Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö - Äitiyden Ihme
 

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 27 kesäkuuta, 2019

Jean-Jacques Rousseau sanoi aikoinaan yhden hyvän isän vastaavaan sataa opettajaa. On totta, että harvalla henkilöllä on ihmiseen niin suuri vaikutus kuin hänen isällään. Isä jättää merkin muistoihimme, kuin sormenjäljen itsestään. Isän lapsilleen jättämä perintö on turvallisuuden tunne, lukuisat elämänopit ja neuvot siitä, miten kohdata vaikeudet rohkeana.

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö

Nostaessaan lapsen käsivarsilleen, isä suojelee tätä ja antaa tälle voimaa. Isä rauhoittaa lapsen pelkoja, lohduttaa häntä ja saa hymyn palaamaan hänen pienille kasvoilleen. Maailmassa ei ole montaa yhtä lohduttavaa ja rauhoittavaa paikkaa kuin isän käsivarsien syleily, pää rintakehää vasten painuneena. Juuri tuossa paikassa pieni lapsi kuulee isänsä vahvan sydämen lyönnit.

Me kaikki tiedämme, että vanhemmuus ei kuulu yksin äidille tai isälle, vaan jokainen vanhempi on opas, opettaja ja roolimalli omalle lapselleen. Pitkään miehen rooli kotona oli olla perheen pää, joka huolehtii ruoan pöytään ja sanelee kodin säännöt. Isä saattoi pitää kuria, mutta muuten hänen roolinsa lasten kasvatuksessa oli melko passiivinen.

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö

Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut, ja tänä päivänä isät ottavat entistä aktiivisemmin osaa kodista huolehtimiseen, arjen pyörittämiseen ja lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen. Moni mies haluaa jäädä isyys- ja vanhempainvapaalle ja moni kasvattaa lapsiaan täysin ilman kumppania.

Se, että isä ei pysty imettämään lastaan, ei tarkoita, etteikö hänellä voisi olla merkittävä rooli jo aivan pienenkin lapsen hoitamisessa ja ruokkimisessa. Myös isät heräilevät öisin muutaman tunnin välein ruokkimaan nälkäistä vauvaa, saaden oman osansa univeloista äidin tapaan. Isät vaihtavat vaippoja ja keinuttavat lapsen takaisin uneen. Myös isällä on tarve saada pitää omaa lastaan lähellään.

Hyvän isän hyveet säilyvät ikuisesti lapsen sydämessä

Elämme maailmassa, jossa mikään ei kestä ikuisesti. Aivan kuten kaksi vuotta sitten kuollut sosiologi Zygmunt Bauman sanoi, meitä määrittää jatkuvasti muuttuva yhteiskunta, joka kierrättää kaiken. Asiat kestävät hyvin vähän aikaa, ja ne korvataan uusilla lopullisena tavoitteenamme kuluttaa ja kokeilla jatkuvasti uusia asioita.

Jatkuva kuluttaminen ja materialismi saattaa jättää jälkensä tämän päivän lapsiin. Onneksi on kuitenkin olemassa myös asia, jota lapset kantavat sydämessään läpi koko elämänsä – nimittäin hyvän isän perintö ja elämänopit. Isän vaikutus ei hälvene koskaan, eikä sitä voi millään korvata.

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö

Jokainen isän antama neuvo, isään liittyvät muistot ja halaukset ovat kuin sokeria lapsen sydämelle, joka sulaa pienokaisen sisällä täyttäen tämän taianomaisella rakkauden tunteella ja päättäväisyydellä. Tämä tunne on kestävää, pysyvää ja ikuista.

Viisas isä, joka tuntee oman lapsensa

William Shakespeare sanoi hänen olevan viisas mies, joka tuntee oman lapsensa, ja hän oli epäilemättä täysin oikeassa. Lapsen kasvattaminen on pienen mielen muokkaamista, hyvien ideoiden luomista, ohjauksen antamista ja unelmien tavoitteluun ja intohimoon kannustamista.

Isä ohjaa lapsen tunne-elämää ja auttaa tätä kanavoimaan tunteensa. Hän tuntee lapsensa kiinnostuksen kohteet, intohimon aiheet ja suurimmat unelmat. Isä auttaa lastaan kehittämään oman vahvan, terveen, vapaan ja ainutlaatuisen identiteettinsä.

Isänä oleminen muistuttaa siitä, että olit itsekin aikoinaan lapsi

Hyvän isän lapsilleen jättämä perintö

Meitä muistutetaan usein siitä, että meidän ei koskaan tulisi kokonaan unohtaa sisäistä lastamme. Hyvä isä on mies, joka ymmärtää ja kantaa vastuunsa hyvin. Hyvä isä myös tietää, että hänen täytyy huolehtia itsestään sekä henkisellä että emotionaalisella tasolla pystyäkseen tarjoamaan lapsilleen parasta itsestään. Samaan aikaan hyvä isä pysyy yhteydessä omaan sisäiseen lapseensa.

Tehdessään niin, hän säilyttää hetkessä elämisen jalon taidon. Hän näkee, että juuri tässä hetkessä kaikki on mahdollista. Tällaisen isän lapset elävät maailmassa, joka on täynnä toivoa, jännitystä, improvisointia, hauskoja pelejä, naurua ja nautintoa.

Lapset rakastavat yli kaiken leikkiä tuon lempeän jättiläisen kanssa, jota he isäkseen kutsuvat. Hyvä isä rakastaa viettää aikaa lastensa kanssa, samalla muistellen omaa lapsuuttaan. Hän tekee hassuja ilmeitä saadakseen lapsensa nauramaan, hän juoksee ympäri pihaa lastensa perässä, hän laulaa ja hassuttelee, tekee mitä tahansa tehdäkseen lapsensa onnellisiksi.

Paras lahja, jonka isä voi lapselleen antaa, on yhteinen aika

Olemme sanoneet tämän monta kertaa aikaisemminkin, mutta paras lahja, jonka vanhempi voi lapselleen antaa, on oma aikansa. Lapsi tarvitsee huomiota ja merkityksellisiä yhteisiä hetkiä. On vanhempien tehtävä luoda tapahtumia ja hetkiä, jotka säilyvät ikuisesti lapsen sydämessä.

Hyvä isä tietää tämän ja osaa erottaa työt ja perheen kanssa vietetyn ajan toisistaan. Hän panostaa siihen, että lapsille jää tarpeeksi aikaa, jolloin hän hukuttaa heidät huolenpitoon ja hellyydenosoituksiin. Hän ymmärtää, että vanhemmuus on hänen suurin vastuunsa. Lapsi ei koskaan unohda isän halauksin luomaa turvallisuuden tunnetta, joka sai hänet tuntemaan olonsa suojelluksi ja rakastetuksi.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.