Minulla on kaikki haluamani, en voisi enempää elämältä pyytää - Äitiyden Ihme
 

Minulla on kaikki haluamani, en voisi enempää elämältä pyytää

Minulla on kaikki haluamani, en voisi enempää elämältä pyytää
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 26 marraskuuta, 2019

Välillä unelmamme saavat siivet alleen ja kurkottelevat tähtiä. Todellisuudessa aito onnellisuus löytyykin lähempää maanpintaa. Onni kukoistaa elämän puutarhassa, jossa se on lähempänä heitä, joita eniten rakastamme – kumppaniamme ja lapsiamme. Kun minulla on perheeni, minulla on kaikki haluamani, enkä voisi enempää elämältä pyytää.

Albert Einstein aikoinaan sanoi, että mitä menestykseen tulee, on olemassa höyryä, sähköä ja atomienergiaakin suurempi voima, joka meitä ajaa eteenpäin, ja se on oma tahtomme.  Se on voima, joka saa meidät taistelemaan eniten rakastamamme asian puolesta päivittäin; lapsiemme, jotka ansaitsevat tulla hoivatuiksi sen kaiken onnen tunteen takia, jota he meille tarjoavat.

“Älä tuhlaa aikaasi, sillä siitä elämä muodostuu.”

– Benjamin Franklin

Lapsen rakastamisen vaaliminen ja kunnioittaminen on elintärkeää hyvän vanhemmuuden kannalta sekä tarjotaksemme lapsellemme onnellisen lapsuuden.

Hyvin yleinen vanhempien tekemä virhe onkin täydellisyyteen pyrkiminen. Se aiheuttaa ainoastaan turhautumista pitkällä tähtäimellä, ja mikä pahempaa, se saattaa aiheuttaa lapsen perustarpeiden huomiotta jättämistä.

Meidän ei tarvitse elää unelmallista elämää unelmakodissa, eikä lasten tarvitse käydä huippukouluissa. Lapsen ei tarvitse osata kaikkia taitoja mahdollisimman nopeasti. Lapsemme ei tarvitse olla kaikkein pisimpiä tai kauneimpia.

Perheen ei myöskään tarvitse näyttää täydelliseltä muiden silmissä. Perheen ei tarvitse olla se perhe, joka hallitsee kaiken virheettömästi ja saavuttaa kaikki asetetut tavoitteet.

Ei ole olemassa täydellistä perhettä, parisuhdetta tai täydellisiä lapsia. Meidän tulee olla aitoja ihmisiä, joilla on aitoja ja selkeitä prioriteetteja, ja yhden näistä tulisi olla onnellisuus.

Unelmoin siitä, että lapsi saa olla sitä, mitä ikinä haluaakaan

Unelmoin siitä, että lapsi saa olla sitä, mitä ikinä haluaakaan

Unelmointi on hyvästä. Sen lisäksi, että se on ilmaista, se auttaa myös keskittymään tiettyihin tavoitteisiin. Unelmat tekevät asioista taistelemisen arvoisia.

Mitä perheeseen tulee olisi perheelle rikastuttavaa asettaa yhteisiä tavoitteita ja unelmia, joissa lapsi olisi päähenkilönä.

Vanhempien tulisi välttää lastensa elämän suunnittelemista etukäteen. Ei ole tervettä yrittää elää vanhempien omia epärealistisia unelmia lastensa kautta. Meidän tulisi antaa lapsille tilaa luoda oma tulevaisuutensa.

Lukemalla Naomi Aldortin artikkelin “Raising our children while we grow up with them” (Lasten kasvattaminen samalla itse kasvaen), voimme oppia, että vapaudentunne perheen sisällä on kaikkein tärkeintä.  Vapaus tulisi ymmärtää jokaisen ihmisen henkilökohtaisena täyttymyksenä, mahdollisuutena kehittää itseään kasvaakseen ihmisenä. Vapaus mahdollistaa uusien unelmien luomisen sekä uusien haasteiden kohtaamisen, samalla saaden tukea lähimmäisiltämme.

Yhtäkkiä huomaan, että minulla on kaikki haluamani

Kun minulla on perhe, minulla on kaikki haluamani

Yhtäkkiä huomaankin, että minulla on kaikki haluamani, enkä kaipaa elämääni mitään muuta. Ainoa asia, mitä haluan on se, ettei mikään muuttuisi ja että sekunnit kuluisivat hitaammin, jotta pystyisin nauttimaan onnellisuudesta ja elämästä entistäkin enemmän.

Minulla ei ehkä ole kaikkea, josta ennen unelmoin. Minulla ei ehkä ole maailman parhainta työpaikkaa, omaa aikaa itselleni niin paljoa kuin ehkä haluaisin tai moninumeroista saldoa pankkitililläni.

Mutta kuinka tärkeitä asioita edellä mainitut seikat nyt edes olisi? Joka ilta voin painaa pääni tyynyyn tietäen, että lapseni kasvaa onnellisena, terveenä ja arvokkaana.

Joka aamu saan syödä aamupalaani kumppanini kanssa, ja ymmärrämme toisiamme pelkästä katseesta, sanomatta sanaakaan.

En osaisi pyytää yhtään enempää. Perheemme on paras tiimi maailmassa.

Jos elämä kestäisi vain kaksi päivää, joista toinen olisi pilvinen, opettaisin lastani tanssimaan sateessa

Perhe-elämään kuuluu niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Kohdalle osuu haasteita, jotka aluksi saattavat vaikuttaa ylitsepääsemättömiltä.

Kaikista vaikeuksista, taloudellisesta kurjuudesta ja henkilökohtaisista kriiseistä huolimatta rakastan kuitenkin elämääni yhdestä yksinkertaisesta syystä, nimittäin elämäni rakkaimpien ihmisten johdosta.

“Yksi onnekkaimmista asioista, mitä elämässä voi tapahtua, on elää onnellinen lapsuus.”

– Agatha Christie

  • Lasten kasvaessa, heistä tulee myös vaativampia. Lapsi haluaa enemmän asioita, vaatii oikeuksia ja vapauksia sekä vertailee itseään luokkakavereihinsa, ymmärtäen että hänellä ei ole samoja vaatteita, leluja tai elämäntyyliä kuin ystävillään.
  • Tällöin on ratkaisevan tärkeää opettaa lapselle, että onnellisuus kumpuaa yksinkertaisista asioista. Todellinen hyvinvointi ei synny tavaroiden, merkkivaatteiden tai teknologisten laitteiden haalimisella.

Todellinen hyvinvointi syntyy vahvasta itsetunnostailtapäiväleikeistä puistossa, perheretkestä rannalle, isän kanssa tehdystä polkupyöräretkestä, lemmikin hoitamisesta, uusien ystävyyssuhteiden solmimisesta, äidin kanssa piirtämisestä tai siitä tiedosta, että lapsi saa kasvaa päivä päivältä isommaksi ja pystyvämmäksi turvallisessa ja vapaassa ilmapiirissä.

Lapselle on tärkeää opettaa, että elämä ei ole täydellistä. Elämä ei ole kuin satukirjoista, mutta silti elämä voi olla ihmeellistä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.