Ainoana lapsena kasvamisen plussat ja miinukset
Pienet perheet ovat moninaisista syistä yhä suositumpia, ja tänä päivänä monessa perheessä on vain yksi lapsi. Sekä perheen ainoana lapsena että sisarusten ympäröimänä kasvamisella on omat hyvät puolensa. Tänään jaamme tavallisimmat ainoana lapsena kasvamisen hyödyt ja haitat.
Ainoana lapsena kasvaminen
Nykyisin perheet ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi 60 vuotta sitten. Syntyvyys laskee jatkuvasti länsimaissa, ja Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku oli Suomessa 1,85.
Tämä kertoo, että nykypäivän yhteiskunnassa aiemmin harvinainen yksilapsisuus on tavallista. Yhden lapsen perheet ovat hyvinkin yleisiä.
Ilman sisaruksia kasvaviin lapsiin – ja myöhemmin aikuisiin – liittyy monia uskomuksia, mutta onko näissä stereotyypeissä mitään perää?
Ainoana lapsena kasvamisen hyödyt
Yleensä ainoa lapsi saa runsasti huomiota vanhemmiltaan. Äidit ja isät hoitavat vanhemmuutensa tehtävät suurella omistautumisella tälle yhdelle lapselle. Ei ole tarvetta jakaa aikaa tai rakkaudenosoituksia.
Siksi ainoa lapsi tuntee olonsa yleensä tuetuksi ja hoidetuksi, ja hänelle kehittyy usein terve itsetunto.
Vanhemmilla on enemmän taloudellisia resursseja tarjottavana lapselle, kun hän on ainoa. Tämä mahdollistaa sen, että ainoa lapsi voi nauttia suuremmasta valikoimasta asioita erilaisilla elämän osa-alueilla.
Ainoa lapsi kasvaa usein aikuisten maailmassa, eli jatkuvassa kontaktissa aikuisiin. Nämä ovat hänelle roolimalleja ja pääasiallinen vuorovaikutuksen lähde.
Siten lapselle kehittyy parempi luovuus, mielikuvitus ja henkinen joustavuus. Samasta syystä ainoalla lapsella on usein nopeampi älyllinen kehitys sekä kielellisesti että kognitiivisesti.
Sisaruksettomuus tarkoittaa, että lapsella on paljon aikaa olla yksin. Aikuinen ei voi aina olla leikkimässä. Siksi ainoat lapset osaavat sopeutua yksinoloon omistautuen harrastuksilleen, tutustuen itseensä ja itsenäisesti. Ainoat lapset ovat usein rauhallisempia, sisäänpäin kääntyneempiä ja kypsempiä.
Heillä ei ole sisaruksia, joita voisi syyttää tai jotka syyttäisivät. Jo nuorella iällä ainoa lapsi oppii hyväksymään vastuuta. Tämä tekee ihmisestä tehokkaamman sekä työssä että elämässä yleisemmin.
Ainoana lapsena kasvamisen haitat
Negatiivisiin puoliin voi kuulua se, että kun vanhempien huomio suuntautuu vain yhteen lapseen, tämä voi olla liikaa. Jos näin käy, lapsi saattaa tulla hemmotelluksi ja itsekeskeiseksi.
Lisäksi tämä liiallinen huomio voi johtaa ylisuojelemiseen, mikä tekee lapsesta ujon, pelokkaan ja ylivarovaisen.
Kun perheessä ei ole ketään kilpailemassa, leikkimässä ja jakamassa asioita tasavertaisena, tämä on este eräiden kykyjen kehittymiselle.
Lapsi, joka kasvaa ilman sisaruksia, kokee usein suurempia vaikeuksia ilmaista tarpeensa toisille. Konfrontaatio voi olla hankalaa, sillä lapsi ei tiedä miten tällöin tulisi käyttäytyä.
Hänellä voi myös olla vaikeuksia olla antelias sekä materiaalisten asioiden että tunteiden suhteen. Ainoat lapset ajattelevat usein, että ihmisten tulisi hoitaa itse itsensä. Tämä – individualismin yhteydessä – voi tehdä ihmisestä itsekeskeiseltä vaikuttavan.
Usein ainoat lapset saavat aikuisen kohtelua, sillä he ovat kypsästi käyttäytyviä. Tämä voi rajoittaa spontaaniutta ja tehdä lapsesta jäykän.
Ainoat lapset saattavat olla joskun yksinäisiä, sillä heillä ei ole sisarusten tarjoamaa toveriutta. He voivat olla vetäytyviä ja varautuneita.
Miten toimia, jotta lapsi ei kärsi sisaruksettomuudesta?
- On hyvin tärkeää, että vanhemmat asettavat (rakastaen) rajoja. Ainoan lapsen tulee oppia kunnioittamaan muiden ihmisten aikaa ja pystyä hyväksymään “ei” vastaukseksi.
- Ylisuojelemisen sijaan vanhempien kannattaisi tarjota lapselleen mahdollisuutta oppia tulemaan toimeen itsenäisesti.
- Välttääksesi itsekeskeisyyttä, opeta lapselle jakamista ja vuorojen antamista. Ainoan lapsen tarvitsee ymmärtää, että toisin kuin kotona, aikuisten huomio ja ylistys eivät aina tule ulkomaailmassa kohdistumaan vain häneen.
- Vanhempien tulee antaa lapselle mahdollisuuksia olla sosiaalinen muiden lasten kanssa, ja tässä mielessä serkut ovat todella tärkeitä.
- Vaikka ainoa lapsi voikin vaikuttaa kypsältä, hän on silti lapsi. Muista siis antaa tilaa spontaaniudelle.
- Jotta voitaisiin helpottaa yksinäisyyttä kokevaa ainoaa lasta, on tärkeää, että vanhemmat tarjoavat aina tukeaan ja ymmärrystään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Villalobos, C. D. A., & Mondragón, L. E. C. (2017). Autoconcepto y habilidades sociales en niños como hijos únicos y niños con hermanos. PsicoEducativa: reflexiones y propuestas, 3(5), 38-44. https://psicoeducativa.edusol.info/index.php/rpsicoedu/article/view/64
- Bayrakal, S., & Kope, T. M. (1990). Dysfunction in the single-parent and only-child family. Adolescence, 25(97), 1. https://search.proquest.com/openview/e5a49fc1887cfc58396be1c2e2265141/1?pq-origsite=gscholar&cbl=41539
- Liu, C., Munakata, T., & Onuoha, F. N. (2005). Mental health condition of the only-child: a study of urban and rural high school students in China. Adolescence, 40(160). https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16468675/