Itkevän lapsen hoivaamisen tärkeys
Lapsen pitäminen sylissä auttaa kehittämään hänen tunneälyään.
Itkeminen on vauvan ainoa mahdollinen tapa osoittaa tarpeensa. Vauvan itku osoittaa, että hän tuntee olevansa vaarassa. Tämän takia vauva kutsuu äitiään – jotta hän voi osoittaa, kuinka hän tuntee tai haluaa jotakin, esimerkiksi:
- nälkä
- kylmä
- väsymys
- uni
- kipu
- epämukavavuus
- seuran kaipuu.
Vauvan hoivaamisen hyödyt
Jotkut uskovat, että itkevän vauvan hoivaaminen voi “pilata” lapsen. Tämä on kuitenkin todettu vahingoittavaksi. Vauvan antaminen itkeä pitkään saa hänet tuntemaan olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi.
Muista, että vauvat tulevat kohdusta – tuosta turvallisuuden pyhätöstä, joka on lämmin ja lohduttava. Kun vauva tulee ulos maailmaan, hänen on hankalaa tottua muutoksiin.
Meidän tulee hoivata itkevää vauvaa, jotta voimme auttaa häntä sopeutumaan ympärillä olevaan maailmaan. Tämä maailma saattaa olla julma.
Vauva, joka on juuri tullut ulos kohdusta, odottaa saavansa huomiota ja sitä, että hän tuntee olonsa turvalliseksi. Nyt kun hän on äitinsä vartalon ulkopuolella, vauvan tarvitsee kokea sama tunne kuin ennen, ja tämän hän löytää ollessaan tuuditettuna äidin sylissä.
Vauvoista, joita hoivataan kun he itkevät, kasvaa yksilöitä, joilla on vahva tunne-elämän kehitys. Tämä on todettu psykologian professorin Darcia Narvaezin tutkimuksessa.
Vauvoista, joista pidetään huolta kun he itkevät, kasvaa ihmisiä, joilla on parempi mielenterveys sekä suurempi turvallisuuden tunne, sopeutumiskyky ja tuotteliaisuus. Narvaez:n tutkimuksen mukaan “ihmiset, jotka eivät saaneet huomiota, kun he vauvoina itkivät, osoittautuvat useammin reagoivan vahvemmin stressiin, ja heille on vaikeampaa rauhoittua”.
Se mitä ihmiset tarvitsevat, on tietenkin paljon muutakin kuin vain ne fyysiset asiat. Ihmiset tarvitsevat muun muassa huomiota.
Vauvoista, joita ei hoivata kun he itkevät, kasvaa usein yksilöitä, jotka tuntevat olonsa hylätyksi ja epävarmoiksi – henkilöitä, joilla on taipumusta ahdistukseen ja masennukseen.
Pidä huolta lapsestasi, kun hän itkee: hyvä tunne-elämän kehittyminen
Tunteiden huomioiminen ja fyysinen kosketus auttavat lasta kehityksessä. Itkemistä ei saisi tuomita ennalta merkkinä huonosta käyttäytymisestä, vaan enemmänkin se tulisi ottaa merkkinä siitä, että meidän tulee kuunnella häntä. Tässä aikaisessa vaiheessa lapsen kehitystä kyyneleet ovat vauvan ainoa tapa pyytää apua. Jos pidämme hänestä kunnolla huolta, pikkuhiljaa itkujen määrä tulee vähenemään.
Rakkaus takaa vauvalle tunnerikkaan elämän, terveellisiä ihmissuhteita ja vakaita siteitä.
Huomioitu vauva tulee tuntemaan olonsa rakastetuksi ja onnelliseksi. Kaikista tärkein asia tietää on se, että kaikki mitä äiti voi tehdä tänään lapsensa eteen, tulee olemaan vaivan arvoista huomenna.
Rakkaus on epäilemättä yksi ensimmäisistä tarpeistamme ihmisenä ja yksi peruspilareista terveelliselle elämälle. Kaikessa on vain kyse huomion antamisesta ja erojen ymmärtämisestä lapsen tarpeiden välillä.
Tarpeiden erojen ymmärtäminen on perustana taidolle tyydyttää lapsen tarpeet ja täten auttaa häntä kasvamaan asianmukaisesti. Vaikka on totta, että tämä tulee viemään aikaa, kärsivällisyys tulee olemaan se paras apu. Kaikista tärkeintä on hoivata lastasi kun hän itkee, jotta hänestä voisi kasvaa terve ja onnellinen yksilö.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- de Cock, E. S., Henrichs, J., Rijk, C. H., & van Bakel, H. J. (2015). Baby please stop crying: An experimental approach to infant crying, affect, and expected parenting self-efficacy. Journal of Reproductive and Infant Psychology, 33(4), 414-425. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02646838.2015.1024212
- Long, T., & Johnson, M. (2001). Living and coping with excessive infantile crying. Journal of advanced nursing, 34(2), 155-162. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1046/j.1365-2648.2001.01740.x
- Jones, S. (1992). Crying baby, sleepless nights. Houghton Mifflin Harcourt.
- Illingworth, R. S. (1955). Crying in infants and children. British medical journal, 1(4905), 75. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2060770/
- Hiscock, H., & Jordan, B. (2004). 1. Problem crying in infancy. Medical journal of Australia, 181(9), 507-512. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.5694/j.1326-5377.2004.tb06414.x