Jean-Jaques Rousseaun pedagogiikka

Tämän päivän artikkelissa paneudumme tarkemmin Jean-Jaques Rousseaun pedagogisiin ajatuksiin, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi modernin pedagogiikan kehitykseen.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi María Matilde.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Jean-Jaques Rousseaun pedagogiikka huomioi lapsen tämän kasvatuksellisen prosessin keskipisteenä. Rousseau esitteli pedagogisen teoriansa yhdessä tunnetuimmista teoksistaan Émile eli kasvatuksesta (1762). Tämä kirja on filosofinen tutkielma luonnosta ja ihmisen kasvatuksesta.

Kuka oli Jean-Jaques Rousseau?

Genevessä 28.6.1712 syntynyt Jean-Jaques Rousseau oli pedagogi, filosofi, säveltäjä, kirjailija, yhteiskuntateoreetikko ja kasvitieteilijä. Hänen poliittiset ajatuksensa muodostivat oleellisen osan valistuksen aikakauden aatteellisesta ja kulttuurisesta teoriasta. Niillä oli myöhemmin suuri merkitys myös Ranskan vallankumouksessa.

Rousseau puolusti voimakkaasti kantaa, jonka mukaan tasavaltainen valtiomuoto olisi ainoa oikea hallitusmuoto. Näitä ajatuksiaan hän käsitteli Yhteiskuntasopimuksesta-teoksessaan (1762). Tässä kontekstissa Rousseau kirjoitti, että kansalla tulisi olla täysi valta ja sen tulisi pystyä säätämään lakeja. Rousseaun mukaan tämä oli keino taata yleisen hyvän jakautuminen kansalaisten kesken.

Rousseaun kasvatusta koskevan filosofisen ajattelun panos pedagogiikkaan oli valtava – tämä oli tietysti linjassa myös Rousseaun poliittisten ja sosiaalisten ajatusten kanssa. Émile eli kasvatuksesta -teoksessaan hän ehdottaa ajatusta, jonka mukaan lapset ja aikuiset kehittyvät luonnollisen evoluution mukaisesti. Kasvatuksen päämääränä oli hänen mukaansa oppia elämään, mikä tapahtui parhaiten seuraamalla opasta, joka voi osoittaa hyvän elämän suunnan.

Ihmisen ja luonnon hyvyys

Rousseaun pedagogiikan mukaan kasvatusjärjestelmä käsittää lasten ja yleisesti ottaen ihmisen luonnollisen kehityksen, minkä avulla ihminen sopeutuu yhteiskuntaan. Hänen mielestään opetuksen tulisi myös tapahtua luonnossa tai kosketuksissa luonnon kanssa. Tämä ajatus perustui hänen mukaansa ihmisen ja luonnon hyvyyteen. Lapsen kehityksen maksimoimiseksi tulisi siis seurata luonnon, eikä yhteiskunnan rytmiä. Tärkeintä on lasten etu – kunnioittaen lasta lapsena, eikä aikuisena kohdellen.

Rousseau ehdotti kasvatuksen jakamista jaksoihin. Ensimmäinen jakso käsitti fyysisen kasvatuksen, joka jatkui lapsen neljänteen ikävuoteen saakka. 2. ja 12. ikävuoden välille Rousseau ehdotti kasvatusta, joka keskittyi ulkoisten aistien kehitykseen. 12-15-vuotiaat lapset osallistuisivat älylliseen kasvatukseen. Ja lopuksi 15. ikävuodesta aikuisuuteen asti ihminen saisi moraalista kasvatusta.

Rousseaun pedagogiikka ja sen peruspilarit

• Puolustaa kasvatusnäkemystä, joka huomioi lasten luonteenlaadun sekä iälle tyypilliset piirteet.
• Kasvatus, joka kehittyy ihmisen aistielinten tuomasta tiedosta. Sen tulee myös kehittyä yksilön kokemuksista luonnon kanssa sekä yksilöä ympäröivistä asioista ja ihmisistä.
• Puolustaa näkemystä vapaasta ihmisestä. Vastustaa sellaista kasvatusta, joka on ahdasrajaista, ankaraa tai joka perustuu rangaistukseen.
• Kasvatuksellinen didaktiikka perustuu lapsen itsenäisyyden kehitykseen sekä kykyyn havainnoida ja ymmärtää ympäristöään totellen kuitenkin luonnonlakeja. Sama pätee myös ihmisten välisiin suhteisiin.
• Opettajien ei tulisi tehdä väliintuloja, toisin sanoen heidän tulisi tehdä kaikkea tekemättä kuitenkaan mitään. Kasvattajan rooli on toimia ohjaajana opetus-oppimis-prosessissa.

• Erilaisten töiden, kuten käsitöiden tai maanviljelyyn liittyvien töiden opettaminen on tärkeää, jotta lapsi oppii erilaisia tapoja toimia sekä hyödyllisiä taitoja. Tällä tavoin ihminen voi elättää itsensä sekä säilyttää vapautensa.
• Lapsen täyttäessä 16 vuotta, tulee hänen palata takaisin yhteisöönsä. Moraalisen kasvatuksen tulee valmistaa lasta tekemään hyviä tekoja. Lasten moraalisen kasvatuksen tulisi perustua positiivisiin tunteisiin, hyvään harkintakykyyn ja hyvään tahtoon.
• Rousseau suosittelee myös seksivalistusta yli 16-17-vuotiaille lapsille. Hän myös ehdottaa, että uskonnosta ei puhuttaisi lapsuuden aikana. Hänen mielestään lapsi oppii kyllä asteittain ja itsekseen omaksumaan tietoa ylimaallisista asioista. Rousseau korosti sydämen uskoa uskonnollisten uskomusten sijasta.

Rousseaun perintö

Aktiivinen opetus luonnon helmassa, lasten edun ja erityispiirteiden huomioon ottaminen, vapauden puolustaminen, ihmisen muodostuminen hyvistä tunteista sekä tarve tehdä hyviä tekoja, jotta pystyisi elämään paremmassa yhteiskunnassa. Nämä olivat vain joitakin Rousseaun kehittämiä kasvatuksellisia ja filosofisia ajatuksia.

Kuten muiden kasvatuksellisten ajattelijoiden saavutukset, myös Rousseaun pedagogiset käsitykset tarkoittivat aikansa suuria kehityksen ja edistyksen askeleita. Hänen edistykselliset ajatukset ovat tehneet tietä demokraattisemmalle ja monitahoisemmalle pedagogiselle käsitykselle, joka on vallalla tänä päivänä.