Lapsi tarvitsee vanhempiaan kiukkukohtauksen hetkellä

10 helmikuu, 2020
 

Vanhempina me kaikki tiedämme – ja ainakin epäsuorasti hyväksymme – että lapsemme tarvitsevat meitä. Niin monista syistä olemme yksinkertaisesti heidän maailmaansa. He tarvitsevat meitä kasvaakseen ja kehittyäkseen – eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti.

Lasten arvot, tunneäly ja persoonallisuus eivät kehity itsekseen, vaan vastuullisina aikuisina meidän tulee toimia heille esimerkkinä. Emme aina edes huomaa sitä, mutta opetamme heitä jokapäiväisten tekojemme kautta. Lapsemme tarkkailevat meitä jatkuvasti ja oppivat näin meiltä. Tämän vuoksi on haitallista jättää lapsi huomiotta kiukkukohtauksen hetkellä. Hänen lohduttamisensa on tärkeämpää kuin uskotkaan, ja myöhemmin tässä artikkelissa kerromme, miksi näin on.

Kuinka vanhempien kannattaa toimia kiukkukohtauksen aikana?

Pyri neutraloimaan lapsen kiukkukohtaus pysyttelemällä rauhallisena ja kärsivällisenä. Perimmäisenä tavoitteena on, että lapsi saa yhteyden tunteisiinsa – tunteisiin, jotka selvästi ovat hänelle liian suuria.

Lapsi ei osaa vielä hallita itseään, mitä hänen on vaikea käsitellä. Siksi hän ei myöskään pysty kommunikoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Lapsen läpikäymien tunteiden osoittamiseen ei ole hyvää tapaa. Ei ole olemassa reaktiota, joka esittäisi nämä tunteet loogisella tavalla. Tällaisina hetkinä lapset tarvitsevat vanhempiaan saadakseen yhteyden tunteisiinsa.

Lapsi tarvitsee vanhempaansa kiukkukohtauksen hetkellä
 

”He unohtavat, mitä sanoit, he unohtavat, mitä teit, mutta he muistavat aina, mitä sait heidät tuntemaan.”

– Maya Angelou

Lapset tarvitsevat vanhempiaan hyvinä ja huonoina hetkinä

Lapset tarvitsevat vanhempiaan hyvinä ja etenkin huonoina hetkinä. Hyvinä aikoina vanhempien tehtävä on tunnustaa lapsen saavutukset, voitot ja menestys. Näin autamme vahvistamaan hänen persoonallisuuttaan positiivisesti.  Hyvä itsetunto ja itsevarmuus ovat tämän positiivisen vahvistamisen tulosta, ja näin lapsi oppii pikkuhiljaa autonomiseksi ja itsenäiseksi. Vanhemmat antavat lapselleen siivet, mutta hänen täytyy itse oppia käyttämään niitä.

Lapset kuitenkin tarvitsevat vanhempiaan myös huonoina aikoina. He tarvitsevat vanhempiensa läsnäoloa, seuraa, tukea ja turvaa, ja tämän vuoksi vanhempien on tärkeä käyttäytyä positiivisella tavalla myös kiukkukohtausten hetkellä.

Kyse on ennen kaikkea siitä, että autamme lapsen prosessin läpi ja opetamme häntä hallitsemaan kaikkia niitä tunteita, joita hän ei vielä osaa kontrolloida. Näytämme hänelle oikean tavan kanavoida ja ilmaista näitä tunteita ja autamme häntä ymmärtämään, mitä hän tuntee ja mitkä tunteet tukahduttavat hänet.

Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa tunneälyn kehittämistä. Kasvatamme lapsiamme sydämestämme, positiivisella tavalla. Kasvatamme heitä jämäkkyydellä, empatialla ja kunnioituksella. Säännöillä ja rajoilla, mutta ennen kaikkea kärsivällisyydellä ja rakkaudella, mikä on kaikki, mitä lapset tarvitsevat kasvaakseen hyviksi ihmisiksi.

 

Stressihormoni kortisoli

Lapsi tarvitsee vanhempaansa kiukkukohtauksen hetkellä

Yksi pahimmista asioista, jonka vanhempi voi tehdä lapsen saadessa kiukkukohtauksen, on jättää tämä yksin. Kun lapsi on hyvin järkyttynyt, tämän järkytyksen taustalla on joku, joka kärsii ja joka tuntee olonsa surkeaksi.

Niin ärsyttäviä kuin kiukkukohtaukset voivat vanhempien mielestä ollakin, ne ovat tavallinen osa jokaisen lapsiperheen arkea. Kortisolilla on keskeinen rooli tällaisessa lapsen kiukuttelussa. Kyseessä on stressihormoni, joka kiertää lapsen kehossa ja tunkeutuu tämän aivoihin.

Joidenkin teorioiden mukaan kiukkukohtaukset ovat lapsen tapa manipuloida vanhempiaan, mutta tosiasiassa lapsi havaitsee näissä tilanteissa täydellisen hallinnan puutteen tunteitaan ja impulssejaan kohtaan. Ne hallitsevat lasta vastoin tämän tahtoa.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan kiukkukohtauksen hetkellä

Lapsi tuntee itsensä voimattomaksi kiukkukohtauksen hetkellä. Hänen oma kyvyttömyytensä rauhoittua tai ilmaista itseään huolestuttaa häntä, ja hän kärsii, kun raivo hallitsee hänen kehoaan ja mieltään. On selvää, että tällaisena hetkenä lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Kyseessä on vastaava tilanne kuin se, jossa lapsi satuttaa itsensä fyysisesti pienen onnettomuuden jälkeen ja haluaa vanhempansa rinnalleen. Tällöin tehtävämme vanhempana on lohduttaa lasta. Aivan samalla tavalla lapsi kaipaa ja etsii apua henkisen kivun hetkellä. Hän tarvitsee sitä rauhaa, turvaa ja suojaa, jonka vain vanhemmat voivat tarjota. Vanhemman rakkaus ja rohkaisu ovat lapselle äärimmäisen tärkeitä.