Eronneiden vanhempien huoltajuusjärjestelyt
Vanhempien erolla on välitön vaikutus lapseen. Huoltajuusjärjestelyjen avulla pidetään huoli siitä, että eron aiheuttamat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet, ja lapsi saa viettää aikaa kummankin vanhempansa kanssa. Tässä artikkelissa perehdymme erilaisiin tapoihin hoitaa eronneiden vanhempien huoltajuusjärjestelyt.
Eron kohdatessa vanhemmat joutuvat tekemään päätöksiä koskien sitä, kuinka paljon he voivat viettää lapsen kanssa aikaa. Huoltajuudesta yksimielisyyteen pääseminen voi vaikuttaa lannistavalta tehtävältä. On kuitenkin tärkeää, että vanhemmat ovat selvillä kaikista yksityiskohdista. Vanhempien on siis hyvä tietää, miten eri tavoin huoltajuusjärjestelyt voidaan hoitaa, miten ne määrittyvät ja määräytyvät.
Miten eronneiden vanhempien huoltajuusjärjestelyt voidaan hoitaa?
1. Yksinhuoltajuus
Yksinhuoltajuus on yksi tapa järjestää lapsen huoltajuus. Tässä tapauksessa vain toisella vanhemmista on oikeus elää lapsen kanssa ja olla tästä vastuussa. Yksinhuoltajuus on hyvin yleinen huoltajuusmuoto.
Yksinhuoltajuus on vaihtoehto etenkin tilanteissa, joissa toinen vanhempi ei ole kykenevä ottamaan vastuuta lapsesta. Näin on myös silloin, jos toinen vanhempi on osoittanut sopimatonta käytöstä.
Vanhemmalla, joka ei ole vastuussa lapsesta, voi olla kuitenkin lapsen tapaamisoikeus. Joissain tapauksissa tapaamiset ovat valvottuja, toisissa vapaampia ja usein pidempikestoisia.
2. Yhteishuoltajuus
Toisena huoltajuusmuotona esittelemme yhteishuoltajuuden, joka on sekä fyysinen että lainopillinen huoltajuusmuoto. Jakaakseen lapsen huoltajuuden, vanhempien tulee olla yksimielisiä siitä, että he haluavat jakaa lapsen kanssa viettämänsä ajan.
Sujuvan yhteishuoltajuuden takaamiseksi tiettyjen kriteerien tulee täyttyä. Vanhempien on esimerkiksi hyvä elää suhteellisen lähellä toisiaan ja molempien on kyettävä huolehtimaan lapsesta.
Yhteishuoltajuudessa molemmilla vanhemmilla on yhtäläiset oikeudet lasta koskien. Molemmilla on esimerkiksi yhtä paljon sananvaltaa koskien lapsen kasvatusta ja koulutusta. Vanhemmat myöskin jakavat lapseen liittyvät vastuut ja viettävät yhtä paljon aikaa lapsen kanssa.
Laki ei määrää, kuinka vanhempien tulee jakaa lapsen kanssa vietetty aika keskenään, vaan asia on vapaasti sovittavassa. Vanhemmat voivat esimerkiksi määrittää tietyt viikonpäivät, jotka he viettävät lapsen kanssa, tai lapsi voi asua vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona.
Huoltajuusjärjestelyjen avulla pidetään huoli siitä, että eron aiheuttamat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet ja lapsi saa viettää aikaa kummankin vanhempansa kanssa.
3. Jaettu huoltajuus
Viimeinen huoltajuusjärjestely, jonka haluamme esitellä, on jaettu huoltajuus. Jaettu huoltajuus voi tulla kyseeseen, kun päätetään useamman kuin yhden lapsen huoltajuudesta.
Tällaisessa tapauksessa vanhemmat voivat esimerkiksi päättää, että yksi lapsi elää äidin kanssa ja toinen isän kanssa. Tällainen huoltajuusjärjestely on melko harvinainen, mutta joissain perheissä ja tapauksissa jaettu huoltajuus voi olla lapsen etu.
Miten huoltajuus määrittyy?
Tärkein huoltajuuden määrittymiseen vaikuttava tekijä on lapsen etu. Huoltajuuspäätöksessä huomioon otettavia tekijöitä ovat esimerkiksi seuraavat:
- Lapsen ikä
- Lapsen tarpeet
- Vanhempien taloudellinen tilanne; kohtaako se lapsen tarpeet
- Lapsen, vanhempien ja muiden perheenjäsenten välinen suhde
- Vakauden ylläpitäminen lapsen elämässä
- Lapsen ja vanhempien fyysinen ja henkinen terveys
- Aika, joka vanhemmalla on mahdollista viettää lapsen kanssa
- Vanhempien elämäntyyli
- Sisarusten välillä vallitseva tilanne
Useimmissa tapauksissa eronneet vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen lapsen huoltajuudesta ilman ulkopuolista apua tai päätöstä. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan pääse asiasta yksimielisyyteen, on viranomaisten päätettävä, mikä on lapselle parasta.
