Ei-sanan tärkeys kasvatuksessa
Jokainen lapsi tarvitsee selkeitä rajoja ja sääntöjä. Rajojen asettamatta jättäminen johtaa yleensä siihen, ettei vanhemmilla ole myöhemmin tarvittavia keinoja kurin pitämiseksi ja sääntöjen asettamiseksi. Liiallinen sallivuus kasvatuksessa voi aiheuttaa lapselle erinäistä harmia esimerkiksi heikon itsetunnon ja käytösongelmien muodossa. Ei-sanan tärkeys kannattaa siis pitää aina mielessä, kuitenkin muistaen, että myös liiallista ankaruutta on syytä välttää, koska silläkin on negatiivisia seurauksia.
On ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat nähdä lapsensa onnellisena, eivätkä halua pahoittaa tämän mieltä. Lapsen on kuitenkin tärkeää oppia kärsivällisyyttä, käytöstapoja ja hyviä arvoja. Vanhempien on kommunikoitava selkeästi ja pidettävä kiinni rajoista ja säännöistä, jotka vastaavat heidän arvojaan ja pitävät lapsen turvassa.
Ei-sanan tärkeys kasvatuksessa
Kyky osata sanoa “ei” on tärkeä osa lapsen kasvattamista. Tämä pätee, olivatpa perheen lapset pieniä tai jo teini-ikään ehtineitä.
Johdonmukaisuus on tärkeää
Toisinaan “ei” pääsee vanhemman suusta spontaanisti jo ennen kuin hän on kunnolla miettinyt, mitä lapselle kannattaisi vastata. Näin tapahtuu usein etenkin tilanteissa, joissa lapsi kiukuttelee, toimii sopimattomasti, joutuu jonkinlaiseen vaaratilanteeseen tai rikkoo vanhempien asettamia sääntöjä tai rajoja. Ei-sanan käyttäminen on tärkeää myös, jos lapsi kieltäytyy suorittamasta itselleen kuuluvia tehtäviä tai täyttämästä muuten velvollisuuksiaan. Tällaisessa tilanteessa vanhemman on tärkeää pysyä lujana, eikä antaa lapsen rikkoa sääntöjä.
On tavallista, että lapsi haluaa neuvotella tai jopa yrittää manipuloida tai kiristää vanhempiaan saadakseen haluamansa. Etenkin tällaisissa tilanteissa vanhempien on pidettävä päänsä ja saatava lapsi ymmärtämään, että sovituista säännöistä on pidettävä kiinni. Vanhempien on osattava sanoa ”ei” etenkin tilanteissa, joissa lapsi tekee jotain itselleen tai muille fyysisesti tai henkisesti haitallista.
Ääripäitä kannattaa välttää
Lapsen kieltäminen on tietyissä tilanteissa välttämätöntä tämän suojelemiseksi haitalliselta käytökseltä tai tilanteelta. Liiallista ankaruutta tulee kuitenkin välttää, sillä se on monin tavoin haitallista. Sekä liiallinen sallivuus että kontrollointi voivat estää lasta muodostamasta hyvää ja vilpitöntä suhdetta vanhempiinsa. Valitettavasti vanhemmilta jäävät toisinaan huomaamatta lapsen todelliset tunteet ja hänen käymänsä kamppailut.
Vanhempien on yhtä tärkeää oppia asettamaan rajoja ja sanomaan ”ei” kuin osata sanoa ”kyllä”. Kannustamalla lasta ja sallimalla hänen tehdä ikäiselleen sopivia ja turvallisia asioita, vanhemmat tukevat hänen itsevarmuutensa kehittymistä.
Muutama vinkki ei-sanan käytöstä
Kurin pitäminen ei vaadi lapselle huutamista tai jatkuvia rangaistuksia. Lapsen kasvattamisessa avainasemassa on kyky tietää, koska sanoa “ei” ja koska sanoa ”kyllä” – ja tehdä molempia johdonmukaisesti ja itsevarmasti. Rauhallisena pysyminen ei ole aina helppoa lapsen rikkoessa sääntöjä tai käyttäytyessä huonosti, mutta suuttuminen ja kärsivällisyyden menettäminen aiheuttavat todennäköisesti vain lisää ongelmia ja pahimmillaan vahingoittavat lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Huutaminen ja rangaistukset saattavat saada lapsen lopettamaan huonon käytöksen, mutta hän tekee näin vain pelosta. Sen sijaan, että kuria pidetään pelon varjolla, lasta kannattaa auttaa ymmärtämään, miksi tietyt säännöt ja rajoitukset ovat olemassa. Lapsen voi myös välillä palkita hyvästä käytöksestä tai erinomaisista suorituksista, mutta palkitsemisessakin kannattaa olla varovainen, sillä lapsi oppii nopeasti tekemään tiettyjä asioita pelkästään palkinnon toivossa.
Se, että vanhemmat ovat johdonmukaisia ja avoimia sääntöjen ja ohjeiden suhteen, auttaa lasta kasvamaan vahvaksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Kunnioituksen ja tottelevaisuuden oppiminen kotona valmistaa lasta toimimaan niin koulussa, töissä kuin yhteiskunnassa yleisestikin.
