Ferrièren teoria lapsen progressiivisesta koulutuksesta

Yksi Ferrièren ajatusten tärkeimmistä anneista on ajatus itsenäisistä lapsista aktiivisessa koulussa.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi María Matilde.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Adolphe Ferrière oli Genevessä vuonna 1879 syntynyt sveitsiläinen pedagogi. Hänen kasvatukselliset ja pedagogiset ajatuksensa olivat edistyksellisiä ja toivat näille alueille suuria muutoksia, kuitenkin kunnioittaen sen aikaista perinteikästä opetusmuotoa. Monet Ferrièren pedagogisista periaatteista ovat edelleen päteviä ja vaikuttavat merkittävästi tämän päivän koulumaailmaan ja kasvatukseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme tarkemmin Ferrièren teoriaa lapsen progressiivisesta koulutuksesta.

Ferrièren teoria lapsen progressiivisesta koulutuksesta

New School -liikkeen puitteissa Ferrière kehitteli kokonaan uudenlaisen ehdotuksen perinteisen koulujärjestelmän tilalle. Tämän ehdotuksen keskiössä oli lapsi ja hänen tarpeensa, sekä taito saada lapsen huomio mahdollistaakseen oppimista. New School -liikkeen ja siihen kuuluvien psykologien, pedagogien, filosofien sekä muiden asiantuntijoiden ohella Ferrière ajoi vapaampaa kasvatusta. Lisäksi hän puhui elinikäisen oppimisen puolesta sekä halusi liittää oppimisen myös työrintamalle.

Ferrièren suurin panos voidaan nähdä niin kutsutussa aktiivisessa koulussa. Ferrière korostaa aktiivisten opetusmenetelmien käyttämistä. Näiden menetelmien tavoitteena on herättää lapsen uteliaisuutta, luovuutta sekä kehittää lapsen kykyä havainnoida ja tutkia.

Ferrièren teorian keskeiset psykopedagogiset periaatteet

• Koulutuksen tulee perustua luottamukseen ja autenttisuuteen sekä lapsiin luotuihin suhteisiin.
• Lapsuus tulisi olla niin vastuullisuuden kuin hauskuudenkin aikaa. Ferrièren mukaan, on kunnia että lapsi voi tehdä asioita itsenäisesti. Isompien rooli on auttaa pienempiään.
• Luonnonhelmassa tapahtuvat aktiviteetit ovat suuressa osassa ja lapsen on elintärkeää viettää aikaa luonnossa. Lapsi voi esimerkiksi kerätä polttopuita, kiipeillä puissa ja hoitaa puutarhaa.
• Oppiminen perustuu tavallisesta elämästä juontuvien mielenkiinnon kohteiden vaihteluun. Toisin sanoen lapsi oppii lukemalla arkipäiväisiin asioihin perustuvista aiheista, piirtämällä kasvin, jonka on poiminut puutarhasta tai tekemällä laskutoimituksia leikkimällä kauppaleikkiä.
• Yksilöllinen ja kollektiivinen työskentely vaihtelevat. Jälkimmäistä tulisi kehittää selittämällä asioita koko oppilasryhmälle.
• Kasvatuksen tulisi perustua itsekuriin ja solidariteettiin. Lisäksi sen tulisi perustua myös hauskanpitoon, eikä ainoastaan muodollisiin oppitunteihin.
• Väkivallalle, syyllistämiselle tai sanktioille ei ole tarvetta, toiminnan tulee olla puhdasta ja järjestelmällistä.
• Jokainen lapsi saa hyödyntää yksilöllisiä ominaisuuksiaan kykyjensä mukaisesti.
• Opettajat voivat hyödyntää liikunnan, pelien ja askartelun eri muotoja opetettavissa oppiaineissa.
• Arviointi perustuu yksilöllisiin testeihin sekä osallistumiseen ryhmäkeskusteluihin ja -väittelyihin. Ne palvelevat samankaltaisuuksien, eroavaisuuksien sekä kokemusten jakamisessa erilaisissa oppimisaktiviteeteissa.

Aktiivisuus ja autonomia Ferrièren teoriassa

Ferrièren luoman koulutuksellisen ja pedagogisen konseptin yksi erottuvimmista ehdotuksista on se, että lapsi kykenee saavuttamaan suhteellisen autonomian oppimisprosessissaan. Samaten lapsi kykenee ylläpitämään tietyt kehitykselliset standardit suurimmassa osassa aktiivisista toiminnoistaan. Ferrièren lähestymistapa itsenäisyyden, itsekurin, itsehallinnan sekä aikuisen läsnäolon minimoimiseen opetustilanteessa on hyvin mielenkiintoinen. Kasvattajan on tärkeää delegoida velvollisuuksia lapselle.

Ferrièren teorialla on suuri merkitys koskien sekä opettajan että oppilaan roolia, jossa fokus siirtyi aikuisesta lapseen. Lisäksi Ferrière suositteli opetuksen moninaistamista ottaen huomioon jokaisen lapsen kehityksellinen taso ja vaihe.

Ferrièren lähestymistavan perintö

Kuten muidenkin New School -liikkeen ajattelijoiden pedagogiset aatteet, myös Ferrièren aktiivista koulua koskevat ideat sekä teoreettiset että metodologiset lähestymistavat ovat käytössä vielä tänäkin päivänä. Voimmekin sanoa, että varhaislapsuuden kasvatuksen järjestäminen perustuu joiltakin keskeisiltä ja progressiivisilta ajatuksiltaan Ferrièren ehdottamiin näkökulmiin.

Ferrièren näkökulmasta katsottuna tärkeässä roolissa on lapsen tarpeiden huomioiminen. Näihin tarpeisiin liittyy myös tarve herätellä lapsen kiinnostusta erilaisten aktiviteettien kautta, jotta lapsi oppii ja kehittyy. Toinen tärkeä konsepti on henkilökohtaisen autonomian kehittäminen. Lopuksi on tärkeää myös korostaa Ferrièren ajatusta lapsen vapaudesta. Tämä on yksi nykyisen koulutusrakenteen peruspilareista.