Miksi alle 12-vuotiaiden ei tulisi käyttää älypuhelimia?
On selvä, että lapset käyttävät älypuhelimiä nykyisin jo hyvin aikaisin, ja niitä käytetään myös yhä enemmän. On kuitenkin monia hyviä syitä siihen, miksi näin ei tulisi olla.
Suurin huolenaihe koskien teknologiaa oli ennen se, että lapset käyttivät liikaa aikaa television ääressä. Nykyisin lapset ovat niin liimattuja puhelimiinsa, että monet jopa nukahtavat laitteidensa viereen.
Eräät asiantuntijat sanovat, että matkapuhelinten käyttö voi olla haitallista lapsen terveydelle.
Nyt kerromme kahdeksasta syystä siihen, että alle 12-vuotiaiden ei tulisi käyttää älypuhelimia – jatka lukemista!
Syitä siihen, että vauvojen ja lasten ei tulisi käyttää älypuhelimia
Tiedetään monia hyviä syitä siihen, että lasten ei tulisi käyttää teknologiaa ennen kahden vuoden ikää. Vaikka nykyajan lapset ovatkin lähes syntymästään lähtien kiinni laitteissa, on hyvin tärkeää välttää liiallista käyttöä ja tietää, kuinka laitteet voivat vaikuttaa heihin, jos niiden käyttöä ei hallita.
1. Aivojen kehittyminen
Kun aivot altistuvat liialliselle teknologian käytölle, niiden kasvu voi kiihtyä etenkin 0-2-vuotiailla vauvoilla. Tämä voi johtaa moniin ongelmiin, joita ovat muun muassa tarkkaavaisuushäiriö, kognitiiviset viiveet, oppimisongelmat, lisääntynyt impulsiivisuus ja puutteellinen itsekontrolli.
2. Liika säteily
Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee matkapuhelimet riskiksi lapsille ja jopa aikuisille, sillä niistä saadaan liikaa säteilyä. Lapset ovat sille herkempiä, mikä lisää riskiä syövästä.
3. Mielenterveysongelmat
Monet tutkimukset ovat paljastaneet, että liiallinen uuden teknologian käyttö on merkittävästi lisännyt lasten masennusta ja ahdistusta, kiintymyshäiriöitä, tarkkaavaisuushäiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, psykoosia ja muita käytöshäiriöitä.
Älypuhelinten käyttö on myös yhteydessä mahdollisesti haitallisiin tekijöihin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, joissa lapset ovat usein alttiina internet-kiusaamiselle.
4. Aggressiivinen käytös
Uuden teknologian myötä lapset näkevät todennäköisemmin väkivaltaista ja aggressiivista sisältöä, mikä voi vaikuttaa heidän käytökseensä.
Tässä tulee muistaa, että lapset matkivat kaikkea näkemäänsä, mikä lisää sen vaarallisuutta, että näytetään jotakin sellaista sisältöä, jota ei ensin tarkisteta. Siten vanhempien tulee olla hyvin tarkkana sen kanssa, mitä heidän lapsensa tekevät laitteillaan.
5. Unen häiriintyminen
Asiantuntijoiden mukaan silloin, kun vanhemmat eivät säätele lasten teknologian käyttöä makuuhuoneessa, lapsilla on enemmän vaikeuksia nukahtaa, sillä puhelinta käytetään usein yöllä. Tämä unenpuute tulee vaikuttamaan lapsen koulumenestykseen ja terveyteen hyvin suuresti.
6. Tarkkaavaisuushäiriö
Liiallinen teknologian käyttö voi myös aiheuttaa lapsilla tarkkaavaisuushäiriötä, ja se voi myös vähentää vuorovaikutusta muiden lasten tai muuten ihmisten kanssa.
Se voi lisäksi vähentää lapsen kykyä keskittyä sekä huonontaa muistia, sillä sisällön tarjonnan nopeus vaikuttaa näihin mielen alueisiin.
7. Lapsuuden liikalihavuus
Jatkuva teknologian käyttö on usein yhteydessä istuma-asentoon painottuvaan elämäntyyliin, ja tämä on ongelma, joka on yhä yleisempi osa kotien elämää. Aktiivisuuden puute aiheutta lapsilla liikalihavuutta, ja tämä saa aikaan sellaisia sairauksia kuten diabetesta sekä sydän- ja verisuoniongelmia.
Jatkuva liialllinen altistuminen teknologialle tekee lapsista haavoittuvaisia.
8. Lasten addiktiot
Jotkut tutkimukset esittävät, että yksi 11:stä lapsesta ikävälillä 8-18 on riippuvainen uusista teknologioista – tämä on hyvin huolestuttava määrä, ja se saattaa nousta vuosien vieriessä.
Joka kerta kun lapset käyttävät sähkölaitetta, he loittonevat vanhemmista, perheestä ja ystävistä.
Milloin siis lasten ja nuorten tulisi alkaa käyttää älypuhelimia?
Japanin lastenlääkäriliitto aloitti kampanjan, jonka tavoitteena oli estää lasten älypuhelinten käyttö, ja se esitti, että vanhempien tulisi hallita tilannetta sekä leikkiä lastensa kanssa enemmän.
American Academy of Pediatrics ja Canadian Society of Pediatrics havaitsivat, että 0-2-vuotiaiden vauvojen ei tulisi käyttää teknologiaa, ja 3-5-vuotiaiden lasten tulisi käyttää sitä hallitulla tavalla ja vain tunnin verran päivässä. 6-18-vuotiaiden lasten kohdalla taas teknologian käytön ei tulisi viedä enempää kuin kaksi tuntia päivässä.
Tässä tulee olla selvillä siitä, minkälaisen vahingon uusi teknologia voi aiheuttaa lapsille ja nuorille ihmisille.
On tietysti hyvin vaikeaa välttää näiden uusien laitteiden käyttöä, sillä lapset lähes tulkoon syntyvät niiden kanssa nykyisin. Voit kuitenkin välttää sitä, että lapsesi altistuvat niille liikaa – tämä todella kannattaa, sillä vahinko voi olla hyvin suuri.
On tärkeää, että teknologia ei muodostu esteeksi sille, että vietettäisiin aikaa perheen kanssa tai vaikkapa luettaisiin kirjaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Calpa, A. C. S., & Delgado, D. G. M. (2017). Influencia del Smartphone en los procesos de aprendizaje y enseñanza. Suma de Negocios, 8(17), 11-18. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2215910X17300010
- Bringué, X., & Sádaba-Chalezquer, C. (2010). Niños y adolescentes españoles ante las pantallas: rasgos configuradores de una generación interactiva. https://dadun.unav.edu/bitstream/10171/18443/1/n15-sadaba-chalezquer.pdf
- Pascual, I. R. (2006). Infancia y nuevas tecnologías: un análisis del discurso sobre la sociedad de la información y los niños. Política y sociedad, 43(1), 139-157. https://core.ac.uk/download/pdf/60659914.pdf
- Ruiz, R. D., & Castañeda, M. A. (2016). Relación entre uso de las nuevas tecnologías y sobrepeso infantil, como problema de salud pública. RqR Enfermería Comunitaria, 4(1), 46-51. https://dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/5353331.pdf
- Río-Pérez, J., Sádaba-Chalezquer, C., & Bringué, X. (2010). Menores y redes¿ sociales?: de la amistad al cyberbullying. https://dadun.unav.edu/bitstream/10171/20588/1/articulo.pdf