6 merkkiä siitä, että lapsi ei saa tarpeeksi huomiota kotona

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Zuleyvic Adriana Cuicas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Huomion ja kiintymyksen osoitusten puute on yhä yleisempi ongelma, josta moni lapsi kärsii. Vanhemmat tekevät paljon töitä, ja yhdessä perheen kanssa vietetty aika on yhä harvinaisempaa. Kuinka se, että lapsi ei saa tarpeeksi huomiota kotona, vaikuttaa häneen?

Se, että vanhemmat eivät osoita kiintymystään, on lapselle erittäin haitallista. Terveet kiintymystä sisältävät suhteet, joihin kuuluu todellista kiinnostusta ja kiintymyksen osoittamista, ovat lapsen kehitykselle yhtä tärkeitä ravinto ja koulutus.

Lapsi tarvitsee paljon ihania ja kannustavia sanoja, suukkoja, halauksia ja jatkuvaa kiintymyksen osoittamista. Kiintymyksen osoittaminen monella eri tavalla auttaa pienen lapsen aivoja kehittymään.

Kiintymyksen osoitusten puuttumisen vaikutukset eivät aina näy heti

Jos ajattelet, että oma lapsesi ei ole vaarassa kokea puutteita tunnetasolla – asuuhan hän kodissa, jossa hän näkee vanhempiaan päivittäin ja jossa hän ei koe kaltoinkohtelua tai hylkäämistä – on hyvä tiedostaa, että asia ei välttämättä ole näin yksinkertainen.

Perhe, jossa on vain vähän aikaa ja mahdollisuuksia ravita tunteita terveen yhteiselon kautta, on alttiina tunne-elämän ongelmille. Jos nyt mietit, kuinka voit täyttää lapsesi terveillä tunteilla, yksi helpoimmista ratkaisuista on viettää laadukasta aikaa yhdessä perheen kanssa.

Tämän toteuttamiseksi yritä sisällyttää perheenne aikatauluun hauskoja aktiviteetteja, jotta jokainen teistä saa olla osana miellyttäviä hetkiä, jotka ovat varmasti muistamisen arvoisia. Tärkeintä ei aina ole se, kuinka paljon aikaa yhdessä vietetään, vaan että tuo aika on laadukasta.

6 merkkiä siitä, että lapsi ei saa tarpeeksi huomiota kotona

1. Ahdistus. Ahdistusta ilmenee niin aikuisilla kuin lapsillakin. Esimerkiksi se, että henkilö ei pysty keskittymään, tuntee jatkuvasti tarvetta syödä ja on kärsimätön, voi olla merkki siitä, että hän ei ole saanut osakseen tarpeeksi kiintymystä ja huomiota.
2. Heikko kielellinen ja sosiaalinen kehitys. Hyvä kielellinen kehitys saavutetaan pääasiassa hyvän kasvatuksen kautta lapsuudessa. Hyvin tärkeä osa sitä on kuitenkin se, että ollaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Jos lapsen sosiaaliset taidot ovat huonot – esimerkiksi heikon sosiaalistamisen tai kiintymyksen vähäisyyden vuoksi – hänellä on vaikeuksia ilmaista itseään. Kielellinen kehittyminen tulee myös olemaan hitaampaa.
3. Kykenemättömyys impulssien hallintaan. Jos lapsella on vaikeuksia hallita impulssejaan, ja jos hän osoittaa äkillisiä muutoksia käytöksessään ja vastaa yleisesti ottaen aggressiivisesti, on vanhempien vastuulla miettiä, kokeeko hän kiintymyksen ja huomion puutteesta.
4. Luottamuksen puute toisia ihmisiä kohtaan. Lapsen voi olla vaikea luottaa toisiin, jopa omiin perheenjäseniinsä. Hän saattaa kokea olevansa väärinymmärretty ja voi sulkea itsensä muilta välttääkseen emotionaalisen kärsimyksen.
5. Vaikeudet huomion keskittämisessä. Kun lapsi saa vietettyä tarpeeksi aikaa vanhempiensa kanssa sellaisessa ympäristössä, jossa ollaan ymmärtäväisiä, on tavallista, että hän jo pienestä pitäen kiinnittää huomiota siihen, mitä hänelle sanotaan. Lapsi on tällöin ymmärtänyt, että on tärkeää tulla kuulluksi. Se, että lapsi ei kiinnitä kunnolla huomiota muihin, voidaan laskea yhdeksi oireeksi tunne-elämän puutteista.
6. Vaikeudet ilmaista tunteita terveellä tavalla. Tunteita ei ole helppo hallita tai ilmaista, ja jos lapsi on saanut liian vähän kiintymyksen osoituksia vanhemmiltaan, asia on vielä tavallista monimutkaisempi. Lapsi, jolla on tunne-elämän puutteita, ei yleensä tiedä, kuinka tunteita hallitaan, sillä kukaan aikuinen ei ole opettanut häntä tekemään tätä.

Jos tämän tyyppiset ilmiöt eivät tule korjatuiksi ajoissa, vanhempien kiintymyksen osoitusten ja huomion vähäisyydestä johtuvat ongelmat voivat olla lapsen vaivana koko tämän elämän ajan. Lapsi, joka ei osaa ilmaista tunteitaan, tulee todennäköisesti muuttumaan itsekeskeiseksi ja tunne-elämältään riippuvaiseksi aikuiseksi, jonka sosiaaliset taidot ovat huonot.