Miten vanhemmat voivat auttaa lastaan tuntemaan olonsa hyväksi?
Hyvän olon tunne on laaja käsite, joka voi tarkoittaa eri henkilöille eri asioita. Tässä artikkelissa puhumme siitä, mitä hyvän olon tunne tarkoittaa lapsille, ja miten vanhemmat voivat auttaa lastaan tuntemaan olonsa hyväksi.
Miten vanhemmat voivat auttaa lastaan tuntemaan olonsa hyväksi?
Monet tekijät vaikuttavat ihmisen henkiseen, emotionaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Seuraavaksi keskitymme niihin asioihin, jotka edistävät lapsen hyvinvointia.
Itseluottamus
Henkilö, joka arvostaa itseään ja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, tuntee varmasti olonsa paremmaksi kuin ihminen, joka ei näin tee. Lapsen täytyy uskoa siihen, että hän voi ylittää itsensä ja saavuttaa tavoitteensa. Tällä on myös äärettömän hyödyllinen vaikutus lapsen ongelmanratkaisukykyyn ja sosiaalisiin taitoihin. Ihminen, joka arvostaa itseään, arvostaa nimittäin myös ympärillään olevia ihmisiä.
Hyvät arvot
Jos lapsi halutaan saada tuntemaan olonsa hyväksi, on vanhempien tärkeä toimia esimerkkinä siitä, millainen on hyvä ihminen. Ihmiset arvostavat hyvää käytöstä, ja voimme saada muiden hyväksynnän vain käyttäytymällä heitä kohtaan niin kuin haluamme heidän käyttäytyvän itseämme kohtaan.
Vanhempien on tärkeää opettaa lapselle muun muassa seuraavia arvoja:
- Ystävällisyys
- Kiitollisuus
- Empaattisuus
- Erilaisuuden kunnioittaminen
- Rauhallisuus ja harmonia
“Aloita suurilla unelmilla ja tee elämästä elämisen arvoista.”
– Stephen Richards
Autonomia
Vaikka tämä saattaakin vaikuttaa ristiriitaiselta, autonomia vaatii tiimityötä. Edistääkseen lapsen autonomiaa, vanhempien täytyy vastustaa haluaan ratkaista kaikki lapsen kohtaamat ongelmat. Tämä ei tarkoita lapsen hylkäämistä tai pakottamista selviytymään kaikesta itse. Sen sijaan se tarkoittaa paitsi lapsen ohjaamista, myös sitä, että lapsen annetaan ajatella itse ja tehdä virheitä.
Vanhempien kiintymys
Jos lapsen ja vanhemman välillä ei ole vahvaa kiintymyksellistä suhdetta, on lähes mahdotonta, että lapsen itseluottamus kehittyy oikein. Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsi tuntee olevansa turvassa, tärkeä ja rakastettu. Tähän liittyvät vahvasti keskusteleminen ja asioiden opettaminen esimerkin voimalla.
Moittiminen, nuhteleminen ja asioiden riistäminen vahingoittavat lapsen omakuvaa. On tärkeää, että lapselle asetetaan tietyt rajat, mutta tämä ei tarkoita lapsen liiallista kontrolloimista tai pelolla kasvattamista. Tarkoituksena ei ole asioiden systemaattinen estäminen, vaan sääntöjen on tarkoitus ohjata lasta.
Tavoitteet elämässä
Kun elämällä on tietty suunta ja mahdollisesti myös toimintasuunnitelma, on helpompi saavuttaa asetettuja tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen auttaa henkilöä tuntemaan itsensä tyytyväisemmäksi.
Kaiken ei kuitenkaan tarvitse keskittyä näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Tärkeämpää on se, minkä polun valitsee kulkeakseen. Jos tavoitteen saavuttaa kivun ja kärsimyksen kautta, henkilön valtaa vain tyhjyys sekä tunne siitä, että tarvitsee jotakin vielä enemmän.
Tämän sijaan vanhempien tulisi opettaa lasta nauttimaan matkasta kohti tavoitteita. Tällä tavoin tyytyväisyyden tunteesta tulee täydellinen.
Lisäksi voimme vielä todeta, että onnellisuuteen ei olemassa mitään taianomaista tietä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, jolla on oma mielenlaatunsa, persoonallisuutensa sekä ympäristönsä.
Kuitenkin soveltamalla tarjoamiamme vinkkejä voit auttaa lastasi tuntemaan olonsa hyväksi. Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa monet tekijät, joista kaikki ovat yhtä tärkeitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bruñol, M. C. (1997). Infancia, autonomía y derechos: una cuestión de principios. Infancia: Boletín del Instituto Interamericano del Niño—OEA, 234, 1-13.
- Clemes, H., & Bean, R. (1995). Cómo desarrollar la autoestima en los niños. Debate.
- de León Sánchez, B. (2011). La relación familia-escuela y su repercusión en la autonomía y responsabilidad de los niños/as. https://extension.uned.es/archivos_publicos/webex_actividades/5385/repercusiones8.pdf
- Del Barrio, V., Navarro, M. D. F., & Escrivá, M. V. M. (1994). Autoestima y depresión en niños. Revista de psicología general y aplicada: Revista de la Federación Española de Asociaciones de Psicología, 47(4), 471-476.
- Kamii, C. (1970). La autonomía como finalidad de la educación. UNICEF.
- Rodríguez-Pascual, I., & Morales-Marente, E. (2013). ¿ Cuántas veces dejamos de ser niños? Un análisis de la representación social de la autonomía infantil. Revista Española de Investigaciones Sociológicas (REIS), 143(1), 75-92. https://www.ingentaconnect.com/content/cis/reis/2013/00000143/00000001/art00005
