8 lapsen ylisuojelemiseen liittyvää riskiä

Jatkuva huolehtiminen lapsen turvallisuudesta ja riskien välttäminen hinnalla millä hyvänsä on - ironista kyllä - vaarallinen tapa kasvattaa lasta. Ylisuojeleminen ei ole hyödyllistä, ja tänään kerromme tällaisen kasvatustavan yleisistä seuraamuksista.

Vanhemmuus on haastava tehtävä, jonka jokainen vanhempi kokee eri tavalla. On selvää, että vanhemmat pyrkivät varmistamaan lapsensa hyvinvoinnin, mutta toisinaan äidit ja isät vievät asiat äärimmäisyyksiin. Lapsen liiallisessa suojelemisessa on vaaransa, ja tänään haluammekin jakaa 8 lapsen ylisuojelemiseen liittyvää riskiä.

Kun vanhemmat ovat liian omistautuneita lapsen suojelemiselle kaikilta mahdollisilta uhkilta, he näkevät usein vaaraa siellä, missä sitä ei ole. Siten he ovat jatkuvasti hälytystilassa, ja lapset kasvavat eräänlaisessa kuplassa, irralla todellisuudesta.

On totta, että lapsi on puolustuskyvytön eräissä tilanteissa, joten hän tarvitsee runsaasti hoitoa ja huomiota aikuisilta. Tulee kuitenkin hetkiä, jolloin lapsen tulisi saada ratkaista itse ongelmia – näin hänelle kehittyy itsenäisyyttä ja persoonallisuutta.

Kun vanhemmat altistavat lapsensa liialle huolelle ja varotoimille, he vaikuttavat hänen persoonallisuuteensa haitallisesti. Tämä vaikutus on vaikea korjata myöhemmissä vaiheissa, ja tuloksena on monia ongelmia.

8 lapsen ylisuojelemiseen liittyvää riskiä

1. Huono itsetunto

Itsetunto on asia, joka lapselle kehittyy, kun hän kohtaa erilaisia haasteita ja vaikeuksia – selvittipä hän nämä ongelmat tai ei. Jos lapsella ei koskaan ole mahdollisuutta haasteisiin ylisuojelemisen vuoksi, hän ei koskaan pysty saamaan itsevarmuutta.

Tämä piirre voimistuu, jos lapsi ei saa itse hoitaa joitakin asioita. Kun vanhemmat tekevät kaiken lapsilleen, nämä eivät koskaan löydä omia kykyjään, eikä heille kehity rohkeutta kohdata ongelmia ja haasteita arjessaan.

2. Kärsimättömyys

Kun vanhemmat eivät salli pientensä tehdä asioita itse, nämä eivät opi vaivannäön arvoa. He osaavat ainoastaan pyyttää saadakseen haluamansa asiat. Siksi lapsista tulee hemmoteltuja ja empatiakyvyltään kehittymättömiä. He itkevät helposti ja saavat usein kiukkukohtauksia.

3. Riippuvuus vanhemmista

Ylisuojelun seurauksena lapsista tulee liian riippuvaisia vanhemmistaan. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat yrittävät helpottaa elämää mahdollisimman paljon ja ratkaista kaikki ongelmat.

Tällöin lapsesta tulee kyvytön ratkaisemaan ongelmia ilman vanhempiaan. Hänen itsenäisyytensä on hyvin rajoittunutta. Tämä käytös voi kestää teini-ikään asti – ja jopa aikuisuuteen.

4. Pelkojen ja epävarmuuksien kehittyminen

Kun pelko ja huoli määrittävät äitien ja isien kasvatustapaa, tämä epävarmuus siirtyy lapsillekin. Sillä nämä eivät osaa pärjätä itsenäisesti, he alkavat nähdä kaiken uhkana.

Tuloksena voi olla jopa sosiaalisia fobioita. Kun lapsia ylisuojellaan, heistä tulee epävarmoja.

Sen sijaan lapselle tulisi antaa mahdollisuus saada selville, että hän on kykenevä saavuttamaan tavoitteitaan.

5. Rajoittunut oppiminen

Ihmiset oppivat kokeilemalla ja tekemällä virheitä. Pienestä lähtien me ihmiset opimme kokeilemalla ja erehtymällä. Joskus menestymme, ja joskus epäonnistumme. Meidän tarvitsee sallia lastenkin saada näitä kokemuksia.

Kun lapsi epäonnistuu, kannattaisi opettaa hänelle ongelmanratkaisun taitoja sen sijaan, että asiat ratkaistaan hänen puolestaan. Jos lapsi osaa ratkaista arjen ongelmia, hänestä voi tulla vastuullinen aikuinen.

6. Kyvyttömyys sietää turhautumista

Ylisuojellulla lapsella on aina joku, joka korjaa kaiken hänen puolestaan. Vanhemmat tekevät hänen päätöksensä ja estävät siten tekemästä virheitä.

Nämä asenteet ovat haitallisia lapsen kehitykselle, sillä vanhemmat eivät anna mahdollisuutta kokea epäonnistumista. Myöhemmin elämässä, kun edessä on pettymyksiä ja turhautumista, nämä lapset eivät osaa suhtautua hyvin.

7. Käytösongelmat

Itsetunnon puute, jonka liika huolehtiminen tuottaa, voi johtaa käytösongelmiin myöhemmässä elämässä. Näitä saattaa ilmetä silloin, kun lapsi on tovereiden kanssa tai koulussa, ja vaikutus voi olla haitallinen koulumenestykseen.

8. Vastuuntunnon puuttuminen

On tärkeää, että lapsi saa velvollisuuksia jo nuorella iällä. Häntä ei kannata auttaa ihan aina arjen askareissa, kuten lelujen nostamisessa ja sängyn petaamisessa, eikä hänen virheitään tai huonoa käytöstään kannattaisi selitellä tekosyin. Muuten hänen vastuuntuntonsa katoaa pikkuhiljaa.

Sääntöjä tulee olla jo lapsen ollessa pieni. Hänen tulee oppia, että tullakseen toimeen muiden ihmisten kanssa ja elääkseen yhteiskunnassa, hänen tulee ottaa vastuuta omista teoistaan. Tällä arvokkaalla opilla voidaan kasvattaa vastuullisia ja kunnioittavia ihmisiä.

Viimeisenä sellainen, että huolimatta vanhempien yrityksistä, on mahdotonta suojata lasta ihan kaikelta riskiltä, pettymykseltä ja kärsimykseltä. Elämässä tulee aina uusia taisteluita, ja vanhempien kannattaisi valmistaa lapsi pääsemään ylitse vaikeuksista.