Erityyppiset toimintahäiriöiset perheet

Terveet perheet pyrkivät pitämään elämän tasapainoisena. Kun jotain puuttuu tai tiettyjä asioita on liikaa, perhe-elämässä voi ilmetä epätasapainoa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 11 toukokuuta, 2023

Me kaikki olemme jossain vaiheessa puhuneet toimintahäiriöisistä perheistä kuvaillessamme perheitä, jotka vaikuttavat kaoottisilta tai haitallisilta. Vaikka niillä saattaa olla samankaltaisia piirteitä, on olemassa erityyppisiä toimintahäiriöisiä perheitä.

Tämänpäiväisessä artikkelissa puhumme toimintahäiriöisten perheiden piirteistä ja mahdollisista syistä. Näiden tietojen mielessä pitäminen auttaa meitä tunnistamaan riskialttiit käyttäytymismallit ja pyytämään apua tarvittaessa.

Mitkä ovat perheen tehtävät?

Ennen kuin puhumme toimintahäiriöisistä perheistä, kuvataanpa terveen perheen toimintatapoja:

• Koheesio: fyysinen ja emotionaalinen liitto jäsenten välillä. He viettävät aikaa yhdessä ja tukevat toisiaan. He tekevät myös yhteisiä päätöksiä.
• Sopusointu: he kunnioittavat toistensa etuja ja tarpeita.
• Viestintä: vanhemmat ja lapset pystyvät ilmaisemaan tunteensa ja mielipiteensä selkeästi ja muita kunnioittaen.
• Affektiivisuus: kaikki pystyvät tuntemaan ja ilmaisemaan positiivisia tunteita muita perheenjäseniä kohtaan sanoin tai fyysisen kontaktin kautta.

• Roolit: eri jäsenten roolit on tarkoin määritelty, ja he kaikki täyttävät tehtävänsä. Vanhemmat ovat vanhempia ja lapset ovat lapsia.
• Sopeutumiskyky: perheenjäsenten kyky vaihtaa rooleja tai muuttaa sääntöjä aina tilanteen vaatiessa. Esimerkiksi jos äiti on aina vastuussa päivällisen laittamisesta, myös toisen perheenjäsenen tulisi kyetä valmistamaan se, jos äiti tuntee olonsa sairaaksi.

Mitä ovat toimintahäiriöiset perheet?

Toimintahäiriöisestä perheestä voidaan puhua aina, kun jokin edellä mainituista kohdista on epätasapainossa. Kun ei ole liittoa tai affektiivisuutta, kun rooleja ei ole kunnolla määritelty tai ne ovat liian joustamattomia, kyseessä on toimintahäiriöinen perhe.

Muita toimintahäiriöisen perheen piirteitä ovat kommunikaation puute tai jäsenten puhuminen toisilleen aggressiivisella tai muutoin haitallisella tavalla. Terveessa perheessä taas vallitsee tasapaino. Kun jotain puuttuu tai toisia asioita on liikaa, perhe ei enää täytä tehtäväänsä.

Erityyppiset toimintahäiriöiset perheet

On olemassa monia erityyppisiä toimintahäiriöisiä perheitä, eivätkä niiden ongelmat aina johdu samasta syystä. Lisäksi sopimatonta käyttäytymistä ei aina ilmene samalla perheenjäsenellä. Nämä ovat yleisimmät tilanteet:

• Riippuvuudet: Yhdellä perheenjäsenellä on jokin riippuvuus. Riippuvuuden syynä voivat olla erilaiset lailliset päihteet (tupakka, alkoholi jne.) tai laittomat aineet. Lisäksi ihmiset voivat tulla riippuvaisiksi televisiosta, ruoasta tai jopa internetistä. Kaikissa näissä tapauksissa riippuvuutta aiheuttava käyttäytyminen vaikuttaa muihin perheenjäseniin.
• Mielenterveyshäiriöt: Jotkut ihmiset kärsivät psyykkisestä häiriöstä, kuten epäsosiaalisesta persoonallisuuhäiriöstä, masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä jne. Sen lisäksi, että se haittaa vakavasti perheen toimivuutta, jotkut perheenjäsenet voivat tuntea häpeää tilanteesta. Siksi perheillä on joskus taipumusta eristäytyä ja piilotella tilannettaan. Toisinaan perheenjäsenet saattavat paeta kotoa heti, kun heillä on siihen mahdollisuus.

• Kaltoinkohtelu: Perheessä on jonkilaista väkivaltaa. Se voi olla fyysistä, seksuaalista tai henkistä. Henkinen väkivalta on yleisin muoto, ja siihen kuuluu manipulointi, uhkailu ja verbaalinen aggressio.
• Epätodellisuus: Joku perheenjäsenistä kieltää todellisuuden. Perheessä saattaa olla iso ongelma (väkivaltaa, rikoksia jne.), mutta henkilö ei suostu myöntämään sitä. Hän keksii tekosyitä ja kieltää syytökset. Tämän seurauksena ongelma pahenee.

Ryhmätyö toimintahäiriöisissä perheissä

Vaikka pääongelma saattaa johtua vain yhdestä perheenjäsenestä, se koskettaa koko perhettä. Siksi on tärkeää toimia tiiminä. Kun huomaat kuuluvasi toimintahäiriöiseen perheeseen, on tärkeää ottaa vastuuta. Siinä vaiheessa kannattaa pyytää apua.

Ongelman kieltäminen, piilottaminen tai muista ihmisistä eristäytyminen vain pahentaa tilannetta. Vaikka joku perheenjäsenistä kieltäytyisi hankkimasta apua, se voi olla hyödyllistä muulle perheelle. Perheen on oltava rakkauden ja turvallisuuden tyyssija, joten kaikkien siihen kuuluvien jäsenten tulisi kyetä tunnistamaan ja ratkaisemaan mahdolliset ongelmat.