndez, P. L., Serna, J. H. G., Gallego, P. P., Rendón, L. B., & Botero, C. A. (2015). GUIA práctica sobre Pautas de Crianza y Relaciones Familiares. Ediciones de la Gobernación de Risaralda.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.
- Pérez, V. M. O. (2007). La buena educación: Reflexiones y propuestas de psicopedagogía humanista. Anthropos Editorial.
- Valencia, L. I. (2012). El contexto familiar: un factor determinante en el desarrollo social de los niños y las niñas. Poiésis, (23). https://revistas.ucatolicaluisamigo.edu.co/index.php/poiesis/article/view/332