Isovanhemmat ovat suurenmoisella tavalla vanhempia

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Macarena Esperanza Marina

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

On monia asioita, jotka saavat mielen tulvimaan arvokkaista lapsuusmuistoista. Nämä ovat kuin aarteita, jotka muistuttavat yksinkertaisemmasta ajasta – siitä vaiheesta, jolloin meillä oli niin vähän, mutta silti aivan kaikki.

Näihin aarteisiin kuuluvat myös muistot isovanhemmista, sillä he tekevät lapsuudesta niin paljon rikkaamman ja antoisamman. Isoisät ja -äidit tuntuvat olevan olemassa vain sitä varten, että lapsenlapset olisivat onnellisia. He auttavat vanhempia kasvattamaan lapsiaan, mutta ovat todellakin myös isosti vanhempia.

Ensinnäkin isovanhemmat ovat täynnä taikaa. He tekevät niin paljon muutakin kuin vain osallistuvat lasten kasvatukseen. He eivät enää ole pelkkiä kasvattajia, vaan heitä voidaan paremminkin kuvata hymyjen luojiksi.

Isovanhemmat lohduttavat lapsenlapsia ja saavat nämä nauramaan. Heidät tunnetaan toverillisuudestaan ja siitä, että he hemmottelevat lapsenlapsiaan niin kovin erityisellä tavalla.

Isovanhemmat ovat suurenmoisella tavalla vanhempia

Isovanhempien sydämet ovat täynnä rakkautta, kun he näkevät lapsenlapsiensa sydämiin. Ylpeinä he tarkastelevat ajan etenemistä, kun he katselevat näitä pieniä ihmisiä. He tuntevat sellaista rakkautta ja omistautumista lapsenlapsiaan kohtaan, joka on mahdoton pukea sanojen muotoon.

Isovanhemmat eivät vain auta vanhempia lasten kasvatuksessa, vaan he antavat näille kaiken, minkä he tietävät. He ovat totuuden ja viisauden lähde, ja heidän tarinansa kertovat oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta ja arvoista.

Heidän kokemuksensa ja henkilökohtaiset tarinansa ovat lastenlasten käytettävissä, jotta nämä pienet olennot saisivat tuntea juurensa ja rakentaa identiteettiään.

Isovanhemmat muokkaavat lastenlasten persoonallisuutta – he vaikuttavat näihin herttaisuudella ja hellyydellä. He muovaavat pieniä ihmisiä kärsivällisyydellä ja tyyneydellä, hengittäen sisään näiden viattomuutta ja hengittäen ulos loppumatonta rakkauttaan. He saavat selville lasten salaisuudet sekä keräävät heidän täyden luottamuksensa.

“Isosti vanhempina” nämä ihmiset pystyvät luomaan hyvää lapsissa ihanasti ja omistautuneesti, antaen kaiken itsestään. Ennen kaikkea isovanhemmuus on sitä, että kuunnellaan tarkasti, tarjotaan tukea sekä annetaan niin todenmukaisia ja hyviä neuvoja kuin mahdollista.

Se tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan sellaista rohkaisua, jota pienet ihmiset joskus tarvitsevat löytääkseen rohkeutta omien haasteidensa kohtaamiseen.

Isovanhemmuus on yhtä kuin rakkaus

Isovanhemman roolissa oleminen on joskus sitä, että unohdetaan oma fyysinen kipu – ja joskus tunnetasonkin kipu -, jotta keho ja sielu voisivat vapautua. Miksi sanomme näin? Isovanhemmat unohtavat ongelmansa, jotta voisivat leikkiä lastenlasten kanssa sekä tulla heidän tovereikseen ja oppaikseen.

Isovanhemmat pystyvät sulkemaan kaikenlaiset ikäpolvien ja maantieteellisten sijaintien vuoksi syntyvät kuilut.

He eivät vain toimi kasvattajina – he ovat kasvattajia suurenmoisella tavalla. Ja tämä on erittäin selvää, kun katsomme sitä asiaa, joka tekee isovanhemmista niin ainutlaatuisia, erityisiä ja unohtumattomia lapsenlapselle: ehdoton ja vankka rakkaus, jonka isovanhempi tuntee lasta kohtaan.

Isovanhemmat ovat yhtä kuin laatuaika, lahjat, kahviloissa käynnit, makeiset, seikkailut ja niin paljon muuta. He ovat hellä katse, joka valaisee ihmisen elämää. Tänään, vaikka isovanhempasi kenties ovatkin tähtenä taivaalla, tuo tähti vakaisee polkuasi ja opastaa jokaisella askeleella.

Isovanhemmat pysyvät sydämessämme

He ovat kuin taikureita, sillä vaikka he eivät enää olisikaan läsnä fyysisesti, heidän läsnäolonsa on totta lapsen loppuelämän ajan. Heillä on kyky elää ikuisesti muistoissamme. Vaikka he eivät pystykään enää pitämään meitä kädestä, he tulevat aina pysymään vakaasti sydämissämme.

He ovat suuria hahmoja, jotka ovat ikuistettuina niin moneen asiaan. He tulevat mieleen kasveista, joita istutettiin yhdessä pihalle – nyt nuo puut katselevat meitä -, ja he ovat läsnä tuoksuvassa kotiruoassa ja perheen lomissa.

Isovanhempamme elävät teoissa, jotka he meille opettivat, ja taidoissa, jotka me heiltä saimme. Ennen kaikkea he elävät niissä väreiltään jo haalistuneissa valokuvissa, jotka muisuttavat meitä siitä, keitä me olimme – ja siitä, keitä me olemme.

Se perintö, jonka isovanhempamme ovat meille jättäneet, on kuolematon sydämissämme, ajan kulusta huolimatta. Me olemme sitä, mitä olemme, suurilta osin heidän ansioistaan. He olivat elintärkeä osa lapsuuttamme ja oppimistamme. Ja kiitos isovanhempiemme “suurenmoisen vanhemmuuden”, he ovat myös osa nykyisyyttämme ja tulevaisuuttamme.