Narsistiset vanhemmat ja aidon kiintymyksen puute

14 heinäkuu, 2020
Narsistinen henkilö ei tunne empatiaa muita kohtaan ja uskoo olevansa muita parempi ihminen. Tässä artikkelissa pohdimme, kuinka vanhemman narsistinen persoonallisuus vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Vanhemman itsekeskeisyydellä ja omahyväisyydellä on negatiivinen vaikutus lapsen emotionaaliseen kehitykseen ja sosiaalisiin taitoihin. Narsististen vanhempien kanssa elävä lapsi kokee usein lapsuudessaan kiintymyksen puutetta, ja tällaisen kasvatuksen vaikutukset voivat yltää aikuisuuteen asti. Tässä artikkelissa pohdimme, miten narsistiset vanhemmat vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Narsismi persoonallisuushäiriönä

Psykologiassa narsismi nähdään persoonallisuuden häiriönä, jolle on tyypillisiä seuraavat piirteet:

  • Empatian puute.
  • Ylemmyyden ja mahtavuuden tunne.
  • Taipumus käyttäytymiseen ja ajatteluun, jotka paljastavat henkilön turhamaisuuden, pinnallisuuden tai ahneuden.
  • Liiallinen tai sairaalloinen tarve huomioon, ihailuun ja muiden validaation saamiseen.
  • Toisten hallinnan ja alistamisen harjoittaminen tehden toisista emotionaalisesti riippuvaisista hänestä itsestään.

Narsismi on osa ihmisen persoonallisuutta

Asiantuntijat vahvistavat, että narsismi on ihmismielen sisäsyntyinen komponentti. Jokaisella ihmisellä ilmenee siis jonkin verran narsistisia piirteitä käyttäytymisessään ja persoonallisuudessaan. Se on kuin luontaista emotionaalista ehostusta. Sillä on myös tärkeä rooli lapsen ja nuoren itetunnon kehityksessä.

Jos narsistisesta käyttäytymisestä tulee kuitenkin hallitsevaa ja voimakasta, siitä aiheutuu monenlaisia käyttäytymisongelmia. Joissakin tapauksissa narsistisilla potilailla on todettu vakavia persoonallisuushäiriöitä.

Narsistiset vanhemmat vaikuttavat negatiivisesti lapsen kehitykseen

Narsistiset vanhemmat ja kiintymyksen puute

Narsistinen henkilö omaa tiettyjä piirteitä, jotka pysyvät läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuudenkin. Hän tarvitsee jatkuvaa ja liiallista toisten huomiota sekä hyväksyntää, samoin on myös lasten kohdalla.

Kuten olettaa voi, narsistisen aikuisen itetunto on kaikkea muuta kuin terve. On yksilöitä, joiden tarvitsee tuntea olevansa parempia kuin muut, koska heillä on suuri tarve itsevahvistukselle. Tämä yleensä tarkoittaa muiden tunteiden ja tarpeiden ohittamista. Narsististen aikuisten kohdalla suuri ongelma on se, että heillä on tapana heijastaa naristisia piirteitään myös lapsiinsa.

Ensinnäkin narsististen vanhempien kokema empatian puute aiheuttaa sen, että narsistiset vanhemmat ovat kyvyttömiä ymmärtämään lapsensa tarpeita ja rauhoittamaan heitä konfliktien sattuessa. Etusijalla ovat aina vanhempien omat toiveet ja halut. Tämä ei johdu pahansuopaisuudesta, vaan aidosta kyvyttömyydestä tunnistaa jonkun toiseus. Narsistinen henkilö ei myöskään pysty tunnistamaan sitä tosiasiaa, että hän voisi oppia jotain toisilta ihmisiltä.

Narsistisen henkilön itsetunto on kaikkea muuta kuin terve. Ongelma narsististen vanhempien kohdalla piilee siinä, että heillä on taipumusta siirtää narsistisia piirteitään lapsilleen.

Narsistiset vanhemmat ja itsekriittisyys

Lapsen kasvattaminen vaatii paljon omistautumista ja itsekriittisyyttä. Jokainen vanhempi tekee virheitä lapsen kasvatuksessa jossain kohtaa. Jos vanhemmat oppivat tekemistään virheistä, voi lapsen ja koko perheen hyvinvointi muuttua parempaan suuntaan.

Narsistin kohdalla itsekriittisyys on monimutkainen ongelma. Tämä johtuu siitä, että itsekriittisyys tarkoittaa omien virheiden tunnistamista sekä ulkoisesta hyväksynnästä irtipäästämistä. Koska narsistinen henkilö on kyvytön objektiiviseen itsearviointiin, narsistiset vanhemmat ovat sokeita jopa ilmeisimmille tekemilleen virheille. Se saa heidät sokeiksi myös muiden kokemille tunteille, mukaan lukien omien lapsen tunteet.

Narsistiset vanhemmat ja aidon kiintymyksen puute

Yksi narsistisen vanhemmuuden huolestuttava piirre on se, että narsistisia vanhempia ei kiinnosta lastensa elämä. Tämä saa alkunsa siitä, että lapsi ei voi tarjota narsististen vanhempien kaipaamaa validaatiota, joka tyydyttäisi heidän egojaan. Tuloksena on välinpitämättömyyttä, joka toimii puolustusmekanismina sille, että on kykenemätön kyseenalaistamaan omia asenteitaan ja muuttamaan niitä ja käyttäytymistään.

Kaiken tämän seurauksena vanhempien ja lasten välille ei synny aitoa yhteyttä. Lapsi kokee lapsuudessaan ja nuoruudessaan kiintymyksen puutetta.

Lasten liiallinen hallinta

Narsistisista vanhemmista voi tulla myös ylisuojelevaisia sekä erittäin kontrolloivia lastensa suhteen. Vanhempien käyttäytymismallit siirtyvät edelleen lapsille, heiltä odotetaan suhteettoman suuria odotuksia sekä heille asetetaan järjettömiä vaatimuksia. Vanhemmat ikään kuin odottavat lastensa olevan yhtä ylempiarvoisia kuin he itsekin tuntevat olevansa.

On valitettavan yleistä, että kontrolloivien narsististen vanhempien lapset altistuvat  henkiselle ja fyysiselle väkivallalle. Narsistiset vanhemmat turvautuvat jatkuvaan kritisoimiseen, hyökkäyksiin sekä rangaistusten käyttöön “korjatakseen” lapsen ei-toivottua käyttäytymistä.

Tämän seurauksena narsististen vanhempien tarjoama kasvatus synnyttää lapsessa paljon epävarmuutta. Heidän lapsensa kärsii  syvästä nöyryytyksen pelosta ja alhaisesta itsetunnosta. Aikuisena nämä lapset voivat ilmentää vakavia trauman merkkejä, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia sekä persoonallisuuden häiriöitä.

Onko ongelmaan ratkaisua?

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän aikuisen tulee hakea apua. Näin on etenkin silloin, kun hän vaikuttaa negatiivisesti ympärillään oleviin ihmisiin: lapsiin, kumppaniin, isovanhempiin, ystäviin jne.

Narsismi ei ole krooninen tai hoitamattomissa oleva tila. Kuitenkin hoitoon hakeutuminen vaatii henkilöltä vaivannäköä, omistautumista ja nöyrtymistä.

Narsististen vanhempien tulee tehdä yhteistyötä asiantuntevan psykologin kanssa edistääkseen emotionaalista kehitystään. Olisi tärkeää konsultoida myös lapsipsykologiaan perehtynyttä asiantuntijaa arvioidakseen lapsensa emotionaalisen tilan.