Kiintymysvanhemmuuden haasteet
Vaikka kiintymysvanhemmuus ei ole mikään uusi asia, kyseisestä käsitteestä on tullut yhä suositumpi viime vuosina.
Vanhemmat, jotka valitsevat tietoisesti tämän kasvatustekniikan toteuttamisen, saavat monessa kulttuurissa selvää kritiikkiä lähipiiristään ja muiltakin.
Tämä johtuu siitä, että länsimaisissa yhteiskunnissa – myös meidän suomalaisessamme – arvostetaan tuotteliaisuutta ja itsenäisyyttä enemmän kuin mitään muuta. Pohjoismaissa vanhemmuuden suhteen ollaan tietysti joustavia, mutta monissa kulttuureissa kiintymysvanhemmuus on usein melko haasteellista.
Se, että valitset lapsesi kasvattamisen kiintymyssuhdeteorian mukaisesti, tarkoittaa sitä, että uhraat oman itsenäisyytesi vastataksesi vauvasi luonnollisiin (ja täysin hyväksyttäviin) vaatimuksiin.
Kiintymysvanhemmuuden haasteet
Moni nykyajan ihminen elää kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa, jossa omaisuus ja se, miltä näyttää, ovat tärkeämpiä kuin onnellisuus. Jos valitset kiintymysvanhemmuuden kasvatustavaksesi, valitset menetelmän, joka ei ole osa tätä vääristynyttä arvojärjestelmää.
Me olemme iloisia päätöksestäsi, mutta haluamme myös varoittaa niistä vaikeuksista, joita kenties tulet tulevaisuudessa kohtaamaan. Seuraavat asiat ovat todennäköisempiä pohjoismaiden ulkopuolella, mutta jotkut niistä voivat tulla eteen missä tahansa.
Liian kapea-alaiset sairaalamenettelyt
Ensinnäkin kannattaa tutkia hiukan sitä sairaalaa, jossa suunnittelet synnyttäväsi vauvasi. Kysy erityisesti sitä tuesta, jota he antavat imetykseen.
On tärkeää, että sairaalassa kunnioitetaan haluasi saada lapsi syliisi heti, kun hän on syntynyt.
Lisäksi sairaalan tulisi antaa sinun nukkua samassa huoneessa vauvasi kanssa. Lääkintähenkilökunnan ei koskaan tulisi antaa vauvallesi korviketta ilman, että olet asiasta tietoinen.
Toisin sanoen henkilökunnan ei tulisi tehdä tällaisia päätöksiä puolestasi, ellei siihen ole hyvää syytä.
Lyhyet äitiyslomat monissa maissa
Usein äiti päättää jäädä pois töistä voidakseen olla kotona lasten kanssa. Maailmalla on kuitenkin yhä tavallisempaa, että äiti joutuu palaamaan pian työelämään, jotta perheen elanto saadaan kerättyä.
Ikävä kyllä on monia esteitä sille, että perheen ajanvietto saadaan tasapainotettua siten, että se sopisi hyvin äideille.
Jos jätät lapsesi jonkun toisen hoitoon, tämä on hyvin vaikea päätös. Joskus se on kuitenkin äidin ainoa vaihtoehto.
Pidä mielessä, että lapsesi tulee myöskin tuntemaan erossaolon. Kun tulet kotiin, älä mene heti keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen – käytä tämä hetki lapseesi, jotta voisit korvata sen, että hän on joutunut olemaan sinusta erossa.
Itsevarmuuden vähentyminen omista kyvyistä
Kuulet ehkä joskus negatiivista palautetta siitä, kuinka kasvatat lastasi: Sinulta ei tule tarpeeksi maitoa. Pidät vauvaa liikaa sylissä. Vauva itkee siksi, että olet hemmotellut häntä. Jos annat vauvan nukkkua kanssasi, hänestä ei koskaan tule itsenäistä.
Ystävät, perhe ja monet tuntemattomat ovat kaikki halukkaita ilmaisemaan mielipiteensä siitä, mitä sinun tulisi tehdä toisin. Joskus nämä kommentit saavat äidin menettämään itsevarmuutensa ja tunteen siitä, että omat päätökset ovat hyviä .
Ajattele asiaa hiukan tarkemmin. Tarvitsevatko kaikki vauvat todella kaikkea sitä, mitä kuvitellaan: korviketta, pulloja, tutteja, erityisiä istuimia ja kalliita leikkikehiä? Vai onko nämä tuotteet luotu yksinkertaisesti korvaamaan se ainoa asia, jonka vauva todella aina tarvitsee – äiti?
Jos koet ongelmia, etsi tietoa. Hae apua, jos sitä tarvitset. Seuraa omia äidinvaistojasi, ja tulet todennäköisesti löytämään parhaan ratkaisun siihen, mikä pientäsi vaivaa.
Omat epäilyksesi ja epävarmuutesi
Silloinkin, kun seuraat omia äidinvaistojasi ja pystyt säilyttämään itsevarmuutesi, epäilyksiä ilmaantuu luultavasti aina silloin tällöin.
Onhan sentään fakta, että äitiys ei ole mikään helppo homma. Kyseessä on valtava vastuu, joten on normaalia, että mietit, teetköhän kaiken oikein.
Nämä samat epäilykset tulevat olemaan avuksi, jotta voisit arvioida itseäsi ja kehittyä tietyillä alueilla.
Kukaan ei ole täydellinen. Vanhemmuus on kouulu, jossa oppiminen ei koskaan lopu.
Sosiaalinen paheksunta koskien valitsemiasi kasvatusmenetelmiä
Vaikka tarkoitus olisi mitä parhain, ulkopuoliset mielipiteet voivat olla hyvin huolestuttavia. Ystävät ja perhe antavat usein uudelle äidille suuret määrät tietoa ja ehdotuksia, jotka saavat hänen itsevarmuutensa alentumaan.
Älä kiinnitä kovin suurta huomiota näihin ääniin. Keskity siiihen, että opit tunteman lapsesi ja saamaan selville, mitä hänen merkkinsä ja viestinsä tarkoittavat.
Jotkut ihmiset saattavat huomauttaa, että kasvatustekniikkasi tulevat tekemään lapsestasi heikon. Totuus on kuitenkin se, että kiintymysvanhemmuus antaa lapsellesi sellaisen tunnetason varmuuden, jota tarvitaan itsenäisen aikuisen kasvattamiseksi. Kasvatat lapsen, jolla on terve itsetunto.
Omat lapsuuden haavasi
Riippuen omista lapsuuden kokemuksistasi, vanhemmuus voi tuoda esiin sellaisiakin haavoja, jotka on hyvin vaikea kohdata. Äidiksi tuleminen antaa sinulle ainutlaatuisen mahdollisuuden löytää itsesi ja tutkia omaa sisäistä lastasi.
Paranna haavasi, anna anteeksi ja liiku eteenpäin. Kun kasvatat lastasi kunnioituksella ja ymmärryksellä, annat samalla omalle sisäiselle lapsellesi luvan olla hyväksytty, kunnioitettu ja ymmärretty.
Kun valitset kunnioituksen ja väkivallattomuuden polun lapseesi suhtautumisessa, valitset sellaisen muutoksen, jota yhteiskuntamme niin suuresti tarvitsee.
Älä unohda sitä, että vanhempana oleminen on joka päivä tapahtuvaa kokemista, ja me kaikki teemme siinä virheitä.
Kiintymysvanhemmuus on vanhemmuutta, joka toteutetaan rakkaudella. Ja mikään asia, mikä tehdään rakkaudella ja omasta itsestä antamalla, ei voi olla väärin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Barudy, J., & Dantagnan, M. (2005). Los buenos tratos a la infancia: Parentalidad, apego y resiliencia. Editorial Gedisa.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Mosquera D, Gonzalez, A (2009) Escala de Apego y Patrones Relacionales.
- Mosquera, D., & González, A. (2013). Del apego temprano a los síntomas del trastorno límite de personalidad. Revista Digital de Medicina Psicosomática y Psicoterapia, 3(3), 1-33. http://www.psicociencias.com/pdf_noticias/Apego_y_TLP.pdf
- Shaffer, D. R., & del Barrio Martínez, C. (2002). Desarrollo social y de la personalidad. Madrid: Thomson.