Liikennevalotekniikka auttaa lasten kiukun hillinnässä
Julkisilla paikoilla näkee päivittäin lapsia itkemässä, potkimassa ja huutamassa vanhemmilleen erinäisistä syistä. Omatkin lapsemme voivat käyttäytyä impulsiivisesti. Näissä tapauksissa liikennevalotekniikka voi olla etsimäsi ratkaisu.
Kun tunteiden tulivuori purkautuu, vanhemmat reagoivat usein väärin kahdella eri tavalla. Jotkut ottavat lapsiakin järjettömämmän asenteen, kun taas toiset ovat lempeämpiä ja antautuvat lastensa manipuloitaviksi. Kumpikaan reaktio ei ole toimiva.
Kunpa vain olisi keino auttaa lapsia hillitsemään kiukunpuuskiaan. Hyviä uutisia, liikennevalotekniikka on kehitetty juuri tätä tarkoitusta varten.
Punainen, keltainen ja vihreä – jokaisella valolla on merkityksensä
Liikennevalotekniikka on itsehillintäkeino, jossa lasten tunnetila osoitetaan heille kuvien avulla. Ongelmatilanteissa lapsille selitetään, mikä vaihe on kyseessä, ja mitä se tarkoittaa.
Selvitetään, mitä mikäkin liikennevalon väri tarkoittaa:
- Punainen: Lapsi on kiukun vallassa, ja jos hän ei muuta asennettaan, hän joutuu vastaamaan seurauksista. Jos lapsi ei lopeta huonoa käytöstään, hän saa rangaistuksen. Tässä kohtaa lapselle näytetään punaista väriä.
- Keltainen: On aika pohtia. Lapsi on hermostunut, mutta ei ole vielä menettänyt itsehillintäänsä. Tämä on hälytystila, jossa lasta voi vielä kannustaa miettimään tilannetta rauhassa.
- Vihreä: Lapsi keskustelee, puhuu ja ilmaisee, mitä haluaa. Jos lapsi pysyy rauhallisena, hänelle voidaan näyttää vihreää valoa ja onnitella häntä itsehillinnän säilyttämisestä. Tässä vaiheessa lapselle voidaan tarjota ratkaisuehdotuksia ongelmiin sekä käyttää positiivista vahvistamista.
Miten päästä alkuun?
Kun huomaat, että lapsi meinaa hermostua, selitä hänelle liikennevalotekniikan periaatteet. Kerro, että olet väsynyt rankaisemaan häntä, ja siitä syystä haluat kokeilla uutta toimintatapaa.
Aseta sitten julisteeseen tai muuhun paperiin painettu liikennevalo seinälle. Leikkaa paperista punainen, keltainen ja vihreä ympyrä ja aseta ne liikennevaloon yksi kerrallaan vastaamaan lapsen senhetkistä tunnetilaa. Voit myös laittaa värit kerralla liikennevaloon ja osoittaa sitä valoa, mikä kullakin hetkellä edustaa lapsen tunnetilaa.
Tämä keino on tehokas myös kodin ulkopuolella. Lapselle kerrotaan kussakin tilanteessa, mitä liikennevalon väriä hänen tunnetilansa vastaa.
Huomioita liikennevalotekniikkaan liittyen
Liikennevalotekniikkaa voi soveltaa lapsen viidenteen ikävuoteen asti. Tarkoituksena ei ole hallita lasta rankaisemalla, vaan pikemminkin ohjata lasta, jotta hän pystyy hallitsemaan kiukkunsa eri vaiheita paremmin. Lapselle annetaan riittävästi aikaa ja varoituksia ennen kuin asiat karkaavat käsistä.
Liikennevalotekniikan tavoite on yksinkertainen: lapset oppivat tunnistamaan impulsiivisuustasonsa.
Värit toimivat esimerkkinä ja auttavat lasta ajattelemaan ennen tekoja ja toimintaa. Tämä vastaa kymmeneen laskemista ennen kontrollin menettämistä.
Tekniikan soveltaminen vaatii vanhemmilta aikaa ja sitoutumista.
Myös rauhallisempia hetkiä ja leikkituokioita voi hyödyntää lapsen impulsiivisuuden tunnistamiseen värien avulla.
Tekniikka seuraa samaa logiikkaa kuin värien ja numeroiden opettaminen lapsille.
Tämän tekniikan tavoite on yksinkertainen: lapset oppivat tunnistamaan impulsiivisuustasonsa.
Liikennevalotekniikan hyödyt
- Tunneälyyn liittyvät opetukset ovat opettavaisia ja käytännöllisiä. Liikennevalotekniikka on paljon tehokkaampi keino kuin suuttuminen tai lapsen lailla mielensä pahoittaminen. Kun aikuinen menettää malttinsa, lapsi saa ristiriitaisia viestejä.
- Tämän tekniikan avulla lapsi tulee tietoisemmaksi omasta persoonastaan, mikä on oppimismahdollisuus. Harjoitus myös auttaa lasta muuttamaan käytöstään.
- Säännöt ovat selkeitä, ja lapsi harjaantuu hillitsemään tunnetilaansa. Vanhempien on näytettävä esimerkkiä ja selitettävä periaatteet lapsille kärsivällisesti, jotta liikennevalotekniikka toimii tehokkaasti. Tarkoituksena on, että lapsista kasvaa harkintakykyisiä ja kurinalaisia aikuisia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bisquerra, R. (2011). Educación emocional. Propuestas para educadores y familias. Bilbao: Desclée de Brower. http://otrasvoceseneducacion.org/wp-content/uploads/2019/04/Educación-Emocional.-Propuestas-para-educadores-y-familias-Rafael-Bisquerra-Alzina-2.pdf
- Goleman, D. (2010). La práctica de la inteligencia emocional. Editorial Kairós.
- López, M. (2008). La integración de las habilidades sociales en la escuela como estrategia para la salud emocional. Psicología sin fronteras: revista electrónica de intervención psicosocial y psicología comunitaria, 3(1), 16-19.
- Shapiro, L. E. (2002). La salud emocional de los niños (Vol. 16). Edaf.