Onko totta, että lapsi käyttäytyy huonommin vanhempiensa seurassa?
Olet saattanut huomata lasten käyttäytyvän kodin ulkopuolella pienten enkelten tavoin, mutta kodin seinien sisällä tilanne on täysin toinen. Onko totta, että lapsi käyttäytyy huonommin vanhempiensa seurassa? Tässä artikkelissa perehdymme aiheeseen tarkemmin ja pyrimme selvittämään, mistä tämä muutos käytöksessä johtuu.
Vaikka se, että lapsi käyttäytyy paremmin kodin ulkopuolella, voi tuntua monesta äidistä ja isästä lannistavalta, tilanne on hyvin yleinen ja sen syyt ovat moninaiset. Muutos on nähtävissä hyvin selkeästi etenkin, kun lapsi jätetään esimerkiksi isovanhempien, enon, tädin tai lastenvahdin hoidettavaksi. Palatessaan hakemaan lasta, vanhempi on valmis kuulemaan, kuinka huonosti tämä on käyttäytynyt tai minkälaisia kiukkukohtauksia hoitaja on joutunut todistamaan lapsen kieltäytyessä syömästä epämiellyttävää ruokaa.
Usein kuitenkin selviää, että mitään tämän kaltaista ei ole tapahtunut. Päinvastoin, palaute on erittäin positiivista, kun lapsi on käyttäytynyt täysin moitteetta. Tässä vaiheessa moni vanhempi alkaa kyseenalaistaa asioita – mukaan lukien omat kasvatustaitonsa. Miksi osa lapsista käyttäytyy tavallista huonommin vanhempiensa seurassa?
Miksi lapsi käyttäytyy huonommin vanhempiensa seurassa?
Ensimmäisenä täytyy ottaa huomioon vanhemman ja lapsen ainutlaatuinen suhde, jonka johdosta lapsi pystyy usein ilmaisemaan tunteitaan vapaammin ja avoimemmin kuin muiden ihmisten seurassa. Tämä tarkoittaa sitä, että hän saattaa kontrolloida käytöstään enemmän hänelle vähemmän tuttujen henkilöiden läsnä ollessa.
Myöskään lapsen huomionhakuisuutta ei voida sivuuttaa. Lapsi saa haluamansa – vanhempansa huomion – itkemällä, valittamalla ja jopa käyttäytymällä huonosti. Tähän kuuluu myös negatiivinen huomio, kun ei-toivottuun käytökseen reagoidaan nuhtelemalla. Se, että lapsi käyttäytyy jatkuvasti huonosti saadakseen vanhempansa huomion, ei kuitenkaan ole normaalia, ja tällaiseen käytökseen täytyy puuttua.
Käyttäytyykö lapsi paremmin isänsä kuin äitinsä seurassa?
Toinen tyypillinen piirre on, että lapset käyttäytyvät usein paremmin isänsä kuin äitinsä seurassa. Ilmiön selittämiseksi on olemassa monia teorioita. Yksi niistä on, että koska lapsi viettää usein vähemmän aikaa isänsä kanssa, hän nauttii yhteisestä ajasta enemmän. Toisen teorian mukaan äiti ei ole samanlainen auktoriteetti kuin isä.
Tosiasiassa tällä on paljon tekemistä jo aiemmin mainitsemamme asian kanssa. Äidin ollessa lapselle läheisin henkilö, lapsi luottaa tähän täydellisesti. Tämä saa lapsen kokemaan, että hänellä on oikeus vaatia haluamaansa äidiltään tavoilla, joita hän ei käyttäisi kenenkään muun kohdalla.
Äiti on usein se henkilö, jonka puoleen lapsi kääntyy tarvitessaan jotain. Tämän lisäksi lapsi tekee äidilleen selväksi, jos jokin häiritsee häntä, tuntuu hänestä epäreilulta tai saa hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi. Huonosti käyttäytymisestä saattaa muodostua lapsen valitsema metodi tällaisista tilanteista selviytymiseen.
Huonosti käyttäytyvään lapseen suhtautuminen
Olemme käyneet läpi muutamia syitä sille, miksi lapsi käyttäytyy huonommin vanhempiensa seurassa, ja seuraavaksi on aika miettiä, miten vanhempien kannattaa toimia näissä tilanteissa. Seuraavat vinkit voivat auttaa vanhempia selviytymään lapsen huonosta käytöksestä.
Tarjoa aikaa ja huomiota
Tämä on ensimmäinen askel terveen suhteen luomisessa lapseen. Vietä aikaa lapsen kanssa, auta häntä kotitehtävien teossa ja muista myös pitää hänen kanssaan hauskaa. Toinen usein tarpeelliseksi osoittautuva metodi on antaa lapsen olla mukana päätöksentekoprosessissa. Lapsi käyttäytyy usein huonosti vanhempien seurassa, koska ei saa tarvitsemaansa tilaa.
Tämä mielessä pitäen, voi olla hyvä ajatus kysyä lapselta tämän mielipidettä esimerkiksi vaateostoksilla, päivän ruokaa valittaessa tai kouluajan ulkopuolisten aktiviteettien keksimisessä. Näin lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja olevansa arvostettu.
Lapsi saa haluamansa, eli vanhempansa huomion, itkemällä, valittamalla ja jopa käyttäytymällä huonosti.
Hallitse reaktioitasi
Lapsen kanssa valtataisteluun ajautuminen ainoastaan pahentaa ongelmaa. Vielä huonompi idea on kertoa lapselle, että tämä käyttäytyy huonosti ainoastaan vanhempiensa seurassa, sillä tämä voi saada lapsen uskomaan, että hän pystyy manipuloimaan vanhempiaan. Pysy siis rauhallisena ja esitä rauhanomaisia tapoja konfliktitilanteiden ratkaisuksi. Pyri pitämään asenteesi positiivisena ja proaktiivisena.
Pysy auktoriteettina
Kaksi edellistä suositusta eivät tarkoita, että lapsen huono käytös täytyisi yksinkertaisesti hyväksyä. On vanhemman tehtävä asettaa selkeät rajat ja selittää lapselle, että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ne, ja että kiukkukohtaukset eivät johda mihinkään positiiviseen.
Vaikka joistain asioista kannattaakin neuvotella lapsen kanssa, tietyissä asioissa – kuten kotiläksyjen tekemisessä – neuvotteleminen ei ole vaihtoehto. Se, että lapsi saadaan ymmärtämään tämä, voi olla vaikeaa, mutta vanhemman on tehtävä se hänelle selväksi. On yleistä nähdä lapsen käyttäytyvän tavallista huonommin vanhempiensa seurassa. Näissä tilanteissa on tärkeä reagoida nopeasti ja tilanteeseen soveltuvalla tavalla. Näin vältetään ylimääräinen kitka lapsen ja vanhempien välisessä suhteessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguayo, L. V. (2012). La evaluación del comportamiento infantil: características y procedimientos. Apuntes de Psicología, 30(1-3), 239-254. http://www.apuntesdepsicologia.es/index.php/revista/article/view/408
- Gallego, M. M. Á. (2010). Prácticas educativas parentales: autoridad familiar, incidencia en el comportamiento agresivo infantil. Revista virtual universidad católica del norte, (31), 253-273. https://www.redalyc.org/pdf/1942/194214587011.pdf
- Sierra, A. V., & Vega, M. G. P. (2014). El papel de los esquemas cognitivos y estilos de parentales en la relación entre prácticas de crianza y problemas de comportamiento infantil. Avances en Psicología Latinoamericana, 32(3), 389-402. https://www.redalyc.org/pdf/799/79932029003.pdf