Milloin lapsipsykologi on hyvä apu?

Vaikka lastenpsykologin luona vieraileminen voikin aiheuttaa vastalauseita, joissain tapauksissa se on välttämätöntä. Jos jokin tilanne, tunne tai käytös vaikuttaa lapsen elämään ja onnellisuuteen, vanhempien tulee hakea apua.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Lapsi ei valitettavasti synny käyttöoppaan kanssa, eikä vanhemmille ole olemassa yhtä kasvatusopasta, joka tarjoaisi vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Vaikka vanhemmat yrittävät parhaansa, on normaalia, että he tuntevat toisinaan olonsa hämmentyneeksi ja tietyt ongelmat ylivoimaisiksi. Psykologilla vierailu voi kuulostaa monesta pelottavalta tai jopa epäilyttävältä, mutta lapsipsykologi voi olla hyvä apu moneen lapsen ja perheen ongelmaan.

Mikä on normaalia käytöstä?

Jossain vaiheessa lähes kaikki vanhemmat miettivät, onko heidän lapsensa käytös normaalia ja tilapäistä vai jotain, mistä pitäisi huolestua. On tärkeää tietää, että lapsi käy evolutiivisen prosessinsa aikana läpi erilaisia vaiheita, joihin kuuluu tietyn tyyppistä käytöstä, joka auttaa lasta kehittymään ihmisenä.

Esimerkiksi kahden vuoden iässä lapsi on vaiheessa, johon liittyy runsaasti negatiivisuutta ja kiukkukohtauksia, mikä on täysin normaalia. Seitsemään ikävuoteen asti on tavallista, että lapsella on vaikeuksia keskittyä asioihin ja säädellä käytöstään innostuessaan.

Toisin sanoen , tietyt käytösmallit ja pelot ovat täysin normaaleja tiety i ssä ikävaiheissa ja lakkaavat olemasta lapsen kasvaessa. Toisaalta myös lapsen persoonallisuudella on asiassa ratkaiseva rooli; siinä missä introvertti lapsi nauttii yksin olemisesta, levottomampi lapsi kaipaa enemmän ulkoisia ärsykkeitä.

Ennen kuin käytös tuomitaan ongelmalliseksi, on selvitettävä, kuuluuko se mahdollisesti normaalina osana lapsen kyseiseen kehitysvaiheeseen tai onko kyse lapsen persoonallisuudesta.

Toisinaan ongelman lähde ovat tosiasiassa vanhemmat, eivätkä lapsi itse. Vanhemmat saattavat olla liian vaativia tai ylisuojelevia, jolloin heillä on epärealistinen käsitys lapsesta ja lapsuudesta.

Milloin lapsipsykologi on hyvä apu?

Valitettavasti psykologin avun hakeminen on vielä tänäkin päivänä jonkin asteinen tabu, olipa kyse sitten aikuisen tai lapsen ongelmista. Monet vanhemmat pitävät esimerkiksi terapiaa turhana asiana tai näkevät ammattiavun hakemisen heikkouden merkkinä.

Ammattiapuun turvautuminen ei tarkoita, että olisi huono vanhempi tai olisit tehnyt jotain väärin. Se päinvastoin osoittaa, että lapselle halutaan vain parasta ja ollaan valmiita etsimään hänelle hänen tarvitsemaansa apua.

On olemassa myös tilanteita, jotka korjaantuvat itsestään ajan myötä. Kun lapsen elämässä tapahtuu muutoksia, kuten vanhempien avioero tai uuteen kouluun siirtyminen, sopeutumiseen saatetaan tarvita yksinkertaisesti vain aikaa. Vanhempien on kuitenkin tärkeää olla valppaana ja seurata lapsen käytöstä ja mielialaa. Tarvittaessa tällaisessakin tilanteessa voidaan kääntyä lapsipsykologin puoleen, sillä toisinaan ennaltaehkäisy on paras lääke, ja tuen saaminen voi estää olosuhteita vaikuttamasta kielteisesti lapseen.

Joihinkin tilanteisiin on syytä reagoida mahdollisimman nopeasti, jotta oireet eivät pahene tai kroonistu, eikä lapsi näin menetä osaa lapsuudestaan.

Mielessä pidettäviä asioita

Harkittaessa lastenpsykologilla vierailua, tärkeimmät mielessä pidettävät tekijät ovat seuraavat:

• Normaalista poikkeava käytös. Lapsi voi käyttäytyä hyvin eri tavalla kuin muut ikäisensä lapset tai hänen käytöksensä saattaa muuttua radikaalisti päivästä toiseen. Tämän vuoksi vanhempien on tärkeä tuntea lapsen evolutiiviset vaiheet ja hänen persoonallisuutensa.
• Aika. Jos normaalista poikkeava käytös tai mieliala jatkuu kuukausien ajan, vanhempien on syytä harkita ammattilaisen avun hakemista. Tällainen käytös voi tarkoittaa, että lapsi ei pysty kohtaamaan tilannetta yksin ja tarvitsee apua.
• Vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Jos käyttäytyminen, pelot tai jokin muu tunnetila vaikuttaa merkittävästi lapsen jokapäiväiseen elämään ja hyvinvointiin, avun hakeminen on välttämätöntä. Tällaisessa tapauksessa avun pyytämistä ei kannata viivyttää, vaikka tilanne ei olisikaan jatkunut pitkään.
• Fyysiset oireet, joille ei ole selvää syytä. Jos lapsi alkaa kärsiä esimerkiksi selittämättömistä toistuvista päänsäryistä, vatsakivuista tai iho-ongelmista, kyse saattaa olla tunne-elämän ongelmasta.